Mikä teitä ärsyttää lasten liikunta harrastuksissa?

Ärsyttää kun harrastuksessa on eritasoisia ryhmiä ja lapsi siirretään toiseen tasoon, että keskustellaan vanhempien kanssa. Kun taso nousee, tulee lisää harjoituspäiviä, kilpailuja ja rahaa menee rutkasti enempi.

Kahden cheerleaderin äiti

Huutaminen, kiljuminen ja mekastus.

Ärsyttää se, etteivät liikaa urheilleet ihmiset osaa yhdys sanoja.

Harrastuksia esim, jalkapalloa, jääkiekkoa voi harrastaa myös ilmaiseksi.

Lasten urheiluharrastukset voivat olla myös hyvin halpoja. Riippuu ihan siitä mitä harrastaa. Ratsastus ja oma hevonen lienee sieltä kalleimmasta päästä. Kymmeniä tuhansia vuodessa. Suunnistus taas aika halpaa, ostaa kompassin ja lähtee kiertämään metsiä.

No ainakin se, että yhteen lajiin pitää sitoutua 10000% ja mitään ei voi harrastaa huvikseen sen jälkeen kun täyttää 8 v.

Kyllä täällä ainakin voi harrastaa ihan huvikseen. Valitse semmoinen seura, missä ei tavoitella huippua niin voi harrastella huvikseen. Ei toki kaikkia lajeja, jotkut vaan on semmoisia, että se on on tai off.

Toiset vanhemmat. Erityisesti salakilpailijat. Rasittavia.

Eipä ärsytä mikään. Hyvät valmentajat, mukavia muita vanhempia, kohtuullisen hintaista ja pärjäävät ihan hyvin.

Se, että vanhempana pitäisi osallustua kaiken maailman rahankeruisiin, kisamatkoihin ja kisapukujen koristeluihin. Ja etenkin näin äitiin se tuntuu kohdistuvan enemmän, kukaan ei odota isän istuvan liimailemassa paljetteja pukuihin.

Todellakaan ei kiinnosta istua talkoissa juttelemassa ihmisten kanssa, joiden kanssa ei oo muuta yhteistä kuin lapsen harrastus.

Se, että lapsi ei voi harrastaa ilman treenejä ja valmentajia. Jos vaan ihan itsekseen tai kaverien kanssa liikkuu niin sitä ei lasketa harrastukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi ei voi harrastaa ilman treenejä ja valmentajia. Jos vaan ihan itsekseen tai kaverien kanssa liikkuu niin sitä ei lasketa harrastukseksi.

Missä näin?

Lasten harrastuksissa ärsyttää vanhemmat jotka vaatii valmentajilta ja harrastukselta kaikkea, mutta eivät ole itse valmiita tekemään sen eteen yhtään mitään muuta kuin tiputtamaan lapsen paikalle ja hakemaan pois.

Se että vaihtoehtoja on kaksi. Harjoituksia jatkuvasti ja homma menee hetkessä vakavaksi tai sitten höntsäillään ja syljeskellään ilman mitään tavoitetta. Puuttuu sellainen välimuoto, että harrastuksessa voisi kehittyä, mutta se ei ole koko perheen ajan ja elämän vievä harrastus. Jo hyvin nuorena homma menee vakavaksi ja siitä tulee kuin ammattiurheilua.

Vierailija kirjoitti:

Lasten harrastuksissa ärsyttää vanhemmat jotka vaatii valmentajilta ja harrastukselta kaikkea, mutta eivät ole itse valmiita tekemään sen eteen yhtään mitään muuta kuin tiputtamaan lapsen paikalle ja hakemaan pois.

Niin sen pitääkin olla. Seurojen kuuluu toimia omillaan niin, että vanhempia ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksia esim, jalkapalloa, jääkiekkoa voi harrastaa myös ilmaiseksi.

Jääkiekko ei ole todellakaan ilmaista vaikka sitä harrastelisi aivan yksin. Jalkapallo on kuitenkin varmasti yksi halvimmista harrastuksista kunhan sitäkin harrastaa yksin eli ei kuulu mihinkään porukkaan.

Se, että maksut ovat suuret ja sitten valmentajat antavat vain suosikkiensa pelata muiden istuessa jatkuvasti penkillä. Eli suomeksi sanoen yritetään haalia mahdollisimman monta joukkueeseen, jotta kausimaksut saataisiin pienemmiksi, mutta vain toiset saavat pelivuoroja sekä sitten vielä näitä "parhaita" pelaajia lahjotaan lahjakortein, kun muut eivät saa edes tilaisuutta pelata. Sitten kun valmentajille huomauttaa, että muidenkin kuin heidän lastensa ja muiden suosikkien pitäisi saada pelata, niin heti ollaan puolustuskannalla haukkumassa vanhempia ja leimaamassa lapsi huonoksi pelaajaksi.

Paikkakunnan seurassa on kiekko-/luistelukoulu ilmainen, samoin kuin hieman vanhemmille tarkoitettu easy hockey. Eikä joukkueiden toimintakaan kovin kallista ole. Varusteethan nyt jotain maksaa, mutta niitäkin voi ostaa käytettynä, ei kaiken tarvi olla uutta ja priimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten harrastuksissa ärsyttää vanhemmat jotka vaatii valmentajilta ja harrastukselta kaikkea, mutta eivät ole itse valmiita tekemään sen eteen yhtään mitään muuta kuin tiputtamaan lapsen paikalle ja hakemaan pois.

Niin sen pitääkin olla. Seurojen kuuluu toimia omillaan niin, että vanhempia ei tarvita.

Ei seura ole jotain mikä on vain olemassa. Seura koostuu ihmisistä jotka käyttävät harrastukseen omaa aikaansa, ja pääosassa seuroista he tekevät sitä ilman palkkaa ja korvausta, tuhlaten omaa aikaansa.

Tuntuu että ihmiset eivät tajua miten paljon omaa aikaa pienempien seurojen pyörittäjät käyttävät jotta lasten harrastus voi jatkua.

Eri asia sitten täysin kaupalliset urheiluseurat, missä raha pyörittää kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Se että vaihtoehtoja on kaksi. Harjoituksia jatkuvasti ja homma menee hetkessä vakavaksi tai sitten höntsäillään ja syljeskellään ilman mitään tavoitetta. Puuttuu sellainen välimuoto, että harrastuksessa voisi kehittyä, mutta se ei ole koko perheen ajan ja elämän vievä harrastus. Jo hyvin nuorena homma menee vakavaksi ja siitä tulee kuin ammattiurheilua.

Tämä on niin totta joissain lajeissa. Ei kaikissa.