Lue keskustelun säännöt.
Teetkö vapaapäivillekin aikatauluja tai suunnitelmia
17.09.2023 |
Ärsyttää kun vapaapäivät menee helposti niin että jämähtää paikoilleen ja kuluttaa somessa ja netissä tuntikausia. Nytkin vein aamulla koiran ulos ja sen jälkeen pesin pyykkiä, mutta muuten olen vain lueskellut palstaa ja katsonut videoita ja niin kuluu varmaan koko päivä, taas kerran.
Kommentit (43)
En tee. Elämäni on yhtä vapaapäivää. Teen mitä milloinkin huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen perheellinen ja joitakin aikatauluja se tietenkin tuo mukanaan, mutta ainakaan minulle tuollaiset aikataulut eivät ole olleet mikään ongelma koskaan.
En osaa myöskään vain olla koko viikonloppua, vaan mielestäni on ihan kiva puuhastella silloin kuin siltä tuntuu. Joku pyykinpesu esimerkiksi, eihän se nyt ole kovin kummoinen homma laittaa pyykkiä koneeseen ja sieltä kuivausrumpuun. Siinä menee pari minuuttia. Ruokaa teen, kun itsestäkin alkaa tuntua siltä, että se alkaisi kohta maistua. Kotimme on aina aika siisti ja perheen teinitkin sekä tietenkin mies osaa imuroida tai pyyhkiä pöytää tosi hyvin, samoin myös tehdä ruokaa vaikka koko porukalle, joten ei tässä kukaan hirveästi rasitu kotihommilla ja ei niitä niin tarvitse aikatauluttaa.
Arkenakin on yleensä hyvin energiaa tehdä kaikkea ja harrastaakin. Olen kotona töiden jälkeen yleensä puoli viiteen mennessä, joskus aikaisemminkin, joten onhan siinä iltaa puuhata kaikkea.
Laiska töitään luettelee sanoi mummini. Mutta saat nyt pokaalin.
Tuolla joku luetteli enemmän, työnnä pokaalisi sinne.
Täällä kanssa yksi jumittaja, jos ei ole ns pakollista ohjelmaa. Piti mennä leffaan. Sää kuitenkin sen verran huono, että päätin etten lähde. Ei oikein huvitakaan. Jos olisi kaverin kanssa sovittu niin tietty lähtisin.
Mietin mitä kaikkea puuhastelisin kotona. Sitä hommaahan aina riittää. Myös työpaikkoja oli viikonloppuna tarkoitus katsella netistä, kun suunnittelen vaihtamista. Luulen, että vaan pikkupuuhastelen päivän kotosalla. Illalla sitten menen uimaan.
Työni viikolla on sen verran hektistä ja stressaavaa, että tykkään viikonlopuista, kun ei ole kummempia suunnitelmia.
Minun vapaapäivät ja lomat menevät tehden töitä.
On pakko tehdä kahta työtä jotta elämisen kulut saa katettua.
Autan rahallisesti myös sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaapäiville on pakko ajottaa halonhakkuut, ruohonleikkuut, isommat kauppareissut ym mitä ei arkena ehdi tai jaksa.
"Ei arkena jaksa"? Kuinka monta tuntia pivässä teet töitä, jos et jaksa arkena enää mitään ruohonleikkuuta? Tai vaikka hakata halkoja tunnin? Käydä kaupassa? Minulla työ vie kahdeksan tuntia, matkat 30 min/suunta ja sitten on vapaata, eli 15 h, josta nukun ehkä 8 h, eli vapaata on 7 h. Kyllä siinä ehtii vaikka mitä ja hyvin jaksaa. Olen noin viisikymppinen nainen.
Hyvä. Mutta oletko koskaan kuullut siitä ongelmasta, että on aika suuri määrä ihmisiä, joiden työ on niin kuormittavaa etteivät edes viikonlopun / vapaapäivien aikana palaudu.
Ammatinvalintakysymys. Minä ainakin pidän työstäni ja en todellakaan ole työni jälkeen mikään kehäraakki. En suostuisi sellaiseen, sillä arvostan itseäni, perhettäni ja elämääni.
Miksi sinä annat työllesi enemmän kuin sen 8 h? Hyödyttääkö sinua tuollainen vuosien uhriutuminen jotenkin? Onko sellainen järkevää...? Kannattaisiko hieman miettiä eikä vain valittaa? Kun olet kuolinvuoteella, niin työpaikan väki ei sinua muistele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vapaapäivät ja lomat menevät tehden töitä.
On pakko tehdä kahta työtä jotta elämisen kulut saa katettua.
Autan rahallisesti myös sukulaisia.
Se on oma päätöksesi hyysätä sukulaisia, joten asiasta on varmaan tueha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vapaapäivät ja lomat menevät tehden töitä.
On pakko tehdä kahta työtä jotta elämisen kulut saa katettua.
Autan rahallisesti myös sukulaisia.
Se on oma päätöksesi hyysätä sukulaisia, joten asiasta on varmaan tueha valittaa.
En minä valittanut, totesin vain.
Ja kyllä päätös on ihan oma valinta.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaapäiville on pakko ajottaa halonhakkuut, ruohonleikkuut, isommat kauppareissut ym mitä ei arkena ehdi tai jaksa.
"Ei arkena jaksa"? Kuinka monta tuntia pivässä teet töitä, jos et jaksa arkena enää mitään ruohonleikkuuta? Tai vaikka hakata halkoja tunnin? Käydä kaupassa? Minulla työ vie kahdeksan tuntia, matkat 30 min/suunta ja sitten on vapaata, eli 15 h, josta nukun ehkä 8 h, eli vapaata on 7 h. Kyllä siinä ehtii vaikka mitä ja hyvin jaksaa. Olen noin viisikymppinen nainen.
Hyvä. Mutta oletko koskaan kuullut siitä ongelmasta, että on aika suuri määrä ihmisiä, joiden työ on niin kuormittavaa etteivät edes viikonlopun / vapaapäivien aikana palaudu.
Ammatinvalintakysymys. Minä ainakin pidän työstäni ja en todellakaan ole työni jälkeen mikään kehäraakki. En suostuisi sellaiseen, sillä arvostan itseäni, perhettäni ja elämääni.
Miksi sinä annat työllesi enemmän kuin sen 8 h? Hyödyttääkö sinua tuollainen vuosien uhriutuminen jotenkin? Onko sellainen järkevää...? Kannattaisiko hieman miettiä eikä vain valittaa? Kun olet kuolinvuoteella, niin työpaikan väki ei sinua muistele.
Minäkään en ymmärrä tuollaista työpaikan takia normaalin elämisen unohtamista. Siskoni oli sellainen vielä pari vuotta sitten. Korona-aikana työt siirtyivät kotiin ja koska töitä oli, niin hän niitä myös teki aamusta iltaan. Sen oheen hän teki kaiken muunkin, "koska oli kotona". Perhe oli tietenkin siihen tyytyväinen, mutta se myös kaatoi hänen avioliittonsa. Hänellä oli myös tapana uhriutua.
Kaikkeen tuli muutos, kun terveys meni. Aikataulutus loppui ja rauhallisuus piti opetella uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun vapaapäivät ja lomat menevät tehden töitä.
On pakko tehdä kahta työtä jotta elämisen kulut saa katettua.
Autan rahallisesti myös sukulaisia.
Mikä järki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaapäiville on pakko ajottaa halonhakkuut, ruohonleikkuut, isommat kauppareissut ym mitä ei arkena ehdi tai jaksa.
"Ei arkena jaksa"? Kuinka monta tuntia pivässä teet töitä, jos et jaksa arkena enää mitään ruohonleikkuuta? Tai vaikka hakata halkoja tunnin? Käydä kaupassa? Minulla työ vie kahdeksan tuntia, matkat 30 min/suunta ja sitten on vapaata, eli 15 h, josta nukun ehkä 8 h, eli vapaata on 7 h. Kyllä siinä ehtii vaikka mitä ja hyvin jaksaa. Olen noin viisikymppinen nainen.
Hyvä. Mutta oletko koskaan kuullut siitä ongelmasta, että on aika suuri määrä ihmisiä, joiden työ on niin kuormittavaa etteivät edes viikonlopun / vapaapäivien aikana palaudu.
Ammatinvalintakysymys. Minä ainakin pidän työstäni ja en todellakaan ole työni jälkeen mikään kehäraakki. En suostuisi sellaiseen, sillä arvostan itseäni, perhettäni ja elämääni.
Miksi sinä annat työllesi enemmän kuin sen 8 h? Hyödyttääkö sinua tuollainen vuosien uhriutuminen jotenkin? Onko sellainen järkevää...? Kannattaisiko hieman miettiä eikä vain valittaa? Kun olet kuolinvuoteella, niin työpaikan väki ei sinua muistele.
Ihan kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä sitä unelmatyötään. Vaikka ajallisesti antaisi työlleen 8h, niin työpäivän jälkeen on ihan loppu. Työelämä on nykyisin ihan h*lvetin vaativaa, "teho, teho, teho, mistä lisää tehoja.." porukkaa vähennetään, tunteja vähennetään, mutta työt ei vähene.
Kiva, että sulla on kaikki hyvin, mutta älä tule muille jeesustelemaan.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaapäiville on pakko ajottaa halonhakkuut, ruohonleikkuut, isommat kauppareissut ym mitä ei arkena ehdi tai jaksa.
"Ei arkena jaksa"? Kuinka monta tuntia pivässä teet töitä, jos et jaksa arkena enää mitään ruohonleikkuuta? Tai vaikka hakata halkoja tunnin? Käydä kaupassa? Minulla työ vie kahdeksan tuntia, matkat 30 min/suunta ja sitten on vapaata, eli 15 h, josta nukun ehkä 8 h, eli vapaata on 7 h. Kyllä siinä ehtii vaikka mitä ja hyvin jaksaa. Olen noin viisikymppinen nainen.
Ohis. Samanikäiselläkin voi olla sivun erilainen arki. Työmatka 55 min suunta, lasten/teinien harrastukset, läksyt, ruuan teko, koiralenkki. Vapaa alkaa klo 19.30. Jolloin en lähde enää piristämään itseäni kaupassa käynnillä. Ja suuunnittelen isot kauppareissut viikonlopun rauhallisiin kauppa-aikoihin. Klo 22 nukkumaan.Iltaisin 2.5 h omaa aikatauluttamatonta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aikatauluttaminen taitaa olla lähinnä naisten harrastus. Kontrollifriikkeilyä!
Enpä oikeastaan. Arkena työ aikatauluttaa aikani ja sen jälkeen mennään kuin siltä tuntuu suurimman osan aikaa. Kävin esimerkiksi äsken ruokakaupassa, kun perjantaina ei huvittanut ja ei ollut mikään pakottava tarvekaan. Siivoamme, kun siltä tuntuu ja alamme tekemään ruokaa, kun asia muistuu mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaapäiville on pakko ajottaa halonhakkuut, ruohonleikkuut, isommat kauppareissut ym mitä ei arkena ehdi tai jaksa.
"Ei arkena jaksa"? Kuinka monta tuntia pivässä teet töitä, jos et jaksa arkena enää mitään ruohonleikkuuta? Tai vaikka hakata halkoja tunnin? Käydä kaupassa? Minulla työ vie kahdeksan tuntia, matkat 30 min/suunta ja sitten on vapaata, eli 15 h, josta nukun ehkä 8 h, eli vapaata on 7 h. Kyllä siinä ehtii vaikka mitä ja hyvin jaksaa. Olen noin viisikymppinen nainen.
Hyvä. Mutta oletko koskaan kuullut siitä ongelmasta, että on aika suuri määrä ihmisiä, joiden työ on niin kuormittavaa etteivät edes viikonlopun / vapaapäivien aikana palaudu.
Ammatinvalintakysymys. Minä ainakin pidän työstäni ja en todellakaan ole työni jälkeen mikään kehäraakki. En suostuisi sellaiseen, sillä arvostan itseäni, perhettäni ja elämääni.
Miksi sinä annat työllesi enemmän kuin sen 8 h? Hyödyttääkö sinua tuollainen vuosien uhriutuminen jotenkin? Onko sellainen järkevää...? Kannattaisiko hieman miettiä eikä vain valittaa? Kun olet kuolinvuoteella, niin työpaikan väki ei sinua muistele.
Ihan kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä sitä unelmatyötään. Vaikka ajallisesti antaisi työlleen 8h, niin työpäivän jälkeen on ihan loppu. Työelämä on nykyisin ihan h*lvetin vaativaa, "teho, teho, teho, mistä lisää tehoja.." porukkaa vähennetään, tunteja vähennetään, mutta työt ei vähene.
Kiva, että sulla on kaikki hyvin, mutta älä tule muille jeesustelemaan.
-eri
Yhä vieläkin, sinä teet päätöksen tuon työn tekemisestä ihan itse. Kyllähän joku firma töitä teettää, se on heidän hommansa, mutta sinä asetat omat rajasi itse. Jos työn tekemisessä hajoaa pää ja kroppa, niin onko se sen arvoista?
Mieheni hyppäsi työelämästä pois muutama vuosi sitten kokonaan ollessaan alle 50 vuotias. Hänen kroppa ja pää eivät sitä tahtia kestäneet ja minä tuin häntä täysin. Hieman reilu vuosi meni ennen kuin hän sai asiansa kuntoon ja on nyt todella onnellinen mies. Jos hän ei olisi lähtenyt siitä hurrikaanista pois itse, niin olisin luultavasti leski ja lapsemme isättömiä. Nyt perheemme on onnellinen. Vähensimme menojamme niin paljon kuin pystyimme ja huomasimme pärjäävämme hyvin vähemmälläkin sekä minun tuloillani, jotka eivät ole järin isot. Vanhaan ei ole paluuta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaapäiville on pakko ajottaa halonhakkuut, ruohonleikkuut, isommat kauppareissut ym mitä ei arkena ehdi tai jaksa.
"Ei arkena jaksa"? Kuinka monta tuntia pivässä teet töitä, jos et jaksa arkena enää mitään ruohonleikkuuta? Tai vaikka hakata halkoja tunnin? Käydä kaupassa? Minulla työ vie kahdeksan tuntia, matkat 30 min/suunta ja sitten on vapaata, eli 15 h, josta nukun ehkä 8 h, eli vapaata on 7 h. Kyllä siinä ehtii vaikka mitä ja hyvin jaksaa. Olen noin viisikymppinen nainen.
Hyvä. Mutta oletko koskaan kuullut siitä ongelmasta, että on aika suuri määrä ihmisiä, joiden työ on niin kuormittavaa etteivät edes viikonlopun / vapaapäivien aikana palaudu.
Ammatinvalintakysymys. Minä ainakin pidän työstäni ja en todellakaan ole työni jälkeen mikään kehäraakki. En suostuisi sellaiseen, sillä arvostan itseäni, perhettäni ja elämääni.
Miksi sinä annat työllesi enemmän kuin sen 8 h? Hyödyttääkö sinua tuollainen vuosien uhriutuminen jotenkin? Onko sellainen järkevää...? Kannattaisiko hieman miettiä eikä vain valittaa? Kun olet kuolinvuoteella, niin työpaikan väki ei sinua muistele.
En enää annakaan. Mutta moni ei uskalla / pysty lähtemään esim. hoitoalan töistä pois ja sinne on taas vaan tulossa lisäkurjistusta uuden hallituksemme ( ja edellisenkin) toimien vuoksi.
Ei ole aikatauluja. Pyrin hoitamaan pakolliset hommat viikolla, jolloin viikonlopun voi ottaa levon kannalta. Nytkin on koko sunnuntai aikaa olla vaan, ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
En osaa myöskään vain olla koko viikonloppua, vaan mielestäni on ihan kiva puuhastella silloin kuin siltä tuntuu.
Minunkin mielestäni on kiva puuhastella silloin kun siltä tuntuu. Ei vaan yleensä tunnu siltä. Ts. osaan vain olla.
En tee mitään aikatauluja. En jaksa olla koko ajan menossa jonkun aikataulun mukaan. Teen jotain, jos sattuu huvittamaan. Nautin elämästäni näin. Teen arkena kaikki siivouksetkin, että viikonlopulle ei jää mitään.
En aikatauluta vain aikatauluttaakseni, mutta joskus on tiettyyn aikaan olevia menoja esim. teatteri, konsertti tai ravintolavaraus.
Kyllä. Minulla vapaapäivät viikonloppuisin ja kyllä me perheenä mietitään milloin mennään mökille, milloin ostoksille, milloin sukuloimaan, milloin treffaan ystäviäni... Teinit tulevat ja menevät, osassa menoissa mukana.
Tietysti on viikonloppuja jolloin ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Ensi viikonloppuna esim. ei ole suunnitelmia. Sitä seuraavat viisi viikonloppua jo suunniteltu ohjelmaa jommalle kummalle päivälle.
Itse haluan, että on kivoja juttuja mitä odottaa.