Voiko psykiatri olla väärässä?

Olin nuorena masentunut ja mulle määrättiin ihan hirveästi kaiken maailman lääkkeitä. Unilääkkeistä vahvoihin masennuslääkkeisiin ja vaikka mitä. Olin 6v ihan sumussa, täysin sekaisin (näistä lääkkeistä) enkä lainkaan oma itseni.

Lopetin lääkkeet ja olen ollut sen jälkeen täysin tasainen.

Ja ei, kaikkien ei todellakaan kannata lopettaa lääkkeitä niinkuin minä tein. Mutta kyllä ihan oikeasti psykiatrit ovat väärässä ja tekevät virhehoitoja. 

Minulta kysyi psykiatri eka istunnossa että olinko nähnyt Hohto elokuvan

No en ollut

Kysyin mitä siinä sitten

Äijä vastasi: Siinä perheenisä tuli hulluksi ja yritti tap paa koko perheensä.

Se fiiis kun istuin siinä.

Äijä perheellinen...

Voi.

Kaikkia asioita ei aina kannata kertoa terveydenhoitoon. Ihan todella. Karmii ajatella näin jälkeenpäin, että omakin elämä olisi nuorena mennyt pilalle ehkä. Jos olisi kertonut mitä vain liian avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lähipiirissä harhaluuloisuushäiriöinen, joka itse on absoluuttisesti sitä mieltä, että hänellä ei ole mitään harhaluuloja... Hänen puhelintaan kuunnellaan, häntä seurataan kaupungilla, hänen talossaan käydään hänen poissa ollessaan, sukulaiset ja tuttavat vehkeilevät milloin mitäkin hänen selkänsä takana jne.  Ja kaikki sellaiset asiat, joista hän ei heti ihan heti saa selvää kuvaa, kääntyvät hänen mielessään osaksi harhaluulovyyhtiä. Eli harhaluuloisuushäiriöinen kuvittelee asioita, jotka periaatteessa voisivat olla mahdollisia, mutta ne ovat erittäin epätodennäköisiä eivätkä ihmiset yleensä tule edes kelanneeksi sellaisia vaihtoehtoja.

Nyt voisi sitten kysyä palsta-asiantuntuntijoilta, että miltäpä kuulostaa jos psykiatri antaa tuosta harhaisuus-lausunnon kotiin viemisiksi ensin tarkkaan tutkittuaan. Että onko lausunnossa perää vai onko psykiatri ammattitaidoton?

Pitäisi sulkea pois asioita. Esim. onko häntä oikeasti joskus vainottu, esim. Ex tai joku muu, jonka seurauksena tunne jäänyt päälle tai aktivoituu kriisiaikoina. Tai onko joskus aiemmin puhelin kaapattu tai onko tehnyt vakavan rikoksen vai mikdi rpäilee puhelinkuuntelua.

Ei kun sitten vaan soittelemaan sukulaiset läpi ja kyselet, mitä ovat milloinkin vehkeilleet hänen selkänsä takana. Sitten pohdit mikä on todennäköistä ja ketä on syytä uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lähipiirissä harhaluuloisuushäiriöinen, joka itse on absoluuttisesti sitä mieltä, että hänellä ei ole mitään harhaluuloja... Hänen puhelintaan kuunnellaan, häntä seurataan kaupungilla, hänen talossaan käydään hänen poissa ollessaan, sukulaiset ja tuttavat vehkeilevät milloin mitäkin hänen selkänsä takana jne.  Ja kaikki sellaiset asiat, joista hän ei heti ihan heti saa selvää kuvaa, kääntyvät hänen mielessään osaksi harhaluulovyyhtiä. Eli harhaluuloisuushäiriöinen kuvittelee asioita, jotka periaatteessa voisivat olla mahdollisia, mutta ne ovat erittäin epätodennäköisiä eivätkä ihmiset yleensä tule edes kelanneeksi sellaisia vaihtoehtoja.

Nyt voisi sitten kysyä palsta-asiantuntuntijoilta, että miltäpä kuulostaa jos psykiatri antaa tuosta harhaisuus-lausunnon kotiin viemisiksi ensin tarkkaan tutkittuaan. Että onko lausunnossa perää vai onko psykiatri ammattitaidoton?

Pitäisi sulkea pois asioita. Esim. onko häntä oikeasti joskus vainottu, esim. Ex tai joku muu, jonka seurauksena tunne jäänyt päälle tai aktivoituu kriisiaikoina. Tai onko joskus aiemmin puhelin kaapattu tai onko tehnyt vakavan rikoksen vai mikdi rpäilee puhelinkuuntelua.

Ei kun sitten vaan soittelemaan sukulaiset läpi ja kyselet, mitä ovat milloinkin vehkeilleet hänen selkänsä takana. Sitten pohdit mikä on todennäköistä ja ketä on syytä uskoa. 

Tuollainen olisi laitonta. Ihmistä haastattelemalla, kuuntelemalla ja antamalla tilaa ja luottamusta voi päästä pitkälle.

Harmittaa niiden puolesta, jotka oikeasti tarvitsevat apua ja saavat täältä vahvistusta uskolleen, että psykiatri on se joka on väärässä. Noin yleisesti voi olla, että diagnooseja pitää korjata, mutta kyllä kannattaa pohtia jos ammattilainen sanoo, että kaikki ei ole kunnossa olisiko siinä jotain perää. 

Ei, he ovat Jumalasta seuraava ja heidän sanansa on laki!

Ihminen voi yllättävän helposti alkaa sekoilemaan ja kuvittelemaan kaikenlaista pahaa. Siihen riittää jopa muutama uneton yö. Uni on valtavan tärkeä ihmisen mielenterveydelle.(kokemus lähipiiristä, tuli järkiinsä kyllä myöhemmin)

Jos sitten vielä on kokenut jotain pahaa niin helposti ihmisen mielen täyttää kokonaan negatiivisuus, pelko, suru, viha, eikä meinaa päästä ulos siitä negatiivisuuden tilasta enää ollenkaan. Se jos mikä vie ihmiseltä mielenterveyden. Karistakaa siis negatiivisuus mielestänne keinolla millä hyvänsä, jos haluatte säilyttää sen tärkeimmän mitä ihmisellä on, eli mielenrauha sekä mielenterveys. Ilman niitä kaikki muu on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lähipiirissä harhaluuloisuushäiriöinen, joka itse on absoluuttisesti sitä mieltä, että hänellä ei ole mitään harhaluuloja... Hänen puhelintaan kuunnellaan, häntä seurataan kaupungilla, hänen talossaan käydään hänen poissa ollessaan, sukulaiset ja tuttavat vehkeilevät milloin mitäkin hänen selkänsä takana jne.  Ja kaikki sellaiset asiat, joista hän ei heti ihan heti saa selvää kuvaa, kääntyvät hänen mielessään osaksi harhaluulovyyhtiä. Eli harhaluuloisuushäiriöinen kuvittelee asioita, jotka periaatteessa voisivat olla mahdollisia, mutta ne ovat erittäin epätodennäköisiä eivätkä ihmiset yleensä tule edes kelanneeksi sellaisia vaihtoehtoja.

Nyt voisi sitten kysyä palsta-asiantuntuntijoilta, että miltäpä kuulostaa jos psykiatri antaa tuosta harhaisuus-lausunnon kotiin viemisiksi ensin tarkkaan tutkittuaan. Että onko lausunnossa perää vai onko psykiatri ammattitaidoton?

Pitäisi sulkea pois asioita. Esim. onko häntä oikeasti joskus vainottu, esim. Ex tai joku muu, jonka seurauksena tunne jäänyt päälle tai aktivoituu kriisiaikoina. Tai onko joskus aiemmin puhelin kaapattu tai onko tehnyt vakavan rikoksen vai mikdi rpäilee puhelinkuuntelua.

Ei kun sitten vaan soittelemaan sukulaiset läpi ja kyselet, mitä ovat milloinkin vehkeilleet hänen selkänsä takana. Sitten pohdit mikä on todennäköistä ja ketä on syytä uskoa. 

Tuollainen olisi laitonta. Ihmistä haastattelemalla, kuuntelemalla ja antamalla tilaa ja luottamusta voi päästä pitkälle.

Tuo oli karrikoitu esimerkki, mistä saat tietää onko häntä oikeasti vainottu. Tietenkin lääkäri tutkii jokaisen tapauksen taustoineen erikseen. Yleisellä tasolla ap:n kuvaama tilanne viittaa vahvasti vainoharhaepäilyyn, vai pidätkö todennäköisenä että sukulaiset vehkeilevät selän takana milloin mitäkin?

Voi olla väärässä. Ei yksikään lääkäri ole kaikkitietävä vaikka moni niin luulee.

Psykiatrit on sairaampia kuin potilas itse

Jokainen lääkäri, myös psykiatri, voi olla väärässä. Minusta tämä on itsestäänselvä asia. He ovat ihmisiä, joilla on koulutuksestaan huolimatta aina rajallinen tietämys ja kokemus.

Omalla kohdalla kävi kerran niin, että psykiatri laittoi diagnoosiksi "masennus, jossa psykoottisia piirteitä". Mulla ei ole ikinä ollut psykoottisia oireita, ainoastaan voimakkaan epätodellista oloa, joka on ahdistuksen oire ja ilmentymä eikä sillä ole mitään tekemistä psykoosin kanssa.

Uskaltaisin väittää, että psykiatrit ovat jopa usein väärässä. He vain eivät koskaan jää siitä "kiinni", koska psykiatria ei ole millään tavalla mitattavissa oleva lääketieteen ala. Mikäli joku lääke aiheuttaa potilaalle sivuvaikutuksia, niin psykiatri voi todeta, että ne vaikutukset eivät johdu lääkkeestä vaan potilaan sairaudesta. Eikä kukaan pysty mitenkään selvittämään, mikä on totuus. Tämän takia psykiatria on minusta pelottavaa ja psykiatri on vallankäyttäjä suhteessa potilaaseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hyvin yleistä on, että harhaluuloinen ei itse tunnista olevansa sitä kuten näissäkin vastauksissa on luettavissa. 

On varmasti tuollaisia tapauksia, mutta on myös oma tapaukseni noiden psykoosilääkkeiden suhteen.

Minulla ei ole koskaan ollut, eikä ole vieläkään ollut mitään psykoosiin liittyviä oireita. Olen ollut masentunut, koska minulla on PTSD, koska lapsuudessa tapahtui ne pahimmat mitä lapselle voi vaan tapahtua.

Lääkäri määräsi minulle psykoosilääkket, koska halusi nähdä toimivatko ne minulla.. Eli siis ilman mitään diagnoosia tai sitä, ettäkö minulla olisi psykoosi tai mitään siihen liittyvää.

Tottakai minä halusin luottaa lääkäriin niin kävin ostamassa ja sain niin pahat reaktiot siitä yhdestä pilleristä, että en syönyt sen jälkeen enempää.. Ja tähänkin lääkäri totesi "Ok" eikä koskaan sitten uusia psykoosilääkkeitä antanut. 

Tämän jälkeen on oikeasti mulla alkanut lääkäreitä kohtaan tuo luottamus laskea. 

Off label-käyttö on normaalia.

Virhe se on sitten, jos ohjelipukkeessa on "psykoosin hoitoon" ilman potilaan psykoosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lähipiirissä harhaluuloisuushäiriöinen, joka itse on absoluuttisesti sitä mieltä, että hänellä ei ole mitään harhaluuloja... Hänen puhelintaan kuunnellaan, häntä seurataan kaupungilla, hänen talossaan käydään hänen poissa ollessaan, sukulaiset ja tuttavat vehkeilevät milloin mitäkin hänen selkänsä takana jne.  Ja kaikki sellaiset asiat, joista hän ei heti ihan heti saa selvää kuvaa, kääntyvät hänen mielessään osaksi harhaluulovyyhtiä. Eli harhaluuloisuushäiriöinen kuvittelee asioita, jotka periaatteessa voisivat olla mahdollisia, mutta ne ovat erittäin epätodennäköisiä eivätkä ihmiset yleensä tule edes kelanneeksi sellaisia vaihtoehtoja.

Nyt voisi sitten kysyä palsta-asiantuntuntijoilta, että miltäpä kuulostaa jos psykiatri antaa tuosta harhaisuus-lausunnon kotiin viemisiksi ensin tarkkaan tutkittuaan. Että onko lausunnossa perää vai onko psykiatri ammattitaidoton?

Pitäisi sulkea pois asioita. Esim. onko häntä oikeasti joskus vainottu, esim. Ex tai joku muu, jonka seurauksena tunne jäänyt päälle tai aktivoituu kriisiaikoina. Tai onko joskus aiemmin puhelin kaapattu tai onko tehnyt vakavan rikoksen vai mikdi rpäilee puhelinkuuntelua.

Näillä vain pitäisi olla motivaatiota siihen.

Jos eksä voi häiriköidä netin kautta eikä ero ole ollut nätin suloinen kokemus, niin missä välissä lääkäriltä katoaa realiteetit sen suhteen, että toista voi aidon oikeasti satuttaa?

Jos lääkäri on vilpittömästi sitä mieltä, ettei kukaan voi hakkeroida ketään, niin miksi se on potilas eikä lääkäri, jolle halutaan psykoosileima?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hyvin yleistä on, että harhaluuloinen ei itse tunnista olevansa sitä kuten näissäkin vastauksissa on luettavissa. 

On varmasti tuollaisia tapauksia, mutta on myös oma tapaukseni noiden psykoosilääkkeiden suhteen.

Minulla ei ole koskaan ollut, eikä ole vieläkään ollut mitään psykoosiin liittyviä oireita. Olen ollut masentunut, koska minulla on PTSD, koska lapsuudessa tapahtui ne pahimmat mitä lapselle voi vaan tapahtua.

Lääkäri määräsi minulle psykoosilääkket, koska halusi nähdä toimivatko ne minulla.. Eli siis ilman mitään diagnoosia tai sitä, ettäkö minulla olisi psykoosi tai mitään siihen liittyvää.

Tottakai minä halusin luottaa lääkäriin niin kävin ostamassa ja sain niin pahat reaktiot siitä yhdestä pilleristä, että en syönyt sen jälkeen enempää.. Ja tähänkin lääkäri totesi "Ok" eikä koskaan sitten uusia psykoosilääkkeitä antanut. 

Tämän jälkeen on oikeasti mulla alkanut lääkäreitä kohtaan tuo luottamus laskea. 

Off label-käyttö on normaalia.

Virhe se on sitten, jos ohjelipukkeessa on "psykoosin hoitoon" ilman potilaan psykoosia.

Totta. Eri asia on sitten kuinka "turvallisia" nämä ovat esim. unettomuuden hoitoon käytettynä. Omat havainnot on vähän siihen suuntaan, että pitkäaikaisessa käytössä vie kokonaisterveyttä huonompaan suuntaan. 

Lääkärithän tykkäävät markkinoida psykoosilääkkeitä ns. turvallisena vaihtoehtona ahdistukseen tai unettomuuteen. En sitten tiedä, millä tavalla tuo turvallisuus on todistettu, kun fakta on se että niihinkin voi jäädä "koukkuun", teho voi mennä, voi lihoa lyhyessä ajassa valtavan paljon jne.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös selkeästi todellisuudentajultaan poikkeavia yksilöitä, joten näihin arvioihin ei ole luottamista. 

Kunhan erottaa ketkä ovat harhoissa ja ketkä eivät.

Vierailija kirjoitti:

Just tuota harhaluuloisuutta käyttää stasivetoinen mafia hyväkseen loput omittiin neuvostoajoilta. Näin saadaan poliittiset vastustajat kätsysti off the wall! Olkaa tietoisia älkää typeriä.

Kaiken epämieluisan ilmaisun voi leimata salaliittohorinaksi tai katalaksi, käärmemäiseksi harhautusretoriikaksi, millä on ainoastaan tuhoavat tarkoitusperät.

Mitenkä muutenkaan. Miten simppeli voi kaksijakoinen pöpien maailmankuva olla. Tuossa yhteyttä harhoistaan täysin vakuuttuneeseen manifestiin hulluuteen.

Tottakai voi.  Kukaan ei ole erehtymätön, eikä täydellinen.  Täydelliseksi ei tulla minkään koulutuksen kautta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lähipiirissä harhaluuloisuushäiriöinen, joka itse on absoluuttisesti sitä mieltä, että hänellä ei ole mitään harhaluuloja... Hänen puhelintaan kuunnellaan, häntä seurataan kaupungilla, hänen talossaan käydään hänen poissa ollessaan, sukulaiset ja tuttavat vehkeilevät milloin mitäkin hänen selkänsä takana jne.  Ja kaikki sellaiset asiat, joista hän ei heti ihan heti saa selvää kuvaa, kääntyvät hänen mielessään osaksi harhaluulovyyhtiä. Eli harhaluuloisuushäiriöinen kuvittelee asioita, jotka periaatteessa voisivat olla mahdollisia, mutta ne ovat erittäin epätodennäköisiä eivätkä ihmiset yleensä tule edes kelanneeksi sellaisia vaihtoehtoja.

Nyt voisi sitten kysyä palsta-asiantuntuntijoilta, että miltäpä kuulostaa jos psykiatri antaa tuosta harhaisuus-lausunnon kotiin viemisiksi ensin tarkkaan tutkittuaan. Että onko lausunnossa perää vai onko psykiatri ammattitaidoton?

Pitäisi sulkea pois asioita. Esim. onko häntä oikeasti joskus vainottu, esim. Ex tai joku muu, jonka seurauksena tunne jäänyt päälle tai aktivoituu kriisiaikoina. Tai onko joskus aiemmin puhelin kaapattu tai onko tehnyt vakavan rikoksen vai mikdi rpäilee puhelinkuuntelua.

Ei kun sitten vaan soittelemaan sukulaiset läpi ja kyselet, mitä ovat milloinkin vehkeilleet hänen selkänsä takana. Sitten pohdit mikä on todennäköistä ja ketä on syytä uskoa. 

Tuollainen olisi laitonta. Ihmistä haastattelemalla, kuuntelemalla ja antamalla tilaa ja luottamusta voi päästä pitkälle.

Tuo oli karrikoitu esimerkki, mistä saat tietää onko häntä oikeasti vainottu. Tietenkin lääkäri tutkii jokaisen tapauksen taustoineen erikseen. Yleisellä tasolla ap:n kuvaama tilanne viittaa vahvasti vainoharhaepäilyyn, vai pidätkö todennäköisenä että sukulaiset vehkeilevät selän takana milloin mitäkin?

"Yleisellä tasolla ap:n kuvaama tilanne viittaa vahvasti vainoharhaepäilyyn, vai pidätkö todennäköisenä että sukulaiset vehkeilevät selän takana milloin mitäkin?" Voi olla vainoharhaisuutta tai voi olla, ettei ole. Minusta sanaa "todennäköisenä" ei voi käyttää tässä yhteydessä tuolla tavalla, vaan täytyy parhaansa mukaan yrittää selvittää nimenomaan kyseisen yksilön henkilökohtainen tilanne. Todennäköisyysajattelu väärässä kohtaa voi helposti johtaa vääriin johtopäätöksiin. Muistatko esimerkin suljetulle epätodennäköisen ammattinsa vuoksi joutuneesta? Moottisahajonglööri, joka kävi esiintymässä myös P-Koreassa. Joutui suljetulle aiheetta vastoin tahtoaan vain siksi, että hänen ammattinsa + maavierailu sattui kuulostamaan oudolta (oli epätodennäköinen).