Mies lähti, lapset 1v ja 3v

Mies oli vastuuton, itsekäs, sairas (tunne-elämältään) ja yksin hoidin lapset ja kodin,



Mies vaan yhtäkkiä lähti, en edes tiedä miksi...



ap

ap

vitsi vitsinä. oikeesti kyllä pärjäät yh:nä. minä olin yh 9 vuotta!! ja hienosti pärjäsin, lapsi on reipas koululainen nykyään, eikä koe jääneensä mistään paitsi. isähahmoja on ollut elämässä mukana,minun isäni ja kummit.

Minä olen ollut yh jo 7 vuotta, lapsi oli puolvuotias kun ryhdyin siihen hommaan...

Tottakai se on hemmetin raskasta ja pelottaa, mutta sisulla se mennee : )

mun mies lähti lokakuussa...

Nyt ollaan lasten kanssa keskenämme

Paitsi että toinen lapsi ei ole vielä edes maailmassa. Esikoinen 1v 10kk ja nyt olen rv 31. Ukko petti ja nyt vissiin elää onnellista elämää uuden akkansa kanssa. Viikon olen totutellut tähän ajatukseen ja en tiiä miten tästä eteenpäin selviän...=(

Haluan uskoa parempaan huomiseen ja lapset mulle maailman tärkein ja ihanin asia. Päivä kerrallaan...



Miehet, jotka jättää perheensä, eivät ole miehiä vaan LUUSEREITA.



ap

Lapset sinulla ovat toki pieniä ja tarvitsevat sinua paljon, koska olet yksin. Mutta parempi ero nyt kuin 10v päästä.



Hmm... ehkä tämä on vain kohtaloa ja törmäät pian siihen elämäsi mieheen, joka myös ´ottaa omakseen´ lapsesi :)

Jos aikaisemminkin tuntuu, että olet hoitanut kaikki asiat, niin usko pois, niin yhden lisälapsen (miehen) poismuuttaminen vaan helpottaa elämääsi.



Kyllä sä pärjäät!

" Hmm... ehkä tämä on vain kohtaloa ja törmäät pian siihen elämäsi mieheen, joka myös ´ottaa omakseen´ lapsesi :) "





Ehkä ap:lla on nyt muutakin mietittävää kuin uusi mies ja " uusi isä" lapsille!

Voimia sinulle ja usko pois, elämä vielä hymyilee!

Ite jäin kahden lapsen (3,3v ja 1,9v) yksinhuoltajaks tossa viime keväänä.. koko ajan on asiat helpottanu vaikka vaikeeta on ollu. Ja olen löytäny ihanan miehen itselleni, tajunnu että jotkut miehet on sentään miehiä =) Huolimatta tästä uudesta miehestä asun yksin lapsieni kanssa ja näemme melko vähän miehen kanssa että ei hänestä ns. arkeen ole apua, enkä siis voi sitä vaatiakkaan.. Joka toinen päivä tuntuu että elämä on ihanaa, sitten taas tulee jotain vastoinkäymisiä ja haluaisin toisen ihmisen jakamaan sitä arkea, mutta uskon että vuoden päästä asiat ovat paremmin.. lapset ainakin ovat onnellisia kun eivät joudu kuuntelemaan/katselemaan tappelua ja heidän äitinsä on pitkästä aikaa onnellinen. Onpa sekavaa tekstiä.. mutta sekava olen minäkin edelleen ;)



Joka tapauksessa ap, kyllä sinä selviät, me naiset ollaan vahvoja!!!

Ja kyllä mulla välillä käväisee haiku mielessä, että kumpa joskus löytyisi joku mies, joka huolisi minut ja lapset. Mutta sen olisi oltava todella MIES ja noin viiden vuoden koeajalla, ennenkuin huolisin... Niin pahasti minua on loukattu, että haluan olla kauan aikaa ihan yksin lasten kanssa.



Todellakin työmäärä helpotti, kun yksi lapsi lähti talosta. Rahallisestikin pärjäämme paremmin, koska itse jouduin aina ostamaan kaikki ruuat ja elättämään lapset. Nyt on yksi (iso) suu vähemmän ja rahaa säästyy... Mies joutuu kerrankin maksamaan lapsista jotain, elatusmaksujen muodossa...



Me naiset ollaan vahvoja, tosiaankin. Ainakin silloin, kun on pakko olla.



ap

Mikäs tässä on ollessa, vapaana oman ajan ruhtinattarena? :D



Voimia, kyllä sä selviät! Nykyiset miehet tuntuu olevan ihan epäkypsiä renttuja kaikki, ei niistä ole perhe-elämään.

ja niin on moni muukin!



ap

ap

on kun teit lapsia noin huonon miehen kanssa?

katsonut liikaa asioita sormien lävitse. Mies oli kyllä ihan toisenlainen, kun menimme naimisiin ja antoi itsestään aivan toisenlaisen kuvan, kuin mikä hän todellisuudessa on...



ap