ooO LOKAKUISET Ooo syyskuussa

Nyt tulee ensin omaa napaa ja tuutin täydeltä.... eilen oli neuvola ja otettiin pitkästä aikaa hb...viimeksi kontrolloitu elokuun alussa ja oli jotaain 97...eilen sitten mittariin pamahti 89!! Terkkari soitteli heti äitipolille, että nyt varmaan tarttis tehdä jotain...eihän ne siellä usko noihin neuvolan mittauksiin vaikka oli käsivarsi näyte uudella pikamittarilla. No, tänään kävin labrassa ja hb oli 85...että sillei. Nyt sitten ensi viikon poliaika on aikaistettu maanataille...josko ne vihdoinkin tipauttaisi pari pussia verta. Mutta ei tarvi ihmetellä, että ahdistaa ja pyörryttää ja on huono olo ja kaikki sanpo aina ekana, että oletpa sa kalpea.



Eniten mua ärsyttää tässä asiassa se, että olen koko ajan yrittänyt selittää lääkärille useaan kertaan, että voisiko sitä verta tiputtaa ajoissa ettei hb pääsisi niin alas ja tulisi niin huono olo....eihän tälläsellä hb:lla voi mennä edes synnnyttämään saatika sektioon...argh!



Vihainen ja turhautunut Kakilu....



Nyt ei jaksa muuta!



Paitsi...oli kiva lukea Naksun pirteitä juttuja ja Enniksen kuulumisia...siitä ne pojat paaristuu pikkuhiljaa!!



Mukavaa viikonloppua ja voikaa hyvin kaikkien vaivojenne kanssa!!!

No johan on arvot päässet alas! :( Ei tosiaan ihme, että olo on heikko! On se kumma että eivät voi reagoida "ennaltaehkäisevästi", jos oireet on jo pidempään olleet ihan selvät että noin tulee käymään! Toivottavasti maanantaina saat sitten lisää verta suoniin!!!



Ja tuosta "heränneenä" taidan itsekin taas pyytää ensi viikon neuvolakäynnillä että katsastetaan tuo hemppa - ahdistus, heikotus ja pyörrytys kun ovat ajoittain seurana myös täällä!



Ja nyt takas hääräämään - miettikää, oon saanut jo kaks kaappia kuntoon! :)



Naksu

Enniksen pojilla on matka siis alkanut olosuhteisiin nähden hyvin! Hienoa että pojat vahvistuvat päivä päivältä. Ja eiköhän äitikin pääse pian osallistumaan vauva-arkeen ihan täysin rinnoin. Siis kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti :) Kumma juttu toi Oivan turvotus ja tihentymä. Onneksi ei syytä huoleen.



Vai että on Naksulta kielletty jalkojen hierominen? Meillä ei ole moisesta ollut neuvolassa puhettakaan. Ja olen kyllä joka ilta pyytänyt miestä levittämään kosteusvoidetta jalkoihini, ihan niin kuin Kakilukin kirjoitti. Mistään oikeasta hieromisesta ei tosin voi puhua, mies vain levittelee voiteen silleen kevyesti, joten ei kai siitä mitään haittaa ole :) Kiitos muuten turvotuksen hoitovinkeistä! Nyt näyttää siltä, että turvotus on tullut jäädäkseen toiseen jalkaan (vasen) ja toiseen käteen (oikea). Hassu juttu.



Hienoa että Naksun ultrassa kaikki oli kohdallaan! Ja eiköhän se Pulla siitä vielä käänny tai saada kääntymään! Toivotaan ainakin näin. Ollaanko me tosiaan jo näin pitkällä odotuksessa että vauvojen pitäisi jo kääntyä ja synnytyksen käynnistymistä odotellaan melkein hetkellä millä hyvänsä? Jännää!



Kateeksi käy tuota Naksun "kämppä kuntoon" -viikonloppua. Itselläni taitaa olla edessä "jalat kohti kattoa"- ja "unta palloon"- viikonloppu. Ehkäpä ensi viikolla lähden sitten shoppailemaan ja järjestelen kämppää vauvan tuloa varten. Niin tosiaan, meikäläisellä oli tänään viimeinen työpäivä! Nyt siis edessä sitä kotona möllöttämistä eli lepoa :)



Voi kauhea Kakilun hb:a! Hirmuisen alhainen, ihme että olet yleensäkään pysynyt tolpillasi. Toivottavasti tilanne saadaan nyt pikaisesti korjattua. Ymmärrän että turhauttaa kun asioihin ei puututa ajoissa vaan annetaan mennä liian pitkälle... Valitettavan monessa kohtaa tämä pitää nykyään paikkansa. Minunkaan hb ei ole mikään maailman paras, mutta on sentään pysynyt sadan paremmalla puolella (viimeksi oli 105).



Hyvää viikonloppua kaikille, muistakaa levätä ja ajatella positiivisesti!

t. Liljis, 34+5

Kiva, että jaksatte edelleen palstailla ja kertoa kuulumisia vaikka väsyt ja alhaiset hemot painaa päälle. Kakilulla ihan älyttömän alhainen hb! Muakin huippaili ja silmissä näkyi sahalaitakuviota ja ties mitä kun hemppa oli 115! Että en voi kyllä kuvitellakaan miten kauhea olo olisi Kakilun arvoilla...

Naksutin oli reippaillut kämppää kuntoon, hyvä hyvä! Täältä Pullalle kovasti kääntymissädetystä*****

Mäkin olin jo orientoitunut alatiesynnytykseen, mutta niin vaan siinä viime pe ultrassa nähtiin, että istukka jököttää aina vaan ihan suoraan kohdunsuun päällä. Varmuuden vuoksi tehdään vielä yksi kontrolliultra 29.9., mutta en kyllä tiedä mihin se istukka siitä nyt yhtäkkiä siirtyisi. Eli suunniteltu sektio olisi 99% varma. Harmittaa tosi paljon ja askarruttaa miten imetys ym. käynnistyy - mutta kai se sitten ahkeralla pumppaamisella ehkä voisikin onnistua. Mutta pääasia kai että Sulo saadaan turvallisesti maailmaan.

Liljikselle mukavaa äippälomaa!

Nyt ei ehdi muuta - yritän taas ehtiä pinoutumaan jossain välissä.

Vointeja kaikille!

Jessis ja Sulo 34+1

Olipas kiva lueskella kaikkien kuulumisia, ja nähdä että kaikilla on kaikki kohtuullisen hyvin! Lukuunottamatta nuita loppuraskauden ihanaisia vaivoja.... H-hetki lähestyy siellä teilläkin. Ihanaa!!

Kakilulla tosiaan matala hb!!! Toivottavasti tekevät sille pian jotain.

Naksu jaksaa reippailla siellä kaappien kimpussa, hieno juttu! Täällä kämppä on kuin pommin jäljiltä... Jotenkin päivät on niin kiireisiä kun kuljetaan sairaalan ja kodin väliä, ja vähäisetkin vapaa ajat yritämme levähdellä. No jospa tässä jossain vaiheessa innostuis siivoilemaan... vaikkakin se on tällä hetkellä aika tois sijainen asia meillä...

Jessis, toivotaan, että istukka vielä siirtyisi, mutta sectiostakin selviää.... Itse olen ahkerasti pumppaillut maitoa ja kuljetellut sitä sairaalaan. Ja nyt pääsen jo imettämäänkin sen pari kertaa päivässä, kun sairaalalla olen.

Ennikselle ja poitsuille tsemppiä ja voimia kasvuun!!!! Päivä päivältä täälläkin ollaan vahvempia ja virkeämpiä.



Täällä tosiaan kaikki hyvin. Pojilta on lämpöpatja nyt voitu sammuttaa, eli lämmönsäätely alkaa pikkuhiljaa toimia. JOnkin verran vielä joudutaan letkuttamaan maitoa, mutta pääasiassa jo kaikki jaksavat pullosta ja rinnalta syödä reilun puolet annoksistaan. Syntymäpainot on jo reilusti ylitetty, eli nyt vaan tähdätään sinne kahteen kiloon pikkuhiljaa. Olen saanut kylvetellä ja muutenkin hoitaa poikia mukavasti sairaalassa ollessani.

Päivä päivältä on isompi ikävä pieniä. ALkuun sitä vain tultiin ja mentiin ja ihmeteltiin, mutta nyt tosiaan kiintymyssuhde alkaa kasvaa vahvemmaksi ja ikävä sen myötä on iso! Onhan tämä erilainen elämän aloitus, kun esikoisen kanssa, jonka sai heti kainaloon, mutta kyllä pojat ovat alusta alkaen omilta tuntuneet. Toisaalta aika jännittävältä tuntuu poikien kotiutuminenkin... No siihen menee vielä viikkoja...



Nyt menen lepäilemään. Mies lähti viemään tyttöä balettiin, ja ne menevät sieltä vauvoja hoitelemaan. Itse yritän nyt kerätä voimia huomiseen. Väsymystä on nimittäin. Mikähän mun Hb lienee tällä hetkellä.... Sairaalasta kun itse lähdin, se oli 102....



Terkkusin Nallu ja 2 vkoa ja 3 pv:ää vanhat pikkuiset pojuliinit

Liljis: Joo, tosiaan, täti sanoi että jalkojen hieronta (siis oikein painelu, ei sively :) ) ei ole suositeltavaa. Osasin sitä kysyä kun tiesin entuudestaan, että jaloissa on esimerkiksi pisteet jotka vaikuttaa kohtuun, kuukautiskiertoon ym. Eli ei tuo mitenkään yleisesti tullut puheeksi, osasin vaan tuosta sitten kysyä. Ja satavarmasti saa mies sitten synnytyksessä - mikäli alatiesynnytykseen päästään - hieroa jalanpohjia ja koko kroppaakin! ;)



Jessis: Kiitti kääntymissäteistä, toivon todella että niillä olisi tehoa! Pulla pää alaspäin mars!! :) Vai on siellä sitten leikkaus noinkin varmaa. Ymmärrän kyllä sun harmistuksen, itse kun pohdin samoja asioita täällä... Vaikka just toi mitä sanoit, että vauva turvallisesti maailmaan, se on tärkeintä!!!



Ja sitten vähän omaa tilannetta... Täällä on eletty jänniä aikoja tuon suursiivousviikonlopun jälkeen! Oletettavasti se oli sitten se rehkiminen, mikä sai aikaan melkoisen voimakkaat supistukset. Toissailtana, kun mies oli jo unten mailla, tuli ihan tooosi voimakas supistus eikä ottanut loppuakseen sitten millään. Nousin jo ylös sängystäkin ja nojailin oven pieleen, tuijottelin vaan digiboksin kelloa kun minuutit kului eikä supistus laantunut... Eli kesti siis ainakin sellaiset 6 minuuttia tuo yksi supistus. Ja pitkin yötä sitten olikin levotonta, jo mietinkin että pitääkö se mies herättää ja lähteä näytille. Mies sitten seuraavana päivänä sanoikin huomanneensa, että levotonta oli meikäläisen meno yöllä ja sen aikaa mitä olin unessa, olin kuulemma kuorsannut ku saha! ;) Eli jälleen uusi oire raskauteen! :)



Tänään sitten pyörin asioilla kaupungilla 4 tuntia, joten saa nähdä onko ensi yönä taas odotettavissa säpinää... Mutta kyllä mä tosiaan ihmettelen noita mun suppareita, kun ovat niin napakoita jo nyt ja niin turkasen pitkiä! Että jos nuo eivät vielä tee mitään tuolla kohdunkaulalla niin miten kovia ne OIKEAT supistukset sitten lainkaan onkaan, ne jotka edistävät synnytystä?! No tiedän tiedän, kovia ovat, mutta että kyllä täytyy tajun lähteä sitten niistä! ;) Toivon kyllä vielä, että sellaiset pari viikkoa saataisiin vielä elellä yhdessä koossa ennen kuin Pulla päättää tulla tähän maailmaan masun suojista... Ja juuri se perätilakin jännittää, jos se lähtö nyt piakkoin jo tulisi niin sitten menee varmaan aika säheltämiseksi - tai sitten suoraan leikkaukseen.



Mutta tällaisia mietteitä täällä! Ja eilinen yliherkkyys - kaikki itketti - sai kanssa miettimään, että mitäs kummaa tässä nyt tapahtuu! :D Noinkohan sitä mielikin herkistyy kun synnytys lähenee, vai mitä lie tuo vetistely..? Ja nyt kun näin puhun, niin todennäköisesti Pulla on vielä 2 vkoa la:n jälkeenkin masussa, heh!



Naksu ja Pulla 34+6 - huomenna alkaa äitiysloma, jeeeeeee!!!!! :D

Nallun viesti oli viimeksi jäänyt ihan huomaamatta, varmaan kun oli jo toisella sivulla! Hienoa, että siellä kaikkien poikien vointi on kohdallaan, painot nousee ja lämmönsäätely pelaa! Ihanaa! Voin kuvitella, että äidin ikävä lapsosia on kova, kun ei heidän kanssaan ihan koko aikaa saa olla! :( Itse olen nimittäin mietiskellyt tuota asiaa, kun olen miettinyt että jos vauva syntyisi ennen aikojaan... Jaksamista sinne!!



Täällä on taas neuvolassa käyty. Painoa oli tullut tällä kertaa vaan 200g/vko, hemppa oli muka 135 mitä en kyllä usko - ehkä se aamulla ottamani rautatabletti sitten vääristi tulosta, miten se nyt noin olis yhtäkkiä tuolla lailla pompsahtanut?! Verenpaine oli 123/74 eli mun aiempiin arvoihin verrattuna nousussa. Näkökentän laitamilla ajoittain näkyvät valoviirut ja lisääntyneet huimauksen tunteet tähän lisäksi, niin terkka sanoi, että herkästi pitää hänelle tai svo:lle soittaa jos ne lisääntyvät. En kyllä osaa sanoa, miten arvioisin niiden lisääntymistä kun ne ovat viime aikoina muutenkin jo lisääntyneet... Että mihin sitten vertaan..? Noh, huoli iski taas, se raskausmyrkytys kun pelottaa! :(

Vauva on terkan arvion mukaan edelleen perätilassa. Ensi tiistaina on kontrolliultra ja jos siellä vielä silloin istutaan, mennään sitten äitiyspolille.



Eli tällaista tänne. Terkka kielsi nyt kaikenlaisen ahertamisen, rauhallisesti pitää ottaa. Ai niin, sf oli 35 eli tyylilleen uskollisena reilusti yläkäyrän yläpuolella! ;)



Naksu ja Pulla 35+1

Eilen kotiuduin sairaalasta ja menen tiistai aamuna takaisin....sektio on sovittu tasan 37+0 eli 1.10. lääkärit haluaa, että päästään täysaikaiseksi kun vauvat voi hienoisti...äiti vaan ihan rikki ja puhki.

Sain verta pari pussia eikä hb noussut kuin 2 yksikköä ja nyt saan venofer kuurin päälle eli vahvaa rautaa suoraan suoneen...sitä ainetta mitä ei muka raskausaikana voi antaa mutta nyt yllättäin kun hätä oli tarpeeksi suuri niin selvisi että sitä voikin antaa!! Verenpaineet on koholla edelleen ja insuliiniannosta lisätään joka kolmas päivä suunnilleen. Muuten sain kyllä puhtia vähän kun sain nukuttua pari yötä unilääkkeillä ja panadolia syön ihan reilusti per päivä että olo olisi jotenkin siedettävä.

Maanantaina ajattelin ottaa aamukamman käyttöön, että jaksan seuraavat 10 päivää tsempata itseäni...olo on todella tukala ja vauvat on mahassa tosi hankalassa asennossa Taneli tossa poikittain ylävatsalla ja Tyyne istuu peppu kohdunsuulla pää Tanelin pään vieressä ja jalat oikealla nivusessa ....kätilökin tuumasi ettei paljon pahemmassa asennossa voisi äidin kannalta olla.

Täytyy myöntää, että "henkiset" voimavarat alkaa olla aika lopussa enkä juuri kestä mitään kyselyjä, päivittelyjä enkä juuri muita ihmisiä lähelläni paitsi oma perhe ja paras ystävä.

Vauvoilla on kaikki hienosti ja mönkivät kovasti mahassa painoarviot on 2,6 ja 2,7 kg viime viikon alussa ja kasvavat keskikäyrällä...siis yksösvauvojen tahtia mennään.



Kovasti tsemppiä jokaiselle viime metreille ja Ennikselle ja Nallukalle ihania hetkiä poikien kanssa....mäkin haluan jo niin kovasti saada nämä syliini!!



Yritän jaksaa käydä lueskelemassa ja kirjoittelemassa mutta ensi viikon olen taas pimennossa kun olen sairaalassa...olette kyllä joka päivä ajatuksissani, olen vain nyt niin puhki etten oikein jaksa keskittyä muuhun kuin siihen, että selviän päivästä toiseen tämän lastin kanssa..

Kakilu

Kakilu: Hui että, teillä on nyt sitten "eräpäivä" selvillä!!! Varmasti jännää, kun tietää tarkalleen päivän, jolloin pallerot syntyy! Hienosti teidän vaavit on kasvaneet, ihan potran kokoisia vauvoja jo! Mutta kyllä ovat sielläkin asennon löytäneet, huhhuh! Kyllähän tässä alkaa voimat tosiaan olemaan lopussa, näin "loppumetreillä" itse kullakin... Ja just tuossa "naureskelin", että ei voi edes ajatella niin, että sitten kun vauva on syntynyt niin saa taas nukkua kunnon yöunia - voi veljet, tuskinpa vaan! ;) Meillä on yöt jo niin tuskaisia, että jokainen kyljen kääntäminen on täyden työn alla!



Neuvolasta hain siis eilen verenpainemittarin lainaan - arvot ovatkin olleet paljon alhaisemmat täällä kotona mitattuna. Ja sain samalla käskyn tädiltä, että mikäli kovia supistuksia vielä tulee, on svo:lle lähdettävä heti. Muutoin ei siis olisi huolta, mutta tuo perätila on pahempi juttu.... Eli kun mitään synnytystapa-arviota ei ole tehty eikä synnytystä suunniteltu (mikäli siis syntyy perätilavauvana) niin ei saisi vielä käynnistyä kunnolla. Ex tempore ei perätilasynnytykseen kuulemma ole hyvä lähteä... Eli täällä jännitetään, koska taas supistuksia tulee (tänä iltana muutama) ja milloin tulee lähtö... Jaiks! Kyllä niin kovasti toivoisin, että päästäisiin jo äitiyspolille siihen arvioon ja että yritettäisiin kääntää vauvaa! Kun muutoin ei kai huolta ole, vain tuo vaavin asento... Ja jos vauvan asento olisi luotettavasti "oikea", voisi sitä jo alkaa kikkoja tekemään, jotta synnytys alkaisikin! ;)



Mutta siis, jännitystä ilmassa täälläkin, mitenkäs muilla?



Naksu ja Pulla 35+3

ihan pikapikaa tulin kertomaan, että Into ja Oiva pääsivät torstaina kotiin.



pojat voivat siis mainiosti, ja täällä kotona on vauva-arki hurahtanut käyntiin.



pahoittelut, että en ole edes käynyt kovin usein lukemassa kuulumisia, kirjoittamisesta puhumattakaan..

ensin oli se pari viikkoa kun olin sairaalassa, sitten se ravaaminen sairaalassa poikia katsomassa, ja nyt on sitten kädet täynnä lasten hoitoa, ja ukkokin on vielä ens viikon kotosalla kesälomalla, sitten alkaa se "normaali" arki, kai..



palaan kun on paremmin aikaa.

pirpanat vaatii maitoa. morjens..



-ennis- +Into ja Oiva 3 viikkoa ja 4 päivää (rv35+4)

Väsymys on tosiaan melkoinen koska yöt on valtavan levottomia. Kyljen kääntäminen ei onnistu kun lantion luut sattuvat ja paukkuvat niin valtavasti. Käytännössä siis nousen ensin ylös ja asettaudun vasta sitten toiselle kyljelle. Yleensä siinä samassa tulee vähän tepasteltua ja käytyä vessassa ja juomassa jne... Muuten täällä voidaan ihan ok. Hemoglobiini ei tahdo nousta ja pysyttelee siinä sadan tuntumassa, mutta muuten kaikki hyvin. Odottelen jo kovasti että pääsisin synnyttämään :)



Naksulla Pulla on edelleen tulossa peppu edellä. Toivottavasti ehtii/saadaan vielä kääntymään, niin edessä olisi sielläkin "normaali" alatiesynnytys! Hienoa että Naksukin on voinut hyvin!!



Jessiksellä on siis edessä todennäköisesti sektio. Harmi juttu, vaan eiköhän asia ole juuri niin kuin kirjoitit, eli että Sulo saadaan turvallisesti maailmaan!



Kakilulla on sektiopäivä jo lyöty lukkoon, kääks! Voimia sinne tosi paljon, en osaa edes kuvitella miten heikossa kunnossa olet. Jaksamista!!! Ihanaa että vauvat voivat kuitenkin mainiosti!



Olipa kiva kuulla taas Nallukastakin! Voimia sinnekin, sekä äidille että pojille :)



Ennikselle onnittelut poikien kotiin pääsystä! Mahtava juttu että kaikki on sujunut noin hyvin :)



Täällä päässä siis vain odotellaan jotain tapahtuvaksi, ja voihan se olla että odotellaan vielä monta viikkoa. Avoimin mielin kuitenkin herään joka aamu, ja mietin että ehkä jo tänään... ;)



t. Liljis, 36+1

Enniksen pojut on kotona - ihanaa!!! Siellä se vauva-arki on siis jo täydessä käynnissä ja voin arvata, että touhua riittää! ;) Eli ymmärretään varmasti kaikki, jos et ihan entiseen malliin pysty olemaan koneella! :) Toivottavasti kuitenkin silloin tällöin ehdit kuulumisia laittamaan...



Liljiksellä tuntuu olevan samanlainen odottava mieli kuin täälläkin! :) Hirmuisesti synnytys ja ensitapaaminen vauvan kanssa on myös täällä mielessä. Vaan eiköhän meillä kaikilla...



Meillä olikin sitten jännittävät hetket tuossa viikonloppuna kun kovat supparit alkoi ja tädin neuvon mukaan soitin aika pian synnärille - vastaus oli, että ette te tänne tule. Mä yritin selittää tilannetta mutta ei auttanut, täti ilmeisesti halusi kahvitella rauhassa tai muuta mutta ei siis huolinut meitä näytille. Että totisesti karisi se "harhaluulo", että kävi miten kävi niin meistä pidetään hyvää huolta... Toivottavasti oli vaan yksittäinen äkäinen eukko eikä svo:n yleinen käyttäytymistapa! Siinä sitten jatkoin supistusten kellottamista keskellä yötä sängyssä ja jossain vaiheessa olin nukahtanut - eli suppareista lähti lopulta se kipu pois ja jatkuivat kivuttomina, uni tuli siis silmään.



Noh, tänään on kontrolliultra keskusäitiysneuvolassa, katsastetaan vauvelin asentoa ja jos edelleen perätilassa niin saan kai lähetteen äippäpolille...



Mutta näin täällä... Mitenkäs te muut? Kovasti hiljainen on meidän pino nykyään!



Naksu ja Pulla 35+6

Äyk. Olipa Naksulla ikävä vuorovaikutuskokemus sairaalan tädin kanssa! Onneksi tilanne kuitenkin rauhoittui itsellään. Toisinkin olisi voinut käydä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :) Tulethan pian kertomaan joko Pulla on kääntynyt!



Liikaa on liikaa, se tuli taas huomattua... Olo on aivan karsea kaiken tämän päiväisen touhuamisen jälkeen. Olen leiponut, käynyt ostoksilla, järjestellyt vinttiä ja samalla etsinyt sieltä talvivaatteita valmiiksi. Vielä pitäisi imuroida, mutta... Ottaa päähän kun tuntee ettei pysty ja kykene toimimaan kuin ennen. Pitäisi vaan osata antaa periksi :) Mutta eilen jotenkin alkoi tämä "löysäily" ahdistamaan ja päässä pyöri vain mitä kaikkea vielä pitäisi ehtiä tekemään ennen kuin vauva syntyy. Nytköhän vasta minuun iski se pesänrakennusvietti? No, nyton joka tapauksessa pakko lepäillä loppu ilta.



Juttelin (valitin...) muuten noista kivuttomista harjoitussupistuksista (joita minulla on tosi paljon) ystäväni kanssa, ja hän totesi että saan olla tyytyväinen että kroppani valmistautuu synnytykseen. Hän kertoi että hänellä ei ollut kummassakaan raskaudessaan mitään ennemerkkejä tulevasta synnytyksestä, ja niin kävikin, että molemmat raskaudet jouduttiin käynnistämään. Tulipa tuostakin sitten hyvä mieli kun tietää ettei kohtu turhaan harjoittele :)



Ja nyt löhöilemään :)



t. Liljis, 36+3

Josko nyt jaksaisi hetken istua tässä koneella ja turista kuulumiset...



Liljiksellekin iski sitten se pesänrakennus - voimat se vie mutta sen jälkeen on hyvä olo! Mutta muistahan tosiaan ottaa iisisti, mitään rajoja ei enää ylitetä tässä vaiheessa (paraskin sanomaan, heh!).



No niin, sitten neuvola- ja muutakin asiaa. Eli ultrassa on nyt käyty ja vauva se tapittaa perätilassa. Painoa on nyt 3040g ja kaikki on muutoin kohdallaan, tuo tarjonta vaan pahin mahdollinen. Kiireellinen lähete siis äippäpolille lähti menemään, saa nähdä miten nopeasti se aika sieltä tulee. Synnytystapa-arvio siis tehdään, mutta mikäli oikein tulkittiin lääkärin puheita, on sektio enemmän kuin mahdollinen. Kun kysyin, eikö vauvaa yritetä kääntää, vastasi, että no jos ei nyt sitten ole jo liian alhaalla siihen. Eli ilmeisesti on jonkin verran ainakin laskeutunut jo... Kohdunkaulaa oli jäljellä 2,6cm eli puolisen senttiä vähemmän kuin vimeksi. Ihan hyvää ja normaalia edistymistä ensisynnyttäjälle kuulemma. Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että vauva syntyy hetkenä minä hyvänsä - ja lääkäri taisi jossain vaiheessa sanoakin, että "Milloin tahansa".



Tänään oli sitten normaali neuvolakäynti, minne mun äippäkin pääsi mukaan - oli onnesta ihan mykkyrällä! :) Tuli siis päiväksi pitämään seuraa mulle ja käveli mun kanssa neuvolaan ja täti sitten pyysi äidinkin huoneeseen. Toinen oli yhtä hymyä kun kuuli Pullan sydänäänet! :D Myös neuvolan täti on sitä mieltä, että Pulla voi syntyä milloin tahansa ja sanoipa vielä, että kovasti yliaikaiseksi ei häntä edes päästetä. Syytä en sitten kysynyt... Mutta siis myös mun kovat supistukset ennakoivat ilmeisesti, että synnytys on lähellä - samoin kuin erilaiset hormonitemput joita on viime aikoina ilmaantunut.



Ja supistukset ovat jatkuneet, aina vaan hurjempina! Ja sitten sellaiset ihmeelliset "kohtaukset": kylmä hiki, heikotus, vapina, oksetus ja vatsa kuralla. Eli tänäänkin tuollainen iski ja vessassa sain sekä istuskella että oksennella. Ja tädin mukaan tämäkin siis toisilla merkki synnytyksen lähestymisestä...



Ja nyt iltasella sitten alkoi taas kovat supparit - jotka on muuten levinneet tuonne jalkoväliin jos en vielä ole kertonut. ;) Eli supistus tuntuu oikein nasevasti tuolla alapäässä ja sekös vasta jännitystä lisää - välillä on ihan kädellä kokeiltava, onko tilanne tuolla alhaalla ihan normaali! ;) Ja sitten kun Pullan sänkykään ei ollut vielä valmis - ja mies olisi lähtenyt mua jo svo:lle viemään - sanoin, että sehän laitetaan kuntoon ennen kuin lähden minnekään! Ja niinpä aloin ompelemaan ja petaamaan vauvan sänkyä - ja voila, supparit loppui siihen! :) Äippä siis auttoi mua sängyn reunapehmusteen kanssa tänään, niin sain sitten laitettua loputkin kuntoon - vain sänkyverho enää puuttuu.



Eli tällaista tänne, jännittävää aikaa tässä kyllä eletään! Huh! Ja jotenkin on aivan pihalla koko tilanteesta, ei oikein tajua että mitenkäs tässä "yhtäkkiä" ollaan ja odotellaan synnytystä! Kai sitä meni niin kauan, monta vuotta, että tähän tilanteeseen päästiin, että nyt sitä ei ota uskoakseen sitten millään!



Onkos kaikki muut jo nyyttejään hakemassa tai hakenut, kun näin hiljaista on???



Naksu ja Pulla 36+0

että nuo Naksun mainitsemat oireet (kylmä hiki, heikotus, vapina, vatsa kuralla ja oksettava olo) ovat varsin tuttuja! Itse olen luullut että ne aiheutuvat siitä kun touhuan liikaa, mutta ehkäpä takana on tosiaan hormonitoiminta ja synnytyksen lähestyminen!



Ikävä kuulla, Naksu, että teilläkin saattaa olla sektio edessä. Mutta tärkeintähän tosiaan on saada vauva turvallisesti maailmaan. Tsemppiä jännitäviin aikoihin!



Tänään sain vauvan pinnasängyn valmiiksi: pinnasängyn reunapehmuste sai viimeiset tikkinsä ja tietty se piti heti laittaa paikoilleen :) Sielläpähän nyt on sänky valmiina odottamassa, vain vauva puuttuu.



Nyt täytyy mennä ottamaan kuivakakku pois uunista (päätin koikeilla paria uutta reseptiä, saapahan taas pakkaseen lisää vierasvaroja)!



t. Liljis, 36+4

Kakilu oli saanutkin jo "eräpäivän", joka lähestyy. Ihanaa!



Liljis oli saanut siellä valmisteltua vauvaa varten sänkyä yms.



Naksulla oli tylsä vastaanotto suppareista soiteltua. Tylsää! Ihan niin kuin ei muutenkin olisi liian jänskää tuo synnytyksen odottelu... Ja sielläkin oli valmisteluja tehty.



Tsemppiä teille kaikille loppumetreille! Pian on nyytit sylissä kaikilla meillä!



Enniksellä on siellä vauvantuoksuinen arki menossa kotosalla. Voimia sinne ja jaksuja!



Meille kuuluu hyvää. C poju on saavuttanut jo kahden kilon painon ja kaksi muutakin tulee kovasti perässä. Todennäköisesti nyt viikonlopun aikana menee raja rikki myös heillä. ENsi viikon lopulla mahdollisesti saadaan pojuset kotiin. C-vauva olisi jo kotikuntoinen, mutta kotiuttavat sit kaikki yhdellä kertaa. Hän sai jo nenämahaletkunkin pois, kun se syö niin reippaasti. Myös A vauveli jaksaa syödä ateriansa jo ilman letkua, mutta B-poju tarvii vielä ajoittain letkusta apuja. Hänkin oli eilen ja tänään syönyt kaikki maitonsa pullosta, mikä suuresti ilahduttaa meidän mieltä. Pikku hiljaa voimia kertyy siis.



Meillä kaikki siis hyvin, ja toivotaan että ensi viikolla saadaan aloittaa arki kotosalla. Poikia on niin ikävä aina iltaisin. Meillä ei ole edes vielä sänkyä koottuna, eli pitäisi kai aloittaa valmistelut lapsukaisia varten. Ensi viikko tulee nopeammin kuin arvaammekaan.... Ei ole iltaisin oikein jaksanut touhuilla mitään ylimääräistä....



Terkuin Nalluskainen ja pojulit :o)

Tulinpa ihan extempore katsomaan löytäisinkö sut täältä ja kas kummaa, heti onnisti :) Varmaan muistat mut aikojen takaa, ainakin toivottavasti :) Tosi ihanaa kuulla, että teille syntyy se kauan toivottu lapsukainen millä hetkellä hyvänsä! Sitä piti vaan pikaisesti kommentoida, että meidän nyt jo 1-vuotias (!!) tyttö oli myös perätilassa ja syntyikin sitten sektiolla. Meille oli varattu aika suunniteltuun sektioon, mutta tyttö päätti tulla 5 päivää etuajassa, jolloin meni lapsivedet. Ja lapsivesien menosta 3 tuntia neiti olikin maailmassa :) Leikkaus sujui täydellisen hyvin ja toivuin tosi nopeasti, eli mun silmissä synnytys ei mitenkään voisi olla helpompi kuin tuo :) Halusin vain toivottaa tsemppiä ja kaikkea hyvää, sekä kannustaa ottamaan ton leikkauksen positiivisin mielin vastaan. Siitä se ihana vauva-arki lähtee teilläkin pian rullaamaan!



Iloisin syysterkuin,



EE

Ihana kuulla Nallukan pojujen voimistuvan!!! Ja pian pääsette koko poppoo kotiin, vauva-arjesta nauttimaan ihan täysillä!!!!



EE: Tottahan toki mä sut muistan! Kiva kuulla susta!!! :) Ja että teidän typykin on jo noin vanha, ajatella! Kiva kuulla tuosta sun sektiokokemuksesta. Tosin mulla kun on sellainen ajatus, että en haluis "päästä helpolla" synnytyksessä vaan haluisin kokea sen kaiken ihan sillä "perinteisellä" tyylillä! ;) Eli jonkinlaista masokistin vikaa löytyy, ainakin mies on sitä mieltä! ;) Mies on nimittäin täysin leikkauksen kannalla, eikä yhtään ymmärrä, miks uikutan alatiesynnytyksen perään. Mulla on vaan sellainen hölmö ajatus, että jotenkin missaan tosi suuren osan tästä kaikesta, jos synnytys tapahtuu sektiolla... Mutta nyt olen alkanut ajattelemaan asiaa niin, että eihän se noin ole, mun kokemukseni on vaan erilainen sitten kuin alatiesynnyttäjien. Mutta siis sulateltavaa tuossa on kun on kuitenkin alkujaan totutellut ajatukseen alatiesynnytyksestä - mikä ei siis vieläkään ole poissuljettu juttu!



Eli tässä omaa napaa: Oltiin siis siellä ä-polilla. Ensin tehtiin tutkimukset vatsan päältä, sisätutkimus, lantion "kartoitus" ja sitten ultrattiin. Ja meidän kultahan vaikuttaisi olevan oikein potra tapaus, painoarvio oli nimittäin nyt jo 3400g!!!!!! Apua!!!! Ja lääkäri ja hoitsu vielä väittivät tuon olevan pieni, pah! Lääkäri sitten totesi, että vauva ei suinkaan ole kasvanut viime viikosta sitä 400g:aa, vaan eri laitteet ja eri mittaaja voivat saada hyvinkin erilaisia tuloksia. No, lantio on kuulemma sen verran hyvän mallinen/kokoinen, että jos vauva nyt lähtisi syntymään, mahtuisi hyvin syntymään alateitse.

Sitten meidän piti tehdä valinta, koitetaanko vauvaa kääntää - ja riskeistä huolimatta päädyttiin kääntöyritykseen. Ihan kamala tehdä tuollaisia päätöksiä, kun ei kuitenkaan ole aivan perillä riskeistä - eikä vauvaa kuitenkaan pääse heti näkemään, että onko kaikki hyvin. Niin, lääkäri yritti kovasti kääntää vauvaa, ehkä n. 10 minuutin ajan ja käytti voimaa kyllä pienen kylän verran! Tuskanhuutoja siinä jouduin päästämään, tuo mun ylävatsa kun on niin turkasen kipeä ilman runnomistakin. Molempiin suuntiin yritti kääntää, mutta Pullapa ei kääntynyt mihinkään! Pää taipui alaspäin, mutta peppu oli ja pysyi alhaalla. Joten turha yritys! :( Ja mies oli aivan kauhuissaan että mitä ne oikein eukolle tekevät!

Tämän jälkeen oltiin sitten sydänkäyrällä reilu puoli tuntia ja samalla nähtiin supistuskäyrää. Kyllä niitä supistuksia tuli, parhaimmillaan sitä 100:n luokkaa... Eli kai ne sitten voimallisia jo ovat. Pullan sydänkäyrä näytti hyvältä. Sitten mentiin magneettikuvaukseen, kuvattiin lantio siis. Ja tuokin pelotti, kun en ihan täysin luota, onko vauvalle vaaratonta. No, näin väittivät ainakin että on. melkoinen ahdistus meinas pukata päälle kun sinne tuubiin mut työnsivät, hyvä kun mahduin sinne! Mahan yläpuolelle jäi muutama sentti tilaa, joten aika ahdasta oli.



Ensi viikon maanantaina on sitten synnytyssuunnittelukäynti ä-polilla. Kuvien perusteella kai katsotaan, onko alatiesynnytys edes mahdollinen ja sitten kai meidän päätös ratkaisee synnytystavan. Tarkkaan suunnitelma ainakin tehdään, kun pyysivät varaamaan koko päivän aikaa.



Eli tällaista tänne... Ja kummallista on, että taidan itsekin alkaa kallistua sen leikkauksen suuntaan! :O Nyt alkaa olemaan sellainen tunne, että tahtoisin Pullan vaan nopeasti syliini, jotta näen että hänellä on kaikki hyvin ja pääsen pitämään hänestä huolta! Tuolla masussa kun hän on niin ei kuitenkaan voi koskaan olla täysin varma että kaikki on kunnossa...



Nyt siis taas viikon verran odottelua, toivottavasti sitten jo ratkeaa jotain!



Naksu ja Pulla 36+6

naksulla onkin jännät paikat odotella sitä ens viikkoa ja synnytystavan selvitystä.



itselläni on kokemus sekä sektiosta että alatiesynnytyksestä, ja kyllä, ne ovat kokemuskena aivan eriaiset, kuten jo sanoit itsekin.

mutta, en koe että synnytystapa sinänsä olisi vaikuttanut millään lailla äitiyteeni (tai sen alkamiseen), tai siihenkään, miltä tuntui vastaan ottaa meidän perheen uusi (tai uudet) tulokkaat. synnytyksinä pidän kaikkia kolmea synnytystäni samanarvoisina, vaikka ovat olleet kaikki kolme erialsia.

yhden täysiaikaisen lapsen (pieleen mennyt) alatiesynnytys, yhden lapsen hyvin sujunut ennalta suunniteltu sektio ja kahden lapsen hyvin sujunut sektio 8 viikkoa ennen aikojaan.



onhan se mahdollista, että vaikka nyt päätyisittekin perätilasynnytksen sijasta sektioon, niin jos sulla joskus koittaa toinen synnytys, se voi olla ihan hyvin alatiesynnytys, vaikka onkin tehty yksi sektio aiemmin.

eli, vaikka kävisinkin niin, että et kokisi alatiesynnytystä nyt, ei se tarkoita sitä että et koe milloinkaan..



meillä täällä podetaan taas vatsatautia. nyt sairastaa isäntä.

mua jokseenkin väsyttää, kun vetovastuu muksuista ja huushollista on nyt mulla itsekseen, kun toi ukko on ihan vuoteen omana tuolla.

mulla se tauti oli noin viikko sitten, ja aika veteläksi vetää koko olon, on tuoreessa muistissa..



pienet pirpanat voivat muuten hyvin, mutta vatsat vaivaavat. ummetusta on , ja syypäät siihen varmaan rauta, keskostipat ja vitamiinit..

huomenna tulee neuvolasta terkka kotikäynnille puntarin kanssa. sitten näkee miten on paino noussut.

pituutta ei vielä saa otettua, kun ei se th sitä pituusmittaa mukanaan tuo, mutta seuraavalla kerralla neuvolassa sitten..

ainakin muutama body on jo pieni ja puolipotkarit myös, että on ne kasvaneet kuitenkin.



isommat pirpanat ovat ottaneet vauvat hyvin omikseen. haluavat paijailla ja auttaa syöttämisessä.

myös vähemmät toivottavia ilmiöitä on ollut.. isompi on tehnyt pari kertaa kakkaa housuun, vaikka on ollut kuiva jo vaikka kuin kauan.

pienempi oli piirtänyt kuulakärkikynällä aika sotkun olkkarin valkoiseen tapettiin, onneksi se lähti melkein kokonaan pois. näkyy vielä, mutta ei niiin selvästi.. (maalaan sitten joskus tuon tapetin uudelleen..)

lisäksi sellaista itkuherkkyyttä on ollut isoveljillä, mutta mielestäni aika vähillä mustasukkaisuuskohtauksilla ollaan päästy tähän asti.



täytyypä mennä taasen.



-ennis- ja Into ja oiva, 1kk 3 päivää.

muistakaas aloittaa huomenna uusi pino! Lokakuiset lokakuussa!



kyllä täällä pian on paljon vauvoja =)