Äänestämään. Haluatko tuhkauksen vai arkkuhautauksen? Muistotilaisuuden tai vain tuhkien sirottelun?

Lisää äänestäjiä ,kiitos.

Siunaus, tuhkaus, muistolounas korkeatasoisessa ravintolassa Helsingissä asiaankuuluvine juomineen, nimilaatta vanhaan sukuhautaamme.

Omaiset tehkööt, kuten parhaaksi näkevät. Heitä varten tilaisuus on, eikä elotonta ruumistani.

maasta olen tullut ja maaksi minä muutun. Toivottavasti haudataan. Toivottavasti komea puu kasvaa siihen viereen sitten.

Olen aika luterilainen elämänkatsomukseltani. Kärsimys tähän tämä koko elämä on

Lisää ääniä

Vainaja siunataan aina eli siunaustilaisuus pidetään oli sitten arkussa tai uurnassa. Siunaustilaisuuden jälkeen pidettävää muistotilaisuutta sen sijaan ei ole mikään pakko järjestää.

Muistotilaisuus ja tuhkiensirottelu tuskin ovat toisiaan poissulkevia tapahtumia.

Vainajaa ei toki ole pakko siunata.

Ihan sama. En tule protestoimaan, oli ratkaisu mikä tahansa.

Tuhkaus, ei muistotilaisuutta, sirottelu.

Inhoan hautajaisia!

En halua mitään hautajaisia enkä muistotilaisuuksia. Perhe saa ripotella tuhkani metsään.

Ei mitään laattoja eikä nimiä minnekään.

Arkuton kuolema ja muistotilaisuus edeltävästi. No ehkä ei sittenkään, mutta olisi jännää jos voisi itse nähdä oman hautakivensä kaiverruksineen, kuolinpäivällä.

Oma vaihtoehto:

Tuhkaus, ei siunaustilaisuutta ja laatta sekä tuhkat sallittuun paikkaan.

Tulevaisuudessa kuoleva kirjoitti:

Omaiset tehkööt, kuten parhaaksi näkevät. Heitä varten tilaisuus on, eikä elotonta ruumistani.

Kaikilla ei ole omaisia.

Ollaan miehen kanssa sovittu, että se, kumpi kuolee ensin, päätyy koruksi toiselle - mieheni tuhka tulee olemaan kaulakorussani, minun tuhkani taas miehen sormuksessa.

Hautajaisia emme halua kumpikaan.

Arkkuhautaus äidin kanssa samaan hautaan. Hautakiveen äidin nimen alle nimeni. Ei siunausta.

Kotipaikkani lähellä on suuri kallio, minä haluan että minut haudataan sen sisään. Haudalle raivataan metsän läpi tie, jota reunustavat liput joihin on kirjailtuna elämäni tarina. Hauta itsessään on syvälle kallion sisään louhittu yksinkertainen kammio. Sinne johtavat portaat joissa on yksi askelma jokaista elinvuottani kohden. Alaston ruumiini kannetaan haudan lepoon ruumislaudalla sukuni saattelemana edellä mainittua tietä pitkin. Suvun vanhin pysäyttää kulkueen jokaisen lipun kohdalla ja lukee siinä olevan osan elämäni tarinasta. Kun vihdoinkin päästään hautakammioon asti, alaston ruumiini asetellaan kammion keskellä olevalle koivupuiselle pöydälle joka tulee olemaan viimeinen kuolinvuoteeni. Mitään esineitäni ei kammioon tuoda, koska tuonpuoleisessa ei niille ole tarvetta. Sen sijaan on hautaan tuotava kaksi suurta kannullista olutta, toinen tummaa ja toinen vaaleaa. Ne ovat tarkoitettu esi-isille joidenka seuraan tulen liittymään. Hautaamisen jälkeen kukaan ei saa surra, vaan koko perintöni on käytettävä läheisteni syöttämiseen ja juottamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vainaja siunataan aina eli siunaustilaisuus pidetään oli sitten arkussa tai uurnassa. Siunaustilaisuuden jälkeen pidettävää muistotilaisuutta sen sijaan ei ole mikään pakko järjestää.

Minua ei siunata, en kuulu kirkkoon.

Äänestäkää muutkin.

Ei ole sopivaa vaihtoehtoa.