ooO LOKAKUISET Ooo syyskuussa
Kommentit (40)
Ennikselle oli pakko kirjoittaa lyhyesti jotain kun luin tuon sun tarinan!!! Huhhuh mitä aikoja siellä on eletty!!! Varmaan ollut hämmentävää, pelottavaa, avutonta - kaikkea mahdollista!!! Mutta kaiken tuon jälkeen kuitenkin se tärkein on tapahtunut: Into ja Oiva pääsivät tähän maailmaan ja ovat kunnossa!!!!! Valtavan suuret onnittelut, koko perheelle!!!!! Ei oikein nyt tunnu löytyvän sanoja... Ensimmäiset lokakuiset ovat syntyneet, innolla odottelen heidän kuulumisiaan lisää!!!!
Tehdäänkö kaverit muuten niin, että jatketaan tässä pinossa kunnes viimeinenkin lokakuinen on syntynyt ja sitten vasta siirrytään vauvapuolelle? Ajattelin, että näin porukka pysyisi kasassa eikä kukaan jää yksin odottelemaan synnytystä ja tunne oloaan "ulkopuoliseksi"?
Naksu ja Pulla 32+5
Tosi kiva kuulla Enniksen pesueen kuulumisia...olette tosiaan eläneet läpi monenlaisia tunteita viime viikkojen aikana ja viikko ennen poikia syntymää oli varmasti henkisestikin erittäin raskas mutta ihanaa, että Into ja Oiva ovat nyt maailmassa ja vahvistuvat päivä päivältä!
Osaatko sanoa vielä onko pojat luonteeltaan samanlaisia...onko ne samannäköisiä?
Nyt parantelet itseäsi rauhassa ja pumppailet maitoa pojille....se on niille kultaa kun siitä alkavat vahvistua.
Naksu joo kyllä täällä pysytään viimeiseen naiseen asti, että saadaan kaikki vauvat päivänvaloon.
Mulla on keskiviikkona äpoli ja olen ajatellut ottaa edes hammasharjan varoksi mukaan...jos tulee yllätyksiä ja täytyy jäädä...eniten suren noita sokereita kun ne ei tosiaankaan pysy raja-arvojen alla insuliinin lisäyksestä huolimatta.
Nallukan sektion piti olla tänään..mielestäni.
Voikaa hyvin ja toipukaa hyvin!!
Kakilu 32+5
Nallukan sektiouutisia täällä odotellaan jännittyneenä - toivottavasti kaikki on hyvin teillä kaikilla!!!!!
Kakilulla on huomenna ä-poli, tsemppiä siihen!
Täällä tehtiin eilen pitkä shoppailureissu naisporukalla ja olo oli sen jälkeen aikamoinen! Väsymys oli jotain ihan älytöntä - ja on vieläkin! Ja onko sitten sen seurausta vai mitä, mutta tänään turvotus on tosi kovaa! Naama näyttää täyteen pumpatulta ja sormet ovat niin kipeät, ettei ompelupuuhista tule taaskaan mitään.
Tämä päivä on siis mennyt vauvan vaatteita pestessä, seuraavaksi koneen täytteeksi menee lakanat! ;) Hui, ihan jännää että nyt jo voin täällä noita vaatteita pestä ja silittää ne laatikoihin valmiiksi, vauvaa odottamaan. Aiemmin en ole viitsinyt sitä tehdä kun itseni tuntien, ehtisin sen tehdä moneen kertaan sitten! Pölyttyyhän ne nyt ihan kauheasti jos kuukausi kaupalla olisivat laatikoissa odottamassa, jestas sentään! ;) Eli siis huilia ja pientä touhuamista, ei sen kummempaa tänne!
Mites muilla menee?
Naksu ja Pulla 32+6
Täällä taas kurkkimassa...onko uutta tietoa nallukalta!
Naksu; mä en kanssa enää kykene kunnolla edes lähikaupan kierroksesta, maha tuntuu sinkertaisesti tippuvan jossei sitä kannattele kävellessään. Ja sitten..nyt se on alkanut se " kauhee tota sun mahaa..." "eks sä ny vielä ole saanut niitä" " ei toi nyt ihan kauhee toi sun maha ole jos siellä kerran kaks on" Joo ei niin kun vierestä kattelee mut otappa kantaakses se niin palataan asiaan sitten!! Oikeesti musta tuntuu, että maha räjähtää kohta...se on kiiltävä ja pinkeä ja ei enää kyllä veny mihinkään.
Joo, tää oli tällanen valitusviesti...huomenna toivottavsti paremmalla mielellä äpolin käynnin jälkeen!!
kakilu
Pienet poikamme syntyivät eilen; A vauva klo 10.52 sekä B ja C vauva klo 10.53.
Kaikki meni hienosti ja pojat voivat hyvin.
Painoa pojuilla oli odotettua enemmän. A vauva painoi 1690g, B vauva 1700 ja risat (en muista nyt tarkkaan) ja C vauveli painoi jopa 1800g.
Alkuun olivat saaneet tukea hengitykseen nasaaliputkesta, mutta illalla olivat jo kaikki päässeet niistä pois. Tippateitäkin on tänään poistettu tarpeettomina. Kaikki vauvelit siellä köllötteli samassa petissä vierekkäin. Kaksi vauvaa joutuu tänään sinivalohoitoon bilirubiinien vuoksi.
Sain pidellä kaikkia vauvoja sylissä ja c poju kävi jo rinnallakin tekemässä muutamat imut, mutta sitten uni vei voiton. Olivat käyneet kylvyssäkin tänään, niin väsy oli kova. Kaikki olivat jo kokeilleet maidon imemistä tutistakin ja hienosti oli mennyt.
Voi että olo on onnellinen!
Itsekin täällä pikku hiljaa palaudun operaatiosta. Leikkaushaava on kipeä, mutta muuten olen jo päässyt vähän pystyynkin sängyn pohjalta.
Minäpäs palailen sitten kun voimia on hieman enempi.
Ennikselle vielä kertaalleen suuret onnitteluhalit!
Ja muille tsemppiä loppurutistukseen!!!! Ei ole enää pitkästi jäljellä!
Terkuin Nallu ja pojut, joilla 1vrk ikää :o)
Voi miten ihana kuulla, että kaikki on hyvin, teillä kaikilla!!!!!! Onnea onnea onnea!!!!! En osaa edes kuvitella, mikä fiilis teillä nyt on!!! Varmaan melkoinen tunnemyllerrys päällä!!! Kolme ihanaista vauvelia, kaikki kunnossa ja terveitä!!! I-h-a-n-a-a!!!!!!!
Kakilu: Siellä se massu painaa - oletkos hankkinut sitä tukivyötä? Mä en oo pärjännyt ilman sitä enää aikoihin, auttaa tosi hyvin siihen mahan venymisen tunteeseen kävellessä! Ilman sitä tuntuu, että maha repeää tuolta alhaalta justiinsa, tekee tosi kipeetä! Tuota tunnetta ei siis tule laisinkaan sen tukivyön kanssa (mulla on Anita-merkkinen), joten tepsii paremmin kuin hyvin! Kokeilehan! Vinkkinä, että huutiksessa niitä on tämän tästä myytävänä tosi halvalla - vai maltatko enää alkaa sellaista ostamaan..?
Nyt Salkkareiden pariin! ;)
Naksu ja Pulla - taas!
Valtavsti onnea Nallukan perheelle kolmesta isosta ja terveestä pojasta!!!
Mahtaa siellä olla tunteet pilvissä myös sukulaisilla ja tuttavillakin.Ihmeellistä ja ihanaa...nyt vain parantelet itseäsi rauhassa ja nautit pienistä pojistasi ja totuttelet kolmen vauvan hoitoon. Ja ajatella, että ne on niin pirteitä ja reippaita ettei tarvi edes apua hengittelyyn..upeeta, äkkiä ne siitä vahvistuu ja pääsette kotiin hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa-
Naksulle...kun se tukiliivi ei ole mahtunut enää pariin kuukauteen mun mahan ympärille...sehän tässä onkin kun ei ole mitään mistä saisi tukea tohon mahalle ja olin niin tottunut sitä käyttämään.Mulla ei mahdu kohta enää edes äitiysfarkut kun nekin kiristää mahalta...täytyy ruveta kietoutumaan lakanaan varmaankin.
Öitä kaikille...ajatella kaksi synnytystä ja viisi vauvaa...heh,heh!!!
Kiva mennä nukkumaan kun kuullut hyviä uutisia...jospa unikin tulisi paremmin!
Kakilu
Missä kaikki luuraa?
Olin pari yötä sairaalasa nukkumassa kunnon kipu- ja unilääkkeillä ja hyvää teki...tänään tulin kotiin kun eri ihminen, kun olen saanut univelkoja pois niin järkikin juoksee taas edes vähän...toivottavasti. Verenpaineetkin tipahti takaisin normaalin kun kroppa sai huiluttua, hyvä, hyvä, Vauvat oli kasvanut hyvin tyttö 2,4 kg ja poika 2,3 kg ja edelleen tukevasti perätilassa, joten sektioon tässä aletaan henkisesti valmistautua.
Nyt pitää vain huilata ja syödä kipulääkettä että olo pysyy edes jonkinmoisena.
Viikonloppuja kaikille!
Kakilu
Huhuu Kakilullekin! :) Kyllähän tämä täällä olisi vaikka jatkuvasti, mutta yksinpuhelu ei oikein aina nappaa! ;) Kurjaa että on näin hiljaiseksi tämä pino mennyt, varsinkin näin kun kotosalla vaan oleskelee niin olisi aikaa turista vaikka kuinka...
Minkä merkkinen tukivyö sulla on ollut? Meinaan noissa Anitan tukivöissä on kyllä ihan reilusti kokoja - vai onko sulla ollut se suurin koko jo? Mulla on toinen tukivyö jo menossa ja kolmas pitäisi hankkia... Tosin mietin, josko pärjäisin tuolla nykyisellä kuitenkin loppuun, kun ei niin kovasti paljon tarvitse nyt hötkyillä ja kiitää kun on saikulla ja sitten äippiksellä... Mutta tuokin vyö siis on sellainen, että saan just just sen tarran kiinnittymään siihen toiseen osaan, ehkä sentin pätkältä on kiinni! :)
Hienoa että sairaalassaolo auttoi!!! Mä en kanssa tiedä mitä teen ton nukkumisen kanssa, tosi levottomia on yöt! :( Onpas sun vauvat jo hyvän kokoisia, eikös me mennä ihan samoissa viikoissa? Noin potria kun ovat niin pärjäävät varmasti ihan hyvin kunhan syntyvät!
Nyt Emmerdalen pariin!
Naksu ja Pulla 33+2
Mahtavia uutisia Nallukka! Hienoa että koko pesue voi noin loistavasti :) Käsittämätöntä mikä kolmikko teillä siellä onkaan... Paljon voimia!
Olipa tosi mahtavaa kuulla Enniksestäkin ja oli tosi mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Sielläkin voidaan hyvin, upea juttu!!
Kakilu oli kuittaillut univelkoja pois sairaalassa. Hyvä että sairaalalepo auttoi, mutta kurja juttu että olo on noin väsynyt. Naksunkin yöt on levottomia ja sama juttu on täälläkin päässä. Olen kuitenkin jaksanut nousta joka aamu töihin, ja niin aion tehdä vielä ensi viikon ajan. Sitten alkaakin kotona möllötys :) Tai oikeestaan pitäisi käydä vielä vähän shoppailemassa joitain vauvajuttuja ja Ikeassakin olisi vihdoin ja viimein kiva käydä nyt kun se täällä meidänkin nurkilla on.
Itse en olekaan kokeillut noita tukivöitä lainkaan. Jotenkin olen missannut koko tukivyöasian. Mihinkäs tukivyön olikaan tarkoitus auttaa? Mahan painamiseen, selkäkipuihin vain liitoskipuihin? Vai kaikkeen? No, kohta lie myöhäistä enää kokeillakaan moista kun pian meillä onkin jo vauvat kainalossa :) Uskomatonta muuten että kaiken alun epävarmuuden jälkeen asiat ovat jo tällä mallilla!! Osa lokavauvoista on jo maailmassa, ja loput ihan tuloillaan. Aivan uskomatonta!
Olin maanantaina neuvolassa. Kaikki oli hyvin, vauva on raivotarjonnassa ja jo kiinnittymässä. Pää on siellä lantion kuopassa (vai miten se täti sen sanoi), niin että tuskin enää pääsee kääntymään raivotarjonnasta pois. Harjoitussupistuksia on niin paljon että välillä oikein ahdistaa. Onneksi ovat kuitenkin aivan kivuttomia, vain tukalia. Täti vähän meinasi että saattaa olla, että vauva syntyy hieman ennen laskettua aikaa kun asiat ovat edenneet näin vauhdilla ja harjoitussupistukset ovat tosi voimakkaita. Hän tosin totesi heti perään, että se on vaan mutu-tuntuma, "eihän sitä koskaan voi etukäteen tietää". Vauvan hän sanoi olevan jäntevä ja ponteva, tekee kuulemma tosi isoja liikkeitä. Kyllä se itsestänikin tuntuu että kaveri meinaa välillä tulla kyljestä läpi :)
Äh, nyt on pakko mennä nukkumaan. Onneksi huomenna saa nukkua niin pitkään kuin jaksaa :)
Hyviä vointeja kaikille!!
t. Liljis
Hyviä neuvolakuulumisia Liljiksellä...siellä on tomera kaveri masussa..hyvä.
Toi anitan tukivyö auttoi mua ainakin ihan alun liitoskipuihin, "kannatteli" vatsaa ja auttoi ikäänkuin seisomaan ja kävelemään suorassa, jolloin selkä ei väsynyt niin helposti. Mulla on toin Anitan l-koon vyö mikä ei enää ole pitkään aikaan mahtunut siksi olo onkin välillä orpo...muutenkin meinaan kaatua selälleni kävellessä kun yrittää tasata tota etupainoa joka puolelle...oike ankkakävelyn mallinäyte!
Olen henkisesti tsempannut itseäni, että enää noin neljä viikkoa maksimissaan ja sitten vauvat varmasti jo tulee maailmaan...pakko alkaa asettaan "tavoitteita" ,sen verran tukalaa tää oleminen on, että on helpompi jaksaa kun muistuttaa ettei tämä kestä enää kauaa.
Liljis kuulostaa hurjan hyvävointiselta ja energiseltä, kun jaksat vielä töissäkin käydä...hienoa. Aika kuluu ainakin nopeammin ja pian alkaa äityislomakin niin sitten saat rauhassa tehdä loput valmistelut ja hankinnat.
Taas alkaa uusi viikko ja ulkonakin jopa alkaa näyttämään jo syksyiseltä!
Hyviä vointeja ja pirteitä mieliä!!
T.Kakilu ja "Tyyne+ Taneli" rv 33+4
Liljiksellä on vauva jo "lähtökuopissaan"! :) Loistojuttu! Yksi asia ainakin vähemmän mietittävää, kun tietää että vauva ei enää kääntymään pääse. Siellä harjoitussupparit on "riesana", ei vaan, hyvä niin! Kroppa valmistautuu synnytykseen... Noita kivuttomia suppareita mäkin kyllä ottaisin tänne vaikka kuinka jo, mutta ne kivuliaat voisi vähän vähentyä vielä tässä vaiheessa! Kovasti ärhäköitä supistuksia - ja pitkiä - on täällä useita päivässä! :( Tiedän, ei mitään verrattuna synnytyssuppareihin, mutta kuitenkin...
Kakilun olo on aina vaan tukala! :( Voihan nenä! Vaikka mullekin kyllä neuvolatäti sanoi, kun kerroin väsymyksestä ja saamattomuudesta, että eipä susta enää tässä vaiheessa mitään superenergistä saada millään vaikka hempat ym. arvot saataisiinkin kohdalleen! ;) Kuulunee siis asiaan... Mua ainakin turhauttaa itsessäni se, että tiedän että olisi tuhat asiaa tehtävänä ja haluaisin niitä kovasti tehdäkin, mutta voimat ei vaan riitä! Sitten istun sohvalla ja soimaan itseäni, että kuinka laiska sitä voi ihminen olla. No, nyt olen sentään vähän laskenut rimaa ja karsinut tehtävälistalta ne asiat pois, mitkä ei ole välttämättömiä. Ehkä mä saan noi työhuoneen kaapit siivottua vielä vauvan syntymän jälkeenkin! ;) Kun kuitenkin asustaa äiskän ja iskän huoneessa varmaan ainakin ekan vuoden...
Täällä ois huomenna sitten se ylimääräinen ultra ja se jännittää kamalasti! Toivon niin hurjasti, että kaikki olisi hyvin!!!
Nyt tyhjentämään pyykkikonetta ja lataamaan uutta satsia tilalle!
Naksu ja Pulla 33+5
Ja isot onnittelut Ennikselle ja Nallulle! Ihanaa, mikä määrä vauvoja ollaan jo "saatu aikaiseksi". Hienoa kuulla, että noinkin pienillä vaaveilla voi alkutaival olla (lähes) ongelmaton. Toipuilkaas rauhassa! Onko teillä muuten miehet kotona auttelemassa?
Muutkin tuskailevat levottomien öiden kanssa... mun on ihan äärimmäisen vaikeaa saada enää unta, kun alkuyöstä käyn vessassa. Noh, onneksi olen saikulla, niin saan rauhassa nukkua päiväunet jos unettaa.
Täällä pientä draamaa ollut myös ilmassa, kun toissaviikolla synnäritutustumisen jälkeisenä aamuna (31+3) heräsin järkyttävään verenvuotoon. Pytty hulahti punaiseksi aamupissalla, ja mies kiidätti mut aika vauhdikkaasti synnärille (ä-polille). Onneksi oltiin juuri edellisenä pvänä käyty tutustumassa, niin tiedettiin ihan tarkkaan mitä ovikelloa soitella jne. Pääsin suoraan ä-polin lääkärin pöydälle ja silloinkin vuosin vielä kuin pistetty sika. Muutaman lääkärin voimin ultrailivat ja tuomio oli että istukka on ainakin osittain kohdunsuulla, ja siellä ollut hematooma päätti nyt vaan alkaa vuotaa. Mut passitettiin synnärin puolelle käyrille, pistettiin kortisonit kankkuun varmuuden vuoksi ja varauduttiin myös sektioon, jos vuoto ei loppuisi. Onneksi Sulon syke oli koko ajan hyvä, ja tunsin liikkeet, ja vuotokin pikkuhiljaa loppui. Yövyin vielä varmuuden vuoksi synnytysvuodeosastolla, ja seuraavana päivänä pääsin ip:llä kotiin. Nyt perjantaina menen kontrollikäynnille tyksiin, jotta nähdään, onko istukka liikkunut ja miten edetään (suunniteltu sektio?). Jännittää!
Tänään oli neuvolakäynti, ja Sulo oli raivotarjonnassa, ja kaikki ihan ok. Ä-polilla muuten annettiin Sulon painoarvioksi 1,7 kg silloin 31+3. Nlatädin mukaan hän on keskikokoinen - eli voin ainakin tässä vaiheessa tuudittautua siihen, ettei Sulo olekaan jättiläisvauva.
Käyn infoamassa tuosta kontrollikäynnistä ensi viikolla!
Olette kaikki mielessäni : )
Jaksuja joka iikalle!
Jessis & Sulo 33+1
Kiva kun porukkaa on taas liikkellä...
Jessiksellähän oli ollut hurja reissu, huh,huh..onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin ja Sulokin halusi vielä jäädä äidin masuun makoilemaan. Noi istukkajutut saattaa tosiaan olla aika dramaattisia kokemuksia vaikkei kyse olisikaan kuin pienestä istukan liikkumisesta tai hematoomasta.
Täällä lasketaan kovasti päiviä....ja yöt on tosiaan yhtä tuskaa kun asentoa ei löydy missä voisi nukkua...illalla gramma parasetamolia naamariin ja ehkä kahden tunnin unet, sitten pissalle ja loppuyö onkin sitten pyörimistä ja tuskailua.
Maha on ihan järkyttävän kokoinen ja vauvojen päät painaa vasemmalla, toinen rinnan alla ja toinen ihan sen alapuolella kylkiluihin, joten ahdistus ei ainakaan vielä ole helpottamassa.
Kyllä mulle sanottiin, että loppuraskaus on tukalaa mutta en tosiaankaan osannnut kuvitella että tällaista....vauvat vaan vie niin suunnattomasti tilaa joka suunnasta...ja joka aamu tuntuu että olo on eilistä "isompi"...viimeksikin oli siis kahdessa viikossa tullut yhteensä yli kilo painoa vauvoille.
Kai tässä ahdistaa sekin, että kääntyykö noi vauvat vai ei...itse en jaksa uskoa että niillä on enää edes tilaa kääntyä. Jotenkin tuntuu haikealta alkaa valmistautua sektioon juuri kun olen saanut tsempattua itseäni synnytykseen ja mielikuvat siitä oli hyvät....nyt suunniteltu tai yhtäkkinen sektio ja hups vauvat on tossa ilman, että voin itse "osallistua" siihen mitenkään.
Että sellasia ajatuksia tänään...
Ihanaa, että olette siellä jossain!
Kakilu
Voi Kakilua, voin vain kuvitella mitten tukala olo siellä on. Yhden kantamisessakin on jo hommaa näin loppusuoralla, mutta että kaksi... Toivotaan että vauvat pääsevät vielä kääntymään että normaalia alatiesynnytystäkin voi vielä toivoa!
Naksulla on oikein ärhäköitä supistuksia. Muistathan nyt vaan lepäillä! Turha kerätä itselleen nyt ylimääräisiä hommia, eiköhän sitä ehdi kaikenlaista sitten vauvankin kanssa. Niin ainakin toivon itse :)
Mikäs ylimääräinen ultra Naksulla on? Onko se itse kustannettu vai? Tulehan pian kertomaan mitä ruudulla näkyi!
Jessiksellä on ollut hurjaa menoa! Onneksi kaikki näyttää olevan kuitenkin hyvin. Mekin ollaan jo käyty Tyksissä tutustumassa, onneksi sinne ei ole sen jälkeen ollut asiaa. Siis vielä :)
Täällä päässä pamahti eilen järjetön turvotus jalkoihin ja käsiin, ja sitä riemua riittikin melkein koko yön läpi. Uni ei oikein tullut silmään kun raajat särki. Ihan kuin olisivat olleet liian täyteen pakattuja ja vielä puutuneitakin. Tänään mokomaa ei ole onneksi näkynyt, toivottavasti pysyykin poissa. Olisiko kellään jotain vinkkejä turvotukseen? Ihan siltä varalta jos vaiva palaa takaisin.
Lähestyvä synnytys on alkanut mietityttää... No, olen ajatellut ottaa asiat vastaan sellaisina kun tulevat. Vaan kyllähän se synnytys silti mietityttää, etenkin se että miten sitä osaa lähteä oikeaan aikaan sairaalaan. No, kaikki ajallaan :)
Jaahas, nyt on aika mennä pötköttelemään! Meillä kaikilla on jännät ajat edessä, ihanaa kun me voidaan jakaa kokemuksia ja ajatuksia toisillemme. Hyviä, tai edes siedettäviä vointeja kaikille!!
t. Liljis, (muistaakseni) 34+2
Liljis...eipä näihin turvotuksiin oikein taida mitään poppakonsteja olla, juo vain paljon vettä, lepää ja yritä pitää jalkoja koholla ja pyydä miestä hieromaan...meillä ainakin mies joutuu joka ilta rasvaamaan ja hieromaan mun jalkani "hyvitykseksi" tästä olotilasta,heh,heh. Ja suolan kanssa tarkkana...kaikki kertyy kyllä nilkkoihin ja käsiin. Se puutunut ja turvottava olo on tosi ilkee, joskus tuntuu ettei sormet edes toimi kunnolla kun on niin nakkeina.
Synnytys...kun muistelen itseäni ensikertalaisena niin ajattelin silloin asian niin, että toivottavsti kätilö osaa tukea ja ohjata esim. hengittelyissä, asennoissa, kivunlievityksessä koska tosiasiahan on että ekaa kertaa sitä on aika ummikkona eikä osaa oikein varautua mitä tuleman pitää, luottaa vain itseensä, kuuntelee kehoaan, kertoo tuntemuksistaan kätilölle ja muistaa hyödyntää miehen olemassaolon selän hierojana, kaurapussin lämmittäjänä, äksyilyn kohteena jne. Siinä vain antaa "luonnon" hoitaa hommansa koska eihän siihen itse juuri voi vaikuttaa miten ja kuinka nopeasti esim. synnytys etenee..ainakaan minun mielestäni...no, rentoutuminen on ehkä semmoinen asia joka tutkitusti vaikuttaa synnytyksen etenemiseen, siihen kannattaa yrittää pyrkiä ja kokeilla just. esim. pallon päällä keinuttelut ja yleensäkin pystyasennossa oleminen...ellei ole epiduraalin takia kytketty sänkyyn. Avoin, rohkea ja vastaanottavainen mieli mukaan ja muista...lopussa on niin iso kiitos , että mitäpä sitä ei jaksaisi sen takia!!
Nyt lepäämään...Kakilu ja poks 34 jee!!!
minä taas pikaisesti omaa napaa vaan..
meillä Into ja Oiva voivat ihan ok.
pojat ovat edelleen vastasyntyneiden osastolla, mutta ovat jo päässeet tehohoitohuoneesta pois.
ukkelit jakavat yhteisen korivuoteen "ykkös"-huoneessa, kumpikaan ei ole enää tiputuksessa, eivätkä tarvitse hengitykseen apuja.
pulssin laskuihin tarkoitettu lääkityskin olisi nyt tarkoitus purkaa.
pääasiallinen homma olisi oppia syömään, ja jaksaa syödä, pitää lämmöt tasaisena ja kasvaa.
Into on kaveruksista edelleen se tasavointisempi, on pitänyt hyvin lämpönsä, ja syö hanakasti pullosta. välillä pitää kyllä laittaa sapuskan loput nenä-mahaletkuun. hän on kirinyt syntymäpainonsa takaisin, eli on nyt reilut 1700g.
Intolle on annettu maidossa jotain proteiini+vitamiini+kivennäisainelisää, ja sen määrä tuplattiin toissapäivänä, että alkaisi ukolle paino karttua kiivaammin.
Oivalla on ollut jotain kumman turvotusta toisessa jalassa ja kasvoilla. kinttu on kuvattu röntgenissä ja ultralla, ja ei siinä mitään omituisuutta liene. turvotukset ovat onneksi jo oikeastaan laskeneet, jalkapöytä on enää pulleampi.
samalla kuvasivat ultralla sen pään kontrollin. se sama tihentymä mikä näkyi ultralla viimeviikolla (ja josta ei tarvinut huolestua) oli siellä ihan ennallaan. lääkärin mielestä se oli hyvä juttu, ja nyt odotellaan vain että se sieltä itsestään katoaisi, ja ei kuulemma tarvitse huolestua vieläkään..
oivalla on ollut hieman ongelmia pitää lämpöään, eli vaatetta on ollut aika hurjat määrät päällä.
tämä isompi kaveri ei ole sitten ihan yhtä reippaasti jaksanut syödä pullosta, kun kaikki energia on ilmeisesti mennyt tuohon lämpöjen kanssa pelleilemiseen.
hoitajat olivat kyllä sitä mieltä, että tuo on ihan tavallista, ja tasoittuu aikanaan.
painoa oivalla on jo yli syntymäpainonsa, jotain vähän päälle 2300g.
oiva saa ihan rintamaitoa, ja vitamiinit sitten erikseen. hän ei saa sitä proteiinilisää.
tällaista tänne. melkein päivittäin olen käynyt sairaalassa, pois olen ollut vain, jos on ollut jotain "pakko-hoitaa-itse-kotipaikkakunnalla-juttuja", kuten ne hautajaiset lauantaina.
tää henkinen kantti on edelleen aika sekaisin.
nyt vauvat tuntuvat jo jotenkin enemmän omilta, kun niitä saa hoitaa enemmän, helpommin, ja "tavallisemmin" tuolla ykkösellä kuin teholla.
huoli on kuitenkin koko ajan, vaikka vauvat voivat hyvin.
pettynyt olen tällä hetkellä ehkä siihen, että en saa viettää ihan vastasyntyneen vauvan (vauvojen) kanssa arkea kotona. jotenkin koen menettäväni sen ajan kokonaan..
hermot on kireellä, ja itku (siis minulla, joka en koskaan itke vieraiden nähden missään ikinä) jotenkin "yllätysherkässä", siis ihan siten, että vaikka kaupassa saa alkaa nieleskelmään palaa kurkusta ilman mitään syytä, ja ilman ajatustakaan mistään vauvoihin liittyvästä.
olen nyt yrittänyt tolkuttaa itselleni, että tämä on vain väliaikaista, ja että vauvoilla on kaikki hyvin, mutta jotenkin ajatukset eivät ole kovinkaan selkeitä aina..
positiivista on se, että olen pumpanut maitoa. joka hemmetin 3-5h välein.
mutta, ihme lienee tapahtunut, kun mulla on maito noussut.
mulla on takana kaksi oikein kunnolla epäonnistunutta imetystä, kun maito ei noussut, mutta nyt sitten kerta-pumppauksella saalis molemmista imettimistä yhteensä on 50-100ml. yleensä lähempänä sitä 50ml, mutta kuitenkin.
eihän tuo mitenkään kauheasti ole, eikä sillä kahta vauvaa mitenkään kokonaan ruoki, mutta kuitenkin.
nyt on taas mentävä.
ensin pumpulle ja sitten tun 1,5v:n nukutuspuuhiin..
-ennis- ja Into ja Oiva
Jessis: Hui mikä kauhukokemus teillä on ollut! Kamalaa!!! Vaan tärkeintä on, että kaikki on Sulolla (ihana nimi!!!) hyvin! Mutta voin kyllä kuvitella miten kovasti tuo säikäytti!
Kakilulla on tuskaisaa... :( Kyllä se niin näköjään on, että ei tässä loppuraskaudessa mitään tanssien enää liikuta! ;) Sama on huomattu täällä. Eilen oltiin synnytysvalmennuksessa ja miehelle totesin, että kaikki muut odottajat näyttävät paljon vetreämmiltä kuin mä - ja mun naama meni kyllä myttyyn kun mies totesi, että no niin näyttää, voisivat vaikka juoksuun lähteä ihan justiinsa! Ei ei ei, väärä vastaus, mies hyvä! ;) Vaan taisinpa myös olla suurimmasta päästä, joillakin kun oli sellainen pieni pömppä jota tuskin huomasi... Ylpeä olen masustani ja ihailen sitä jatkuvasti, vaikka sitten olo olisikin vähän kehnompi niin antaa olla!
Ja samanlaisia mietteitä siellä näköjään synnytyksen suhteen... Niin toivoisin alatiesynnytystä ja sitä, että pääsisin itse "osallistumaan" tuohon tapahtumaan. Että asiat etenisivät "pikkuhiljaa" ja saisin itse pusata vauvan maailmaan. Jotenkin musta tuntuu, että koko asian tajuaminen olisi helpompaakin, kun saisi synnyttää "itse"... Että joku ei vaan ojenna vauvaa syliin ja sano että tässäpä tämä. Vaikea selittää! Mutta pitää vaan ajatella niin, että pääasia on, että me saadaan ne vauvat turvallisesti tähän maailmaan, eikös niin? Näinhän se kuitenkin on, se se on tärkeintä!
Liljis: Voin kuvitella tuon turvotuksen tunteen, täällä se on nimittäin ollut jo kuukausien ajan päivittäinen vaiva! :( Suolan olen jättänyt lähes kokonaan ruoastakin (ja ihme on tapahtunut: tämä täti ei syökään siis enää joka ilta sipsejä, itse asiassa ei ollenkaan!!!!), juoda pitäisi reilusti jotta nesteet pysyy liikkeellä kropassa. Raajojen nostaminen kohoasentoon auttaa - tai sitten ei. Ite oon kokenut aivan ihanaksi sen, että lillutan joka ilta jalkoja lähes jääkylmässä vedessä vadissa. Niinkään ei välttämättä vähennä turvotusta, mutta helpottaa oloa aivan älyttömästi! Ja teen tuon siis just ennen nukkumaan menoa niin olo on suht ok ja saan nukahdettua - ellei jokin muu vaiva häiritse unia! ;) Toivotaan, että sulla ei enää turvotus kiusaa!
Meillä kyllä neuvolassa "kiellettiin" tuo jalkojen hierominen mitä Kakilu suositteli. Se tekiskin ihan tajuttoman hyvää kun sais oikeen kunnon hieronnan!! Aaaah!!! Mutta siis täti sanoi, että jaloissa on niin paljon niitä akupisteitä että ei suosittele jalkojen hierontaa.
Hienoa että Enniksen pojat voivat pääasiassa hyvin! Toivottavasti Oivankin olo siitä tasaantuu ja kumpainenkin poitsu on oikein voimissaan! Ja siellä äidillä on mielialat niin ja näin - olenkin nyt kuullut paljon just tuota, että itkuherkkyys voi olla jotain aivan mieletöntä! Hyviä vointeja teille sinne! Ja kyllä ne vauvat sieltä äidin hoitoon pääsevät pian!!!
Ja sitten oma napa: Eilen oli se ultra. Joku ihmetteli mikä ylimääräinen ultra meillä on; eli vauvan kokoa haluttiin tarkistaa ettei ole kovin suuri ja sitten sitä asentoa myös varmisteltiin. Eli keskusäitiysneuvolassa käytiin. Vauva on aivan normaalikokoinen, painoarvio on 2360g eli pari päivää edellä - eli oikein hyvä! Lapsivettä oli normaalisti, vauvan syke oli n. 145. Mutta meidän jekkuli sitten istua kököttää masussa!! Eli parin viikon päästä mennään kontrolliin katsomaan, josko Pulla olisi kääntynyt itsekseen. Jos ei, sitten saadaan lähete Taysiin ja kai ne koittavat sitten kääntää. Eli nyt on sitten paras varautua perätilasynnytykseenkin - tai sitten jopa siihen keisarileikkaukseen. Jälkimmäiseen en kyllä mieluusti menisi, mutta kuten edellä totesin, tärkeintä on kuitenkin että vauva saadaan turvallisesti tähän maailmaan! Ja joku sanoi fiksusti, että paras pitää mieli avoimena synnytyksen suhteen, koskaan ei voi kuitenkaan tietää miten asiat menevät.
Mutta oli asento vauvalla mikä oli, hienoa on kuitenkin että kaikki näyttää olevan kuten pitääkin hänellä! :D
Myös synnytysvalmennus oli siis eilen ja jälleen tuli yksi "isku" tajuntaan, että ollaankos tässä oikeesti menossa synnyttämään kohta??? Eli hymy on kyllä herkässä!!! :D Niin mahtavaa!!! Ja myös täällä - kuten varmasti teillä muillakin - jännitys alkaa olemaan ihan käsin kosketeltavaa ajoittain! Hih, kunpa kaikki vaan menisi hyvin!!!
Naksu ja Pulla 34+0
Viikonloppu alkaa, jee!! Eipä se muutoin tähän kotona oloon vaikuta, mutta saan miehen seurakseni! :)
Missäs kaikki oikein luuraa? Mars tänne kertomaan kuulumisia! :)
Täällä on kerrankin saatu jotain aikaiseksi päivän aikana ja vielä aion jatkaa. Siivousta tiedossa, koko viikonlopuksi! Meidän kun oli tarkoitus lähteä viettämään parisuhdeviikonloppua tuonne pääkaupunkiseudulle nyt viikonloppuna, mutta se ultraava lääkäri sanoi, että ei suosittelisi! :O Tai sitten perään sanoi että niin, syntyyhän niitä vauvoja Helsingissäkin, että otatte vaan sairaalakassin mukaanne! Hui, tuli ihan sellainen olo, että oikeestiko tässä saa olla jo varautuneena synnyttämään lähtöön ihan milloin tahansa! Mutta luulenpa, että hän sanoi tuon vaan siksi, kun kerroin että supistukset ovat jo melko kovia. Ja kun tällä lääkärillä ei ole tietoa koko raskaudesta, niin ei varmaankaan tiennyt, että mulla supistuksia on ollut lähes koko raskauden ajan...
Noh, joka tapauksessa - nyt meidän romanttinen viikonloppu vaihtui sitten kämppä kuntoon -viikonlopuksi! ;) Eli mieskin oli sitä mieltä, että laitetaan nyt kerralla koko kämppä kuntoon, kaapit ja kaikki syyniin, jotta sitten saan jatkossa keskittyä vaan lepäilemiseen. Me kun ollaan vähän alettu olemaan huolissamme, miten sitä synnytystä jaksaa jos on jatkuvasti näin väsynyt... Eli vaikka öisin ei sitten nukkuisikaan jatkossakaan, niin jospa niitä voimia saisi vähän kerättyä kun voi päivät vaan olla ja ottaa iisisti.
Mutta nyt siis yhden kaapin kimppuun! :)
Naksu ja Pulla 34+2
..jos ymmärsin oikein, nallukalla olis ollut sektio eilen?
kuulumisia odottelen..
kaikilla muilla tuntuu pyyhkivän hienosti, hyvä niin!
sit omaa napaa, kun kohta pitää taas mennä..
kotiuduin eilen, joten olen taas päässyt koneelle.. =)
pikkasen pohjia tarinalle, vaikka ne pääkäänteet tiedättekin jo..
19.8. tiistaina jouduin jäämään äitipolilta suoraan osastolle, kun ennenaikaisen synnytyksen uhka oli ilmeinen.
en ollut itse sitä mieltä lainkaan, että mulla olisi jotain vaivaa, mutta jäätävä oli, ja hyvä niin, sillä ti-ke yönä alkoikin supistella.
ensin kokeilivat nesteytystä ja jotain lääkettä, mutta tractocile-tiputus supistusten lopettamiseksi aloitettiin jo aamuyöllä.
(sitä tiputettiin 6 vrk, ja makoilin jalkopääty korkeammalla, ja tosiaan ylös sai nousta vain vessaan. lääkkeessä oli keljut sivuvaikutukset, levottomuutta, unettomuutta ja kuumia aaltoja jne..)
tiistai oli sellainen, ja sillä viikolla ultrattiin pari kertaa poikia.
perjantaihin mennessä (samaa viikkoa) olikin mun sairaalaseurannan syy muuttunut vauvojen kokoeron kyttäämiseksi, silloin arvioitiin a 1700g ja b 2500g, ja siitä tulikin suurempi uhka kuin mahdollisesta synnytyksestä, mutta sanottiin, että seurataan, ei hätää vielä.
sitten tuli maanantai, ja uusi ultra.
kokoero oli ennallaan, 1700 ja 2500 arviot, mutta, a-vauvalla oli selvästi vähemmän vettä.
lääkäri multa kysyi, että onko muut lääkärit sanoneet mitään, ja minä en ollut moisesta kuullutkaan. sovittiin, että perjantaina uusi ultra, seurataan..
tractocile lopetettiin, ja ajateltiin, että katsotaan alkaako uudelleen supistukset, vuodelepo jatkui.
eipä mitä. seuraavan aamuna olin aamupalalla, kun kätilö tulee hakemaan, että sua odotetaan ultraan, kipikapi.. (ei siis perjantaina, vaan jo tiistaina..)
painelin ultrattavaksi, ja kas, paikalla olikin oikein kolme äitiyspolin/synnärin lääkäriä!
no siinä aikansa talkoovoimin ultrailivat, ja.. ..."kyllä tämä on nyt niin, että meidän täytyy alkaa suunnittelemaan sitä synnytystä"... "ososton lääkäri tulee sitten kertomaan miten tämän tilanteen kanssa edetään".. .."täytyy konsultoida lastenlääkäreitä vastasyntyneiden teholla"..
a:n vesi oli vähentynyt jopa edellisestä päivästä, virtaukset ja muut oli kyllä edelleen ok.
näine hyvineen mut vietiin takaisin osastolle makuulleen.
lounasaikaan päättelin, että ahaa, ei ainakaan 6 tuntiin liene synnytystä, kun toivat ruokaa..
osaston lääkäri viimein sitten ilmantui, ja ja ilmoitti, että huomenna, eli keskiviikkoaamuna olisi sektioaika varattuna 8->
sitten lyhyesti, että epäilivät, että a:n istukka alkaa piiputtaa, tai sitten on kyseessä erittäin harvinainen feto-fetaalitransfuusio erimunaisilla kaksosilla, (se kun yleensä voi olla identtisillä), eli, että situkoiden välille kasvaisi verisuoniyhteyksiä, ja että b varastaisi a:n ravintoa.
vauvat voivat silti ihan hyvin ja virtaukset ok, mutta että laikkaavat nyt, kun näyttää siltä, että ongelmat odottavat a-vauvaa justiin nurkan takana..
niin sitä keskiviikkona 27.8. aamulla valmistauduttiin sektioon, ja päästiin vasta reilua tuntia odotettua myöhemmin saliin, kun oli ollut joku kiireellinen siinä 8 heti..
pojat syntyivät 9.44 ja9.45, kaikki meni leikkausalissa hienosti, ja vauvat voivat siihen nähden hyvin, että syntyivät rv32+0.
Into ja Oiva (Otson nimi muuttui toisena sairaalapäivänä Oivaksi, kun mua alkoi häiritä, kun meidän naapurustossa on jo kaksi alle 4v Otsoa) ovat nyt vastasyntyneiden teholla, ja ovat voineet päivä päivältä paremmin.
Into eli pienempi a-vauva voi veljeään paremmin, hän ei tarvinnut ylipaine-nasaalia kuin pari ekaa päivää, ja maitoa menee nyt nenä-mahaletkulla noin 20ml/kerta. Inton ravintona on nyt maito.
Oiva on ollut ilman ylipainetta aina välillä, mutta hengitys on vielä sen verran ponnistelevaa, että välillä on laitettu nasaali takaisin, ettei vauvan tarvitse ponnistella niin kovasti. meitoa maha ei ole vielä hirveästi vetänyt, sellaista 3-5ml/kerta on nyt ollut menekki. hän saa ravintoaineet tiputuksessa suoraan suoneen vielä.
Oivalla suljettiin ductus lääkkeillä, ja toivotaan että se auttaisi hengitystä ja sitä syömistäkin kunhan tehoaa.
(tämä liittyy siihen, miten veri kiertää sikiöaikana keuhkot, ja synnytyksen jälkeen ne verisuoniyhteydet sulkeutuvat aika pian, keskosilla voi olla että joudutaan asiaa jouduttamaan lääkkeillä, jos joku osaa selittää paremmin, niin kiitos!)
molemmat ovat olleet sinivalohoidossa bilirubiiniarvojen takia.
yhteen vetona, pojat voi ihan hyvin tilanteeseen nähden, mitään hätää ei ole ollut kummallakaan missään vaiheessa, ja jokainen uusi päivä on vienyt molemmilla edes jollain lailla vointia ja voimistumista eteenpäin.
mä olen toipunut sektiosta ok, ja maito on nousussa, nihkeästi mutta kuitenkin, pumppaan sähköpumpulla, ja vien maidot pojille jyväskylään kylmälaukussa.
mut nyt täytyy mennä!
-ennis- + Into ja Oiva