Mistä seuraa 45v miehelle, jolla taustalla yksi liki 30v parisuhde?
Eli taustalla nuoruuden rakkaus, josta avioliitto ja teini-ikäisiä lapsia. Exän kanssa hyvät välit, huomasimme kasvaneemme ihmisinä erilleen ja olevamme enemmän kavereita.
Luonnollisesti olen aivan hukassa deittimarkkinoista ja tämän hetken tapailukulttuurista. Onko Tinderistä mitään iloa vai kannattaako skipata kokonaan? Mitä mieltä naiset ovat yleensä kaltaisistani miehistä? Onko tavoittelemisen arvoinen vai ennemminkin ehdoton ei, koska kokemuksia useammasta naisesta ei ole?
Olen ns. tavis mies, eli sivuilta harmaantuva, hieman iskämahaa, mutta silti aktiivisesti liikkuva sekä sosiaalinen ja keskustelutaitoinen. Toimeentulossakaan ei ole mitään vikaa ja koulutus ja -sivistystausta on korkea. Mitään seikkailuja tai yhden illan juttuja en todellakaan kaipaa vaan tutustua uusiin mielenkiintoisiin naisiin, joista voisi löytyä sitten se potentiaalinen uusi kumppani.
Eli mistä lähteä etsimään?
Kommentit (64)
Ap:lle kaikkea hyvää.
Itse olen nyt 50 v nainen ja mieheni halusi erota yhteisen 28 vuoden jälkeen. Minun kanssani jäi asumaan 17 vuotias poika.
Niin vaan yllättäen tapasin miehen, jonka kanssa nyt tapailtu / matkusteltu yms. 5 kk. Välillä treffimme kestää 7 vuorokautta ja välillä on parikin viikkoa, että emme näe työkuvioiden takia. Toisen lämpö ja läheisyys tuo paljon iloa elämään.
Ja siis itse tapasin miehen tilanteessa jossa sitä en todellakaan osannut odottaa.
Kannattaa vain elää aktiivista elämää ns. silmät auki.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle kaikkea hyvää.
Itse olen nyt 50 v nainen ja mieheni halusi erota yhteisen 28 vuoden jälkeen. Minun kanssani jäi asumaan 17 vuotias poika.Niin vaan yllättäen tapasin miehen, jonka kanssa nyt tapailtu / matkusteltu yms. 5 kk. Välillä treffimme kestää 7 vuorokautta ja välillä on parikin viikkoa, että emme näe työkuvioiden takia. Toisen lämpö ja läheisyys tuo paljon iloa elämään.
Ja siis itse tapasin miehen tilanteessa jossa sitä en todellakaan osannut odottaa.
Kannattaa vain elää aktiivista elämää ns. silmät auki.
Oot haaremissa. Mut jos tykkäät, ni mikäs siinä.
Vähän huolettaisi kyllä tuo, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Olet mennyt suhteeseen jo teininä etkä ole itsenäistynyt lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vähän huolettaisi kyllä tuo, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Olet mennyt suhteeseen jo teininä etkä ole itsenäistynyt lainkaan.
Mikä estää kasvamasta aikuiseksi parisuhteessa? Ei ap kuulosta minusta lainkaan lapselliselta tai teini-ikään jumittuneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän huolettaisi kyllä tuo, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Olet mennyt suhteeseen jo teininä etkä ole itsenäistynyt lainkaan.
Mikä estää kasvamasta aikuiseksi parisuhteessa? Ei ap kuulosta minusta lainkaan lapselliselta tai teini-ikään jumittuneelta.
Tämän olen todistanut myös monta kertaa. Aivan kuin "oikea" tapa olisi ollut harrastaa useita irtosuhteita, bailata aamusta iltaan, elää vähintään 25 vuotiaaksi omillaan, ennen kuin sitoutuu sitten siihen "oikeaan", joka siinä iässä tupsahtaa eteen. Tunnen monia jotka ovat seurustelleet nuoresta asti saman henkilön kanssa ja ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Näille ihmisille on usein yhdistävä tekijä se, että he tuntevat toisensa erittäin hyvin, heillä on vahva luottamus ja kunnioitus toisiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle kaikkea hyvää.
Itse olen nyt 50 v nainen ja mieheni halusi erota yhteisen 28 vuoden jälkeen. Minun kanssani jäi asumaan 17 vuotias poika.Niin vaan yllättäen tapasin miehen, jonka kanssa nyt tapailtu / matkusteltu yms. 5 kk. Välillä treffimme kestää 7 vuorokautta ja välillä on parikin viikkoa, että emme näe työkuvioiden takia. Toisen lämpö ja läheisyys tuo paljon iloa elämään.
Ja siis itse tapasin miehen tilanteessa jossa sitä en todellakaan osannut odottaa.
Kannattaa vain elää aktiivista elämää ns. silmät auki.
Tämä on aina toivoa tuovaa positiivisuutta. Kiitoksia kannustuksesta ja kaikkea hyvää myös sinulle :)
-AP
Se mitä olen eronneita nähnyt, niin kaltaisesi pitkässä parisuhteessa olleet miehet ovat pariutuneet uudelleen hienosti ja erittäin nopeasti. Mutta eivät Tinderissä, vaan ihan normaalielämänsä kuvioissa. Se voi vaikeuttaa tilannetta, jos sinulla on suppeat sosiaaliset piirit, miesvaltainen työpaikka jne. Naiset arvostavat pitkää parisuhdetta ja kuulostat järkevältä ja mukavalta. Onnea matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se valitettavasti silleen menee et 45 vuotiaalla jolla omia lapsia, niin ei ole mitään markkina-arvoa.
Terv. Kohtalo toveri
Samanikäinen,jolla pitkä liitto takana ja lapsia. Elämäntilanne sama,niin yhdistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lannistu.
Itsekin olen ollut parisuhteessa viimeiset 22 vuotta.
Sen mitä olen markkina-arvoani testaillut, niin tällainen pilaamaton yksilö on seuraavalle naiselle kuin se kultapata siellä sateenkaaren päässä.Vähän sama kuin löytäisi melkein ajamattoman, yhdellä olleen Jaguar e typen.
M40
Tämä nyt oli ehkä hiukan provosoivasti ilmaistu, mutta tavallaan totta. Uskon nimittäin vakaasti, että on paljon naisia, jotka arvostavat sitä, että sinulla on takana vain se yksi pitkä suhde, eikä kymmeniä/satoja irtojuttuja. Kertoohan se jo paljon, sitoutumiskyvystä, uskollisuudesta ja arvoistakin.
45- vuotias aikamiespoika tai hurlumhei ei kyllä innosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän huolettaisi kyllä tuo, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Olet mennyt suhteeseen jo teininä etkä ole itsenäistynyt lainkaan.
Mikä estää kasvamasta aikuiseksi parisuhteessa? Ei ap kuulosta minusta lainkaan lapselliselta tai teini-ikään jumittuneelta.
Ihminen joka on ikänsä tehnyt kompromisseja ei välttämättä tunne edes itseään. Olet vain se kompromissiversio joka on luotu sitä varten että pärjäät sen omankumppanisi tai laumasi kanssa.
Ei kannata heti lähteä etsimään mistään. Odottele tietoisesti vuosi tai parikin. Sinä aikana pääset kyllä perille miten ja mistä seuraa kannattaa etsiä. Opettele tuntemaan itseäsi ensin yksin. Lastenkin kanssa on kiva puuhastella, kun ei ole ketään ylimääräistä kuviossa mukana säätämässä. Fyysiset tarpeet voi hoitaa maksullisten naisten kanssa lomamatkalla. Siinä molemmat osapuolet ovat selvillä pelin hengestä, eikä se loukkaa kenenkään tunteita. Sitten kun tunnet olevasi henkisesti valmis ja toipunut edellisestä suhteesta, ala etsiä sitä mahdollista uutta puolisoa.
Mä en ymmärrä tuota miesten kiirettä mennä samantien uuteen suhteeseen. Jos on koko aikuisikänsä ollut parisuhteessa, on vuosi hemmetin lyhyt aika, eihän siinä ehdi kuin järjestää ulkoiset puitteet elämälleen, kaikki päänsisäinen työ ja oman elämäntyylin hakeminen vasta alkaa siitä. "Olemme hyviä kavereita exän kanssa" = sidettä exään ei ole katkaistu eikä eriytymistä ole tapahtunut. Ex tulee olemaan haamuna läsnä uuden suhteen joka käänteessä, erityisesti jos kuviossa on lapsia. Silti näille miehille löytyy nopeasti ottajia. Itse en toista kertaa lähde tällaisen kanssa suhdetta yrittämään, vaikka kuinka vakuuttelisi valmiuttaan "mennä eteenpäin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän huolettaisi kyllä tuo, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Olet mennyt suhteeseen jo teininä etkä ole itsenäistynyt lainkaan.
Mikä estää kasvamasta aikuiseksi parisuhteessa? Ei ap kuulosta minusta lainkaan lapselliselta tai teini-ikään jumittuneelta.
Ihminen joka on ikänsä tehnyt kompromisseja ei välttämättä tunne edes itseään. Olet vain se kompromissiversio joka on luotu sitä varten että pärjäät sen omankumppanisi tai laumasi kanssa.
Tämä on skeidaa.
Ketään ihmistä ei pakoteta kompromisseihin, vaan ne kompromissit kasvavat myös omasta tahdosta. On vain positiivista, että kykenee tekemään kompromisseja, ja joustamaan tarvittaessa. Sitä paitsi monet kompromissitaitoiset joustajat osaavat tilannetta lukemalla myös pitempään työtä tehden vaikuttaa siihen, että aluksi kumppanin ehdoton ei on hetken päästä ehkä, ja tämän jälkeen jopa ehdottomasti kyllä.
Ihmiset, jotka eivät tee kompromisseja, eivät oikeastaan ole parisuhdekykyisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän huolettaisi kyllä tuo, ettet ole kasvanut aikuiseksi. Olet mennyt suhteeseen jo teininä etkä ole itsenäistynyt lainkaan.
Mikä estää kasvamasta aikuiseksi parisuhteessa? Ei ap kuulosta minusta lainkaan lapselliselta tai teini-ikään jumittuneelta.
Ihminen joka on ikänsä tehnyt kompromisseja ei välttämättä tunne edes itseään. Olet vain se kompromissiversio joka on luotu sitä varten että pärjäät sen omankumppanisi tai laumasi kanssa.
Tämä on skeidaa.
Ketään ihmistä ei pakoteta kompromisseihin, vaan ne kompromissit kasvavat myös omasta tahdosta. On vain positiivista, että kykenee tekemään kompromisseja, ja joustamaan tarvittaessa. Sitä paitsi monet kompromissitaitoiset joustajat osaavat tilannetta lukemalla myös pitempään työtä tehden vaikuttaa siihen, että aluksi kumppanin ehdoton ei on hetken päästä ehkä, ja tämän jälkeen jopa ehdottomasti kyllä.
Ihmiset, jotka eivät tee kompromisseja, eivät oikeastaan ole parisuhdekykyisiä.
Samaa mieltä. Aika vaikea on kuvitella olevansa suhteessa jonkun ihmisen kanssa ilman että tekisi koskaan mitään kompromissejä tai joustoja. Ei ihme, että ihmisillä on hankalaa löytää kumppania jos ei ymmärretä, että suhteessa kumpikin on omana itsenään, mutta myös yhteisenä yksikkönä, joka joustaa myös omista periaatteistaan sopivasti, muttei liikaa. Aivan kuin maan hallitusta kasatessa :D
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota miesten kiirettä mennä samantien uuteen suhteeseen. Jos on koko aikuisikänsä ollut parisuhteessa, on vuosi hemmetin lyhyt aika, eihän siinä ehdi kuin järjestää ulkoiset puitteet elämälleen, kaikki päänsisäinen työ ja oman elämäntyylin hakeminen vasta alkaa siitä. "Olemme hyviä kavereita exän kanssa" = sidettä exään ei ole katkaistu eikä eriytymistä ole tapahtunut. Ex tulee olemaan haamuna läsnä uuden suhteen joka käänteessä, erityisesti jos kuviossa on lapsia. Silti näille miehille löytyy nopeasti ottajia. Itse en toista kertaa lähde tällaisen kanssa suhdetta yrittämään, vaikka kuinka vakuuttelisi valmiuttaan "mennä eteenpäin".
Itse sen jokainen tietää, milloin on valmis menemään eteenpäin. Onko vuosi pitkä vai lyhyt aika, se on suhteellista ja tapauskohtaista. Harvoin se ero kuitenkaan ihan puskista tulee, eli sitä ajatustyötä voi olla takana jo monia vuosia.
Enkä näe mitään ongelmaa siinä, että exästä on tullut ystävä. Parempi niin, kuin riitaisa ero ja totaalinen välirikko. Minun exäni on ja pysyy ystävänäni, ja mikäli se jollekin uudelle kumppaniehdokkaalle on ongelma, niin sitten se ehdokas on minulle väärä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se valitettavasti silleen menee et 45 vuotiaalla jolla omia lapsia, niin ei ole mitään markkina-arvoa.
Terv. Kohtalo toveri
No ei mene. On monia samassa elämäntilanteessa olevia naisia, kuten minäkin. 40v, eronnut pitkästä liitosta. Lapset jo isoja. En halua enempää lapsia. En mielellään myöskään miestä jolla pienet lapset. Teini-ikäiset olisi ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että nykyajan Tinderin tapailukulttuuri on liian raadollista sinulle. Pitääkö naisen olla nuorempi? Haluatko lisää lapsia? Joku leskeksi jäänyt voisi sopia arvomaailmaasi.
Niin koska eronnut mieshän on niin hyveellinen että vain leski voi olla yhtä hyveellinen. Kaikki eronneet naiset on luonnollisesti paheellisia eikä käy noin hienolle miehelle. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota miesten kiirettä mennä samantien uuteen suhteeseen. Jos on koko aikuisikänsä ollut parisuhteessa, on vuosi hemmetin lyhyt aika, eihän siinä ehdi kuin järjestää ulkoiset puitteet elämälleen, kaikki päänsisäinen työ ja oman elämäntyylin hakeminen vasta alkaa siitä. "Olemme hyviä kavereita exän kanssa" = sidettä exään ei ole katkaistu eikä eriytymistä ole tapahtunut. Ex tulee olemaan haamuna läsnä uuden suhteen joka käänteessä, erityisesti jos kuviossa on lapsia. Silti näille miehille löytyy nopeasti ottajia. Itse en toista kertaa lähde tällaisen kanssa suhdetta yrittämään, vaikka kuinka vakuuttelisi valmiuttaan "mennä eteenpäin".
Jos on 30v ollut saman ihmisen kanssa on ihan luonnollista, että kiinnostaa nopeastikkin mitä muuta olisi tarjolla. Ja jotkut vaan on parisuhdeihmisiä, eivät tykkää olla yksin vaikka osaavatkin. On kiva kun on vakituinen kumppani kenen kanssa tehdä asioita.
Ja kun on ollut vuosia jonkun kanssa yhdessä ja eroon ei liity mitään isoja riitoja tai draamaa on ihan normaalia olla hyvissä väleissä ja kavereitakin. Ei se tarkoita sitä että haikaillaan mennyttä tai ex puuttuu asioihin. Jotkut osaa olla aikuisia eron jälkeen ja pitää hyvät välit.
Tämä nyt oli ehkä hiukan provosoivasti ilmaistu, mutta tavallaan totta. Uskon nimittäin vakaasti, että on paljon naisia, jotka arvostavat sitä, että sinulla on takana vain se yksi pitkä suhde, eikä kymmeniä/satoja irtojuttuja. Kertoohan se jo paljon, sitoutumiskyvystä, uskollisuudesta ja arvoistakin.