En olekaan oikeistolainen
Ihan pakko avautua.
Olen maaseudulta kotoisin ja olen asunut yhdessä Suomen suurimmassa kaupungissa kohta 20 vuotta. Asun omistusasunnossa (kerrostalossa asunto-osake) yhdessä puolisoni kanssa. Olen akateemisesti koulutettu ja säästöön jää pakollisten menojen ja humputtelurahan jälkeen kuukausittain 900 e. Sijoitan ja tulevaisuudessa tavoitteena on ostaa sijoitusasuntoja.
En ole ollut työttömänä koskaan. Opiskeluaikana tein opintojen lisäksi töitä siellä täällä. Tykkään valtavasti työstäni. Koen työssäni flow-fiiliksiä ja työpäivät saattavat välillä venyä, kun olen inspiroituneessa tilassa. Olen aina tykännyt työnteosta, on työ sitten ollut yötyötä, päivätyötä, varastotyötä, myymälätyötä, myyntityötä, asiakaspalvelua, suunnittelutyötä tai asiantuntijatyötä. Sytyn tekemisestä, mutta yhtälailla rakastan urheilua ja sohvalla löhöilyä. Olen mukautuva ja lähes kaikki tekeminen on ollut itselleni aina kivaa.
Maaseutu, puhdas luonto, retkeily ja eläimet ovat mulle yksi suurimmista ihailun ja ihastelun kohteista. Olen pääasiassa kasvissyöjä. Lihatuotteita käytän enää hyvin harvoin. Ravintolassa voin syödä pihvin joskus, jos siltä tuntuu.
Olen äänestänyt Keskustaa koko ikäni. Kokoomusta äänestin kerran eduskuntavaaleissa. Niinistöä äänestin presidentiksi. Riemuitsin kun Suomi liittyi Natoon. Seuraan aktiivisesti somessa ja uutisissa Ukrainan ja Lähi-idän tilannetta.
Ihmisoikeudet ja vähäosaisista huolehtiminen ovat mielestäni yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Verorahoja kuuluu käyttää niihin ihmisryhmiin, jotka eniten apua tarvitsevat.
Pöyristyin todella, kun Keskusta äänesti syksyisessä luottamusäänestyksessä tyhjää. Olen surullinen ja pettynyt siitä, että omaksi kokemani puolue ei asettunut rasisteja vastaan.
Olen alkanut pohtia etten sittenkään taida olla arvoiltani oikeistolainen. Seuraavissa vaaleissa ääneni saa joko SDP tai Vasemmistoliitto.
En ole tavannut koskaan ketään laiskaa. Sen sijaan olen tavannut ihmisiä, joilla on fyysisiä- tai psyykkisiä sairauksia, ja haillä olisi mielestäni oikeus saada sairauksiinsa nopeasti apua, etteivät tilanteet pitkity ja kroonistuu. Lisäksi olen tavannut ahneita ihmisiä.
Kokemukseni mukaan yhteiskuntamme suurin uhka ei ole laiskuus vaan ahneus ja polarisaatio. Näiden syiden vuoksi tosiaan jatkossa oikeistopuolueet eivät tule saamaan enää ääntäni missään vaaleissa.