Lue keskustelun säännöt.
Kummeus ristiin mutta ei vastavuoroisuutta, mitä tekisit?
17.09.2023 |
Jos itse olet se joka käy synttäreillä ja muistaa joka jouluna ja juhlana, ottaa hoitoon yms, mutta vastavuoroisuus ei oikein toimi oman lapsesi suuntaan edes vaivoin "kummeuden" yleisellä mittapuulla saati verrattuna omaan tekemiseesi vielä vähemmän? Olet siis itse hoitanut kummeutesi hyvin mutta voiko sen omatunnotta lopettaa em. syystä?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tuokin, että kummi on lapsen aikuinen ystävä on uutta käsitystä. Kummin ainoa tehtävä on todistaa lapsen kristillinen kaste (ja periaatteessa osallistua kristilliseen kasvatukseen).
Kaikki muu, lahjat ja hyysäämiset, niitä ei ennen vanhaan ollut. Joku varakkaampi henkilö saattoi tukea lasta rahallisesti tai esim. ottaa kasvatikseen, jos vanhemmat vaikkapa menehtyi. Kun sosiaaliturvaa ei sinällään muutoin ollut. Mutta yleensä sen kummempia yhteyksiä ei lapsen ja kummin välillä ollut. Kunhan ehkä kyläiltiin tai sukuloitiin perheissä muutoin. Lapsi ei todellakaan ollut mikään maailman napa, jota lahjottiin tai huomioitiin jotenkin erityisesti.
Tämä on ihan totta. Kristillinen kaste tai sen todistaminen ja kristillinen kasvatus, ovat alkujaan ne kummin tehtävät. Kristilliset arvot olivat muutoinkin ennen tärkeitä ja kaikkialla läsnä olevia, niitä pidettiin hyveinä. Se että miten joku osallistuu kasvatuksen tukemiseen, on sitten asianosaisista kiinni. Kummi saattoi antaa vaikka virsikirjan kummilapselleen. Se oli siinä.
Mutta muut aikuiset ystävät ja lahjat ja vastavuoroisuudet, ihan höpöä. Ne on nykyajan tulokkaita. Toki kummius muuttaa muotoaan, mutta asiasta tehdään niin kovin iso numero. Lapsi ei itse jotain kummia kaipaa, ellei vanhempansa siitä toitota. Jos taas kummi sekä lapsi viihtyy toistensa seurassa ja näkevät usein, se on toki hieno juttu.
En ymmärrä, mitä merkitystä sillä lahjojen antamisellakaan on, varsinkaan silloin jos muutoin ei juurikaan nähdä. Lapsi saa paketin, joltain oudolta ihmiseltä. Ja yhtä outo se lapsi on sille kummilleenkin siinä tapauksessa.
Koko kummiuskin nous see alkujaan siitä perinteestä, että aikuinen ihminen kastettiin. Hänellä oli tällainen "kummi", joka opasti kristillisessä elämässä. Kun kristinusko yleistyi ja siitä tuli valtavirtaa. jäi tämä kummijuttu elämään lapsia kastettaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuokin, että kummi on lapsen aikuinen ystävä on uutta käsitystä. Kummin ainoa tehtävä on todistaa lapsen kristillinen kaste (ja periaatteessa osallistua kristilliseen kasvatukseen).
Kaikki muu, lahjat ja hyysäämiset, niitä ei ennen vanhaan ollut. Joku varakkaampi henkilö saattoi tukea lasta rahallisesti tai esim. ottaa kasvatikseen, jos vanhemmat vaikkapa menehtyi. Kun sosiaaliturvaa ei sinällään muutoin ollut. Mutta yleensä sen kummempia yhteyksiä ei lapsen ja kummin välillä ollut. Kunhan ehkä kyläiltiin tai sukuloitiin perheissä muutoin. Lapsi ei todellakaan ollut mikään maailman napa, jota lahjottiin tai huomioitiin jotenkin erityisesti.
Tämähän se. Joillakin ahneilla tämä kummiasia on korostunut liikaa aineellisuuden ja myös avun puolelle, mutta sitähän se ei ole millään tavoin. Kukaan ei kaivele enää ikinä kummin nimeä esiin missään tapahtumassa. Ehkä jossakin rippijuhlissa kummi voi mennä sinne pitämään kättään kummilapsen pään päällä, mutta siinäkin voi olla vain joku lapselle tärkeä ihminen, vaikka äiti.
Kummius on jokaiselle sellaista, kun sen tekee. Oletuksia ei kummankaan puolelta saa olla.
Tuo on myös nykyajan tapa, että kummi on siunaamassa rippilastaan konfirmaatiossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on myös nykyajan tapa, että kummi on siunaamassa rippilastaan konfirmaatiossa.
En tiedä milloin se on alkanut, mutta siskollani se oli mielestäni jo 80-luvun alussa, eli ei kovin kauan aikaa sitten.
Jos ihan Raamattuun mennään, niin ei siellä ollut vielä kummeja. Ihmiset, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta, kastettiin joessa tai järvessä, Jeesuksen antaman kehoituksen mukaan. Kastettavat oli tietenkin pääosiltaan aikuisia, mutta heitä kastettiin myös perhekunnittain. Eli siinä kastettiin lapset sekä mahdolliset palvelijat/orjatkin, halusivat he sitä tai ei. Kummius tuli kuvioihin vähän myöhemmin näille aikuiskastetuille ja siitä siirtyi lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt riparin 80- luvun lopulla ja ainakaan meillä päin ei ollut tuota tapaa, että kummit olisivat alttarilla mukana. Taitaa olla paikallista tämäkin. Omat kummit eivät olleet jostain syystä edes koko konfirmaatiossa. Ja muittenkaan kummeista ja vieraista ei ole muistikuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimoisin lahjat, ja hoitoapua pyydettäessä tekisin saman tien sitovan vastaehdotuksen. Jos minä otan huomenna, otatko sinä lapseni ylihuomenna.
Mikä ihme tuo hoitoapujuttu on? Miksi jonkun vieraan perheen pitäisi antaa sitova sopimus jostakin hoitoavusta sinulle?
Ei kukaan suostu vieraan perheen lapsen kummiksi.
Ilmeisesti tämä samainen "vieras" perhe pyytää ap:lta lapselleen hoitoapua.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän perusteella kummit vaikuttavat pummeilta! Turhaa touhua.
"Kummeus"?
Et voi olla tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei edes oltu kummeja ristiin, vaan vain minä hänen lapsensa kummi. Hän oli kuitenkin ihan parhaita ystäviäni, mutta lapsen ollessa 12-13v alkoi ystäväni feidaamaan minua. Vastasi viesteihin viikkojen viiveellä eikä mikään ehdottamani tapaaminen enää käynyt. Jaksoin melkein vuoden,mutta sitten mitta täyttyi niin totaalisesti että aloin vastaamaan vain samalla mitalla. Sen jälkeen ei kahteen vuoteen nähty, eikä oltu missään tekemisissä. Lopulta tuli ilmoitus että lapsella on rippijuhlat siellä ja siellä sinä päivänä. Huom, tuo ei ollut edes kutsu, ilmoitus vain. En vastannut siihen mitään. Samalla linjalla jatkamme. Kun käden ojennusta ei tule sieltä päin, mistä sen pitäisi tulla, niin saa puolestani olla hamaan tappiin asti näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on myös nykyajan tapa, että kummi on siunaamassa rippilastaan konfirmaatiossa.
En tiedä milloin se on alkanut, mutta siskollani se oli mielestäni jo 80-luvun alussa, eli ei kovin kauan aikaa sitten.
Omat rippijuhlani olivat v. -81. Ei ollut kummeja siunaamassa. Vanhin kummilapsista on syntynyt -94. Hänen rippijuhlissaan oli jo kummit siunaamassa.
Mitä vähemmän on kummin tai muun vastuita, sitä parempi. Selityksiä ei tarvitse kumpaakaan suuntaan niin valinnoista kuin mistään muustakaan.