Vatsataudissa olevan äidin auttaminen: toiminko väärin?

Äitini on ollut kuumeisessa vatsataudissa jo useamman päivän. Koska isäni on jo kuollut niin olen ainoa, joka äitiä voi auttaa esim. kaupassa käymällä. Tänään soittelimme ja ehdotin, että kävisin äidille kaupassa samalla kun käyn itsekin kaupassa ja keräsin kauppalistan asioista mitä hän tarvii. Puhelussa hän jo kertoi, kuinka hänen eräs ystävänsä on soittanut joka päivä hänelle ja kysynyt vointia. Minä en eilen soittanut ja ymmärsin heti, että se oli kuitti siitä, etten ollut soittanut. Olen kuitenkin koko ajan sanonut, että jos vointi huononee niin minuun voi olla milloin tahansa yhteydessä, tai jos tulee mieleen, että tarvitsee jotakin kaupasta tms.

Vein heti kaupassa käynnin jälkeen ostokset äidille, jotta hän saa ruokaa ym. ennenkuin lähdin jatkamaan vielä omaa ostosreissuani. Pidin ovella vähän turvaväliä, koska äiti on ollut kunnolla kipeänä ja edelleen sama kuumeinen vatsatauti päällä, jonka aiheuttajaa ei tiedossa. Itsellä todella tiukat viikot työn ja opiskelun sekä perhe-elämän yhteensovittamisen kanssa tulevina viikkoina, eikä kärsisi sairastua. Ilman muuta kuitenkin autan siinä missä voin.

Äitipä kertoi kuitenkin käyneensä itse eilen lähikaupassa kaikesta huolimatta ostoksilla, Tänään oli menossa taloyhtiön saunassa käymään pesulla. MUTTA alkoi tinkaamaan ovella, että kun hänelle on kertynyt roskia ja biojätettä, että veisitkö ne roskiin nyt samalla. En olisi halunnut viedä ruuantähteitä, joita on nyt sairaana syönyt ym. roskia, koska oma kauppareissu oli vielä kesken ja koska yritän nyt omien kiireideni vuoksi pysyä terveenä siten, kun nyt siihen itse yhtään voin vaikuttaa. Sanoin äidilleni, että en nyt mielelläni veisi perustellen asian. Jolloin hän korotti ääntään "no älä sitten vie" ja katsoi niin halveksivasti kuin olla ja voi. Hän on siis kaikkeen tuohon muuhun toimintaan kykeneväinen, mutta minun piti silti viedä samassa pihassa olevaan roskikseen roskat.

Itse koin äitini käytöksen itsekkäänä tilanteessa ja kummallisenakin. Itse pyrin aina mahdollisuuksien mukaan sairastaessani pitämään kyllä huolen, etten muita altista tai tartuta. Mutta toiminko minä nyt sittenkin väärin. Itselleni jäi huono mieli ja tunne, että jätän tarjoamatta apujani, koska kiitoksena on kuittailua ja ilkeilyä. Ymmärrän kyllä, että on sairaana, mutta ei se ihan kaikkeen pystymiseen näytä silti vaikuttavan. Minä vaan en osannut auttaa enkä osaa pitää yhteyttäkään (jälleen kerran) oikein.