Muilla pakkomiellettä yliopiston arvosanoista?

Mulla poika tuollainen, nyt kandivaiheen opinnoissa oleva. Haluaa korottaa pilipali kursseja, vaikka eivät ole mitenkään oleellisia kokonaisuutta ajatellen.

Itse aikoinani otin yliopiston turhankin rennost, valmistuin ja työllistyin.

Mittaat omaa arvoasi tentti- ja kurssituloksilla enemmän kuin on ehkä tervettä ja terveellistä. Hanki joku aikaa vievä ja motivoiva harrastus niin et enää ehdi ja jaksa pakkomielteillä arvosanoista. 

Määrität ihmisarvon arvosanoilla. Tavallinen ilmiö.

Läpipääsy riittää ellet ole tähtäämässä tutkijaksi

Naapuri taisi olla tuollainen "kympin tyttö". Jotenkin jäi pingottunut olo hänestä vaikka varmaan oli ihan mukava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Läpipääsy riittää ellet ole tähtäämässä tutkijaksi

Mistä sen tietää, miten elämä heittelee? Itsellä oli tavoitteena silloiset hyvät tiedot kaikista kokonaisuuksista. Arvosanat olivat 1 - 3 ja hyviin tietoihin vaadittiin 2-.

Vierailija kirjoitti:

Läpipääsy riittää ellet ole tähtäämässä tutkijaksi

Monilla aloilla läpipääsy riittää useimmista kursseista silti.

Niin, mutta en ole aikaisemmin ollut tällainen. Aina sellainen perushyvä koulussa, keskiarvo 8,5 paikkeilla ja M:n ja E:n paperit. On harrastuksia ja työ ja parisuhde ja lapsikin. Enemmänkin tämä alkoi vahingossa, kun niitä vitosia tuli tässä uudessa koulussa alkuinnostuksessa niin helposti, ja nyt en halua päästää keskiarvoa putoamaan. Jotenkin tuntuu myös, että opiskelutaidot on nyt paremmat kuin aikaisemmin suoraan lukiosta mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, mutta en ole aikaisemmin ollut tällainen. Aina sellainen perushyvä koulussa, keskiarvo 8,5 paikkeilla ja M:n ja E:n paperit. On harrastuksia ja työ ja parisuhde ja lapsikin. Enemmänkin tämä alkoi vahingossa, kun niitä vitosia tuli tässä uudessa koulussa alkuinnostuksessa niin helposti, ja nyt en halua päästää keskiarvoa putoamaan. Jotenkin tuntuu myös, että opiskelutaidot on nyt paremmat kuin aikaisemmin suoraan lukiosta mennessä.

"ja nyt en halua päästää keskiarvoa putoamaan"

Siinä vastaus.

Olin tuollainen. Sain burnoutin ja vuoden saikun. Kaduttaa hukkaan heitetty vitosten tavoittelu, ketään ei kiinnosta ne arvosanat ihan oikeasti.

Tähtäätkö jatko-opintoihin kun et halua tinkiä piiruakaan vitosen keskiarvosta? Aiotko noudattaa samaa perfektionistista linjaa myös graduprosessin aikana? Koska sehän on se grande finale. 

Täytyy tunnustaa, että aikoinaan yli 30 vuotta sitten arvosanat olivat pakkomielle. Lähinnä siksi, että tenttiin pänttääminen oli niin karmeaa pakkopullaa, että hetken mielihyvä edellisen tentin erinomaisista tiedoista oli ainoa asia, joka jaksoi motivoida seuraavaankin tenttiin pänttäämisessä. Tutkijakoulutuskin kyllä kangasteli mielessä, mutta perustutkinnon jälkeen elämän realiteetit hahmottuivat toisella tavalla. Tukeva tietopohja perustutkinnosta oli silti hyvä alku työuralle, sen jälkeen osaaminen on kehittynyt omalla työsaralla ja muistakin aineista on jäänyt mieleen vähän enemmän kuin jos olisi suorittanut tentit vain rimaa hipoen.

Jännä että ketään ei kiinnosta nuo arvosanat 10 vuotta sen jälkeen kun on valmistunut. Ei ketään. Toki jos tähtää tohtoriopintoihin, niin saattaa olla, että pitää olla joku minimitaso noissa arvosanoissa mutta ei vaadita mitään kovin ihmeellistä siihen kuitenkaan. Ehkä kannattaa panostaa noihin, jos nimenomaan tähtää yliopistouralle.

Pakkomielle arvosanoihin kertoo vain, että ihminen on omassa  yliopisto-kuplassaan sisällä ja luulee, että ne ovat hirveän tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Pakkomielle arvosanoihin kertoo vain, että ihminen on omassa  yliopisto-kuplassaan sisällä ja luulee, että ne ovat hirveän tärkeitä.

Hiukan yksioikoinen johtopäätös. Vaara on tietysti olemassa, jos luulee arvosanojen olevan hirveän tärkeitä kaikille muillekin. Tai jos ei ymmärrä, että arvosanoilla on merkitystä itsenäisinä tavoitteina vain opintojen kestoajan. Toki arvosanoilla voi alasta riippuen olla merkitystä vielä ensimmäisistä työpaikoista kilpailtaessa. Siitä eteenpäin ratkaisee kuitenkin osaamisen kartuttaminen eikä se, millä tasolla osaaminen oli opintojen lopussa.

Hyvä, että huomaat itse, että nykytilanteen jatkuminen ei ole välttämättä hyvä juttu.

Se on hyvä, että koulumenestyksesi oltua "vain" korkeaa keskitasoa, olet nyt huomannut, että sinulla kyllä on kapasiteettia korkeimpiinkin arvosanoihin. Nyt mielessäsi ehkä on oraalla se positiivinen, luova ajatus, että ehkäpä nuo viimeisen päälle pänttäämäsi suoritukset eivät olekaan vaatimansa ajankäytön arvoisia.

Ennakoin sinulle luovaa tulevaisuutta, jos päästät irti pingotuksesta ja alat käyttää lahjakkuuttasi omaehtoisemmin. Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Tähtäätkö jatko-opintoihin kun et halua tinkiä piiruakaan vitosen keskiarvosta? Aiotko noudattaa samaa perfektionistista linjaa myös graduprosessin aikana? Koska sehän on se grande finale. 

Jatko-opintokelpoisuuteen vaikuttaa gradun arvosana, ei kurssien. Ainakin meillä tuon kelpoisuuden antoi jo gradun arvosana 3 ja täydentävät opinnot suoritettuaan pystyi esimerkiksi sellainen, joka sai kakkosen gradusta, aloittamaan tohtoriopinnot. Eli ei tarvitse sen takia olla opintojen ka 5.