Mistä seuraa 45v miehelle, jolla taustalla yksi liki 30v parisuhde?
Eli taustalla nuoruuden rakkaus, josta avioliitto ja teini-ikäisiä lapsia. Exän kanssa hyvät välit, huomasimme kasvaneemme ihmisinä erilleen ja olevamme enemmän kavereita.
Luonnollisesti olen aivan hukassa deittimarkkinoista ja tämän hetken tapailukulttuurista. Onko Tinderistä mitään iloa vai kannattaako skipata kokonaan? Mitä mieltä naiset ovat yleensä kaltaisistani miehistä? Onko tavoittelemisen arvoinen vai ennemminkin ehdoton ei, koska kokemuksia useammasta naisesta ei ole?
Olen ns. tavis mies, eli sivuilta harmaantuva, hieman iskämahaa, mutta silti aktiivisesti liikkuva sekä sosiaalinen ja keskustelutaitoinen. Toimeentulossakaan ei ole mitään vikaa ja koulutus ja -sivistystausta on korkea. Mitään seikkailuja tai yhden illan juttuja en todellakaan kaipaa vaan tutustua uusiin mielenkiintoisiin naisiin, joista voisi löytyä sitten se potentiaalinen uusi kumppani.
Eli mistä lähteä etsimään?
Kommentit (64)
Olen itse hieman yli 45v eronnut mies ja vain 20v vuoden liitto takana. Aika toivotonta on löytää ketään näillä spekseillä. Tämän ikäiset naiset ilmeisesti haluavat olla ennemmin yksin ja nuoremmat luonnollisesti ikäistensä kanssa. 55+ ikäluokasta voisi jotain löytyä kovalla hakemisella, mutta vaikeaa on silläkin suunnalla.
Olenkin päätynyt siihen, että vietän loppuelämäni yksi eikä se olekaan ollenkaan huono vaihtoehto, mutta toki kaksin olisi aina kivempi. Ero oli kuitenkin oikea päätös. Ennen näin kuin huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota miesten kiirettä mennä samantien uuteen suhteeseen. Jos on koko aikuisikänsä ollut parisuhteessa, on vuosi hemmetin lyhyt aika, eihän siinä ehdi kuin järjestää ulkoiset puitteet elämälleen, kaikki päänsisäinen työ ja oman elämäntyylin hakeminen vasta alkaa siitä. "Olemme hyviä kavereita exän kanssa" = sidettä exään ei ole katkaistu eikä eriytymistä ole tapahtunut. Ex tulee olemaan haamuna läsnä uuden suhteen joka käänteessä, erityisesti jos kuviossa on lapsia. Silti näille miehille löytyy nopeasti ottajia. Itse en toista kertaa lähde tällaisen kanssa suhdetta yrittämään, vaikka kuinka vakuuttelisi valmiuttaan "mennä eteenpäin".
Jos on 30v ollut saman ihmisen kanssa on ihan luonnollista, että kiinnostaa nopeastikkin mitä muuta olisi tarjolla. Ja jotkut vaan on parisuhdeihmisiä, eivät tykkää olla yksin vaikka osaavatkin. On kiva kun on vakituinen kumppani kenen kanssa tehdä asioita.
Ja kun on ollut vuosia jonkun kanssa yhdessä ja eroon ei liity mitään isoja riitoja tai draamaa on ihan normaalia olla hyvissä väleissä ja kavereitakin. Ei se tarkoita sitä että haikaillaan mennyttä tai ex puuttuu asioihin. Jotkut osaa olla aikuisia eron jälkeen ja pitää hyvät välit.Moni ei vaan edes ehdi huomaamaan että yksin elämisessä on puolensa. Otetaan heti ensimmäinen vastaantulija, kun se tuntuu tutulta olla jonkun kanssa. Itselläni on mennyt pari vuotta eron jälkeen löytää se rauha ihan itsekseen olemisesta. Nyt kun sen on löytänyt, niin voi ihan rauhassa katsella jos tulisi vastaan joku jonka kanssa ihan oikeasti sopisi yhteen, eikä hätäpäissään vaan heittäydy suhteeseen suunnilleen kenen tahansa kanssa. Paniikki yksin jäämisestä heti eron jälkeen oli valtava.
Totta. Moni hakee sitä tuttua ja turvallista laastaria eikä välttämättä ole niin tarkka mitä oikeasti hakee ja tarvitsee. Sitten ollaan hetki alkuhuumassa, jonka jälkeen taas erotaan ja rinki alkaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hieman yli 45v eronnut mies ja vain 20v vuoden liitto takana. Aika toivotonta on löytää ketään näillä spekseillä. Tämän ikäiset naiset ilmeisesti haluavat olla ennemmin yksin ja nuoremmat luonnollisesti ikäistensä kanssa. 55+ ikäluokasta voisi jotain löytyä kovalla hakemisella, mutta vaikeaa on silläkin suunnalla.
Olenkin päätynyt siihen, että vietän loppuelämäni yksi eikä se olekaan ollenkaan huono vaihtoehto, mutta toki kaksin olisi aina kivempi. Ero oli kuitenkin oikea päätös. Ennen näin kuin huonossa suhteessa.
Väittäisin, että kohdallesikin osuu ennemmin kuin myöhemmin uusi ihminen, jonka kanssa pariutua. Päätättekö sitten asua erillään vai yhdessä ei haittaa parisuhdetta lainkaan keski-ikäisillä.
Moni ei vaan edes ehdi huomaamaan että yksin elämisessä on puolensa. Otetaan heti ensimmäinen vastaantulija, kun se tuntuu tutulta olla jonkun kanssa. Itselläni on mennyt pari vuotta eron jälkeen löytää se rauha ihan itsekseen olemisesta. Nyt kun sen on löytänyt, niin voi ihan rauhassa katsella jos tulisi vastaan joku jonka kanssa ihan oikeasti sopisi yhteen, eikä hätäpäissään vaan heittäydy suhteeseen suunnilleen kenen tahansa kanssa. Paniikki yksin jäämisestä heti eron jälkeen oli valtava.