Mikä siinä on kun halveksin heikkoja ihmisiä, jotka valittavat kaikesta?

Halveksiminen on aika voimakas ilmaisu 🙄. Olet ylemmyydentuntoinen.

Olet sairastunut vahvuuteen.

Pelkäät nähdä heikkoutta itsessäsi ja siksi vihaat sitä muissa. Erittäin tavallista, narsistinen defenssi.

Joku kohta siinä triggeröityy. Ehkä et ole itse tuullut kuulluksi kun olet ollut heikko.

Vierailija kirjoitti:

Halveksiminen on aika voimakas ilmaisu 🙄. Olet ylemmyydentuntoinen.

No kyllä voin sanoa että halveksin. On esim sukulaisperhe, joka valittaa kun on niiiiiinniiiin rankkaa pienten lasten kanssa, vaikka lapset arkisin hoidossa päiväkodissa ja viikonloput mummoloissa, taloudellisesti myös tätä perhettä tuetaan avokätisesti, silti valittavat vaan ja eikös äiti ole nyt sitten taas raskaana, joten voi valittaa entistä enemmän ja heittäytyä avuttomaksi. Kyllä halveksin tällaisia ihmisiä, jotka olettavat että muut aina auttamassa heitä ja silti vaan on niin rankkaa ja vielä itse tehdään elämästä rankempaa vapaaehtoisesti tekemällä lisää lapsia!

Minä en halveksi , mutta ap.n tapaan ihmettelen kun ei itse edes yritetä. Sanoisin laiskuudeksi.

On eri asia valittaa kaikesta ja olla täysin riippuvainen muista ihan kaikessa, kuin pyytää joskus apua.

Kyllä normaali ihminen selviää elämästä ilman jatkuvaa valitusta ja apua ihan pieniinkin asioihin. Ei se ole mitään sairaalloista vahvuutta, että pärjää elämässä. Toisinaan voi tarvita apua, tai olla huono fiilis mutta ei kokoajan.

En itsekään pidä ihmisistä, jotka valittaa kaikesta eivätkä tee elämälleen itse mitään.

Jos on aina saanut kaiken tarjottimella ilmaiseksi ja saa edelleen, niin eihän sitä tarvi sitten mitään yrittää. Toisaalta tuota valitusta en ymmärrä. Aika noloa sit vielä valittaa, kun on tosi hyvin asiat.

Hyvä kysymys ja tunnistin jotain itsessäni. Tämä on aika häpeällistä myöntää, mutta joskus valittajat ärsyttävät. Luulen omalla kohdallani, että se johtuu omien voimavarojen vähyydestä. Lähellä burnout rajaa ei jotenkin jaksa kun jollain on muka niin vaikeaa. Vaikka heillä oikeasti olisikin, niin silti ärsyttää.

Valitat siitä kun ihmiset valittaa ja halveksit valittajia?  Halveksi siis itseäsi kun nyt valitat tällaisesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys ja tunnistin jotain itsessäni. Tämä on aika häpeällistä myöntää, mutta joskus valittajat ärsyttävät. Luulen omalla kohdallani, että se johtuu omien voimavarojen vähyydestä. Lähellä burnout rajaa ei jotenkin jaksa kun jollain on muka niin vaikeaa. Vaikka heillä oikeasti olisikin, niin silti ärsyttää.

Tää voisi olla yksi syy. Itse joutuu vaan selviämään normaalista elämästä, ja onhan se välillä rankkaa, mutta toisia autetaan aina vaan ja silti kehtaavat valittaa! Olisivat tyytyväisiä. Ehkä nämä valittajatkin voisivat vähän mennä

Itseensä.

Joo en tajua miksi pitää aina vaan valittaa eikä ikinä kiittää mistään saamastaan avusta. Siis tottakai monet apua saaneet kiittääkin mutta näitä käytöstavattomiakin on paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Valitat siitä kun ihmiset valittaa ja halveksit valittajia?  Halveksi siis itseäsi kun nyt valitat tällaisesta asiasta.

Täällä anonyyminä valitan näistä ihmisistä kyllä nyt. Mutta en tietenkään tee sitä jatkuvasti julkisesti joka paikassa, kuten nämä, jotka hakevat huomiota valittamisella ja keksivät aina uusia syitä miksi elämä on vaikeaa ja miksi muiden pitäisi kokoajan pyöriä auttamassa heitä.

Se kyllä ärsyttää jos itsellä sama ongelma kuin valittajalla, mutta valitsee olla valittamatta siitä koska elämä nyt vaan on.

Minua ärsyttää joskus ihmiset, jotka valittavat jatkuvasti pikkuasioista, vaikka heillä on elämässään kaikki isot asiat hyvin. On työpaikat, rakastavat puolisot, terveet lapset, on talo ja hyvä auto, lomillakin käydään. Ja sitten rutistaan jatkuvasti....

Toinen ryhmä on ihmiset, jotka vuosia valittavat samasta asiasta, mutta eivät suostu edes yrittämään asian muuttamista, kun se ei kuitenkaan onnistu, tai on heidän mielestään peräti mahdotonta.

Oletan että joillain tähän ryhmään kuuluvilla ongelmana on sellainen aikuistumisen epäonnistuminen. Onhan esim. yläastelaiselta ihan normaalia vaikka valittaa että kouluruoka on pahaa, eikä hänen odoteta ymmärtävän että se on verorahoilla kustannettu etu. Jos kolmekymppinen elämäntapatyötön valittaa vaikka että kelan lomakkeiden täyttäminen on rankkaa, niin jotenkin se mieli ei ole kasvanut tasavertaiseksi jäseneksi itseään elättävien aikuisten yhteisössä, vaan edelleen ajattelee että joillain auktoriteettitahoilla on velvollisuus elättää häntä ja hänellä on oikeus purnata.

Vierailija kirjoitti:

Se kyllä ärsyttää jos itsellä sama ongelma kuin valittajalla, mutta valitsee olla valittamatta siitä koska elämä nyt vaan on.

Joo just. Mutta sitten on näitä, jotka oikein elävät tällä valituksella ja ihan kuin tahalteen tekisivät elämässään sellaisia valintoja, jotka oikeuttavat valittamaan vaan entistä enemmän. Esim juurikin hankkivat lisää lapsia, vaikka niitä jo ennestään useampi pieni, eikä niidenkään kanssa pärjää ilman muiden jatkuvaa apua. He pitävät huolen siitä että heidän elämä on aina rankempaa kuin muiden ja tarvivat myös enemmän apuja jatkuvasti.

Oletko joutunut olemaan vahva yli voimavarojesi ja tarvinnut jossakin vaiheessa apua, muttet saanut?

Ammattivalittaminen tai itsesäälissä vellominen ei tee kenestäkään haluttua seuraa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitat siitä kun ihmiset valittaa ja halveksit valittajia?  Halveksi siis itseäsi kun nyt valitat tällaisesta asiasta.

Täällä anonyyminä valitan näistä ihmisistä kyllä nyt. Mutta en tietenkään tee sitä jatkuvasti julkisesti joka paikassa, kuten nämä, jotka hakevat huomiota valittamisella ja keksivät aina uusia syitä miksi elämä on vaikeaa ja miksi muiden pitäisi kokoajan pyöriä auttamassa heitä.

Millaisia avunpyyntöjä näiltä ihmisiltä sitten tulee?