Olen huomannut, että monelle moraali on liikkuva käsite, varsinkin kun puhutaan pettämisestä.

Siis jutellessani eri ihmisten kanssa, melkein kaikki tuomitsevat pettämisen. Sitten saankin tietää että ihminen joka niin teki (siis tuomitsi pettämisen ääneen), onkin itse esim salasuhteessa varatun kanssa, tai toisinpäin.

Kovasti vaikuttaa siltä, että pettäminen tuomitaan ns. teoriassa, ja varsinkin silloin kun puhutaan muista. Sitten taas kun ihastuminen osuu omalle kohdalle, niin ei välitetä mistään korkelentoisesta moraalista enää. Lieköhän sen takia, että ainakin aikuinen ihminen ihastuu tosi harvoin, kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa? Ja sitten ikään kuin sivutetaan moraali kun on itse osallinen tuohon pettämistouhuun. Peiliin ei siis katsota tässä asiassa?