Lue keskustelun säännöt.
Joskus 150-200 vuotta sitten naiset synnyttivät lapset kotona vain jonkun naapurin naisen avustamana.
16.09.2023 |
Mutta nykyään pitäisi päästä sairaalaan, saada avuksi kätilö ja sitten ties mitä ilokaasua ja kivunlievitystä vaikka se on syntiä, sillä Jumala sanoi Eevalle syntiinlankeemuksen jälkeen, että "Kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän".
Kommentit (63)
Äitini syntyi saunassa vuonna 39. Ei siitä ole vasta kuin 84 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isoäidillä oli Tampereella kohdunulkoinen raskaus joskus 1930-luvulla. Vietiin Helsinkiin se hoitamaan ja selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 200 vuotta sitten oli ns. lapsenpäästäjiä, kätilöihin verrattavia naisia, jotka haettiin avuksi.
Äiti- ja lapsikuolleisuus ovat vähentyneet siksi, että äitien ravitsemus on paremmalla tolalla ja voidaan tehdä sektioita, mutta muuten äiti on sairaalassa ihan yhtä turvassa kuin 200 vuotta sitten saunassa tai omassa vuoteessaan. Jos kätilö päättää, että kyllä se lapsi sieltä tulee, tässä mitään lääkäriä tarvita, niin hautajaisten sijaan saa valmistautua loppuikänsä omaishoitajuuteen.
Suomessa on ollut koulutettuja kätilöitä aika kauan. Ehkä siksi uskallettiin synnyttää kotona.
Eihän se tapa ole täysin kadonnut vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Äitini syntyi saunassa vuonna 39. Ei siitä ole vasta kuin 84 vuotta.
Äitini ja tätini kotona kamarissa 1950. Kummankin äiti synnytti myös sairaalassa aiemmin, mutta aina sinne ei menty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah-hah; oletpa vitsikkäällä ja provosoivalla tuulella heti aamusta! Voin kuitenkin kertoa sinulle faktana, että ei siitä ole noin kauan aikaa kulunut Suomessa. Kaksi todellisen elämän esimerkkiä;
Isoäitini synnytti 1930-luvulla sähköttömässä, ilman mukavuuksia olevassa kodissaan kaksoset kotona anoppinsa avustamana. Kaksoset jäivät eloon, mutta isoäitini kuoli, koska istukka ei poistunut luonnollisesti. Isoäitini vietiin synnytyksen jälkeen sairaalaan pikkukylän ainoalla autolla (kuorma-auto). Isoisäni saapui takaisin sairaalasta kotiin kuollut vaimonsa mukana. Isoäitini ruumista säilytettiin aitassa hautajaisiin saakka ja äitini sisaruksineen sai isänsä luvalla käydä katsomassa äitiä aitassa. Isoisäni hoiti yksinhuoltajana suurperheensä sukulaisnaisten ja isompien lastensa avustamana ja ei koskaan tuon jälkeen mennyt uudestaan naimisiin.
Äitini synnyttämä 11. lapsi kuoli kohdun repeämän seurauksena 1960-luvulla sairaalassa. Oli hiuskarvan varassa, että äitini jäi henkiin. Muutama vuosi tätä ennen minä synnyin kotiin hetekalle. Kivunlievityksenä oli ympärillä pyörivä lapsikatras.
Edellisten kokemusten johdosta minä tiesin varmasti synnyttäväni lapseni sairaalassa (onneksi asuimme lähellä sairaalaa, joten tiesin sen varmasti olevan mahdollista). En ajatellut etukäteen liiemmin sitä, haluankotai kivunlievitystä vai en, mutta tiesin haluavani varmasti synnyttää sairaalassa. Perusteluja ei tarvinne enempää edellisten kertomusteni perusteella antaa.
Onko syytä, miksi ei mennyt 1930-luvulla sairaalaan.
Minun isoäitini asui Mynämäessä, mutta synnytti 1920-luvulla kaikki kolme lastaan synnytyssairaalassa Heidekenillä Turussa. Eka sai hätäkasteen, mutta selvisi. Kaikki 3 lasta selvisivät siis.
En tiedä, millä kyydillä hän tuon (teiden kunnonnhuomioon ottaen) aika pitkän matkan aina suoritti.
Totta on, että tuohon aikaan kuolleet ihmiset säilytettiin piharakennuksissa ennen hautaamista.
(
Riippui nimenomaan liikenneyhteyksistä ja oliko kyydittäjää. Mynämäeltä ehkä pääsi suhteellisen helposti Turkuun.
Oma isoäitini asui Turun saaristossa ja joutui vielä 40-luvullakin synnyttämään kotonaan. Olisi pitänyt käyttää venettä, lauttaa jne. Talvella ei välttämättä päässyt ollenkaan jäätilanteesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja synnytyskuolleisuus oli tuolloin sama kuin nykyisissä kehitysmaissa. Kyllä lääketiede on tässäkin tuonut parannusta. Ennen ei ollut paremmin, vaikka yritetään romantisoida menneitä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah-hah; oletpa vitsikkäällä ja provosoivalla tuulella heti aamusta! Voin kuitenkin kertoa sinulle faktana, että ei siitä ole noin kauan aikaa kulunut Suomessa. Kaksi todellisen elämän esimerkkiä;
Isoäitini synnytti 1930-luvulla sähköttömässä, ilman mukavuuksia olevassa kodissaan kaksoset kotona anoppinsa avustamana. Kaksoset jäivät eloon, mutta isoäitini kuoli, koska istukka ei poistunut luonnollisesti. Isoäitini vietiin synnytyksen jälkeen sairaalaan pikkukylän ainoalla autolla (kuorma-auto). Isoisäni saapui takaisin sairaalasta kotiin kuollut vaimonsa mukana. Isoäitini ruumista säilytettiin aitassa hautajaisiin saakka ja äitini sisaruksineen sai isänsä luvalla käydä katsomassa äitiä aitassa. Isoisäni hoiti yksinhuoltajana suurperheensä sukulaisnaisten ja isompien lastensa avustamana ja ei koskaan tuon jälkeen mennyt uudestaan naimisiin.
Äitini synnyttämä 11. lapsi kuoli kohdun repeämän seurauksena 1960-luvulla sairaalassa. Oli hiuskarvan varassa, että äitini jäi henkiin. Muutama vuosi tätä ennen minä synnyin kotiin hetekalle. Kivunlievityksenä oli ympärillä pyörivä lapsikatras.
Edellisten kokemusten johdosta minä tiesin varmasti synnyttäväni lapseni sairaalassa (onneksi asuimme lähellä sairaalaa, joten tiesin sen varmasti olevan mahdollista). En ajatellut etukäteen liiemmin sitä, haluankotai kivunlievitystä vai en, mutta tiesin haluavani varmasti synnyttää sairaalassa. Perusteluja ei tarvinne enempää edellisten kertomusteni perusteella antaa.
Onko syytä, miksi ei mennyt 1930-luvulla sairaalaan.
Minun isoäitini asui Mynämäessä, mutta synnytti 1920-luvulla kaikki kolme lastaan synnytyssairaalassa Heidekenillä Turussa. Eka sai hätäkasteen, mutta selvisi. Kaikki 3 lasta selvisivät siis.
En tiedä, millä kyydillä hän tuon (teiden kunnonnhuomioon ottaen) aika pitkän matkan aina suoritti.
Totta on, että tuohon aikaan kuolleet ihmiset säilytettiin piharakennuksissa ennen hautaamista.
(
8-tien aiempi versio oli kai olemassa. Eihän sieltä nyt ole kovin pitkästi Turkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on se kamalaa että nykyään naisillakin on oikeus terveydenhuoltoon ja ihmisarvoiseen elämään.
Ei palvelusväki eli naiset tarvitse muuta kuin nyrkkiä silmäkulmaan ja mulkkua pehvaan.
Nuoruus ja perkeleellinen tyhmyys!
Vierailija kirjoitti:
Se historian tuntemus.
Naiset eivät synnyttneet suinkaan jonkun "naapurin naisen" kanssa, vaan joka kylässä oli useampi "lapsenpäästäjä". Ja ilokaasuakin oli 1800-luvulla ja kivunlievytyksenä synnyttävä äiti juotettiin humalaan.
Ja juuri kotisynnytyksen aikakaudella nainen kuoli jossakin elämänsä vaiheessa synnytykseen, samoin lapsikuoleisuus oli yleistä.
Muut huolehtivat äidistä lapsivuodeajan, joka kesti 3-12 kk. Ennen nainen ei edes voinut poistua kodistaan tai tehdä töitä, ennen kuin nainen oli ripittäytynyt, ja se tapahtui kuukausien päästä synnytyksestä ja sillkin viitattiin raamattuin.
Aloituksesta päätellen, niin raamattu kuin historia näyttäisi ap. olevan vieras.
Niin näyttäisi olevan sinullekin, ainakin Suomen historia. Täällä oli vähemmän sellaisia naisia, joilla oli mahdollisuus vetelehtiä lapsivuoteessa kuukausitolkulla.
Ehkä tuo piti paikkansa katolisissa maissa ja sielläkin vain ns. paremmissa piireissä. Muuten se työnääreen palaaminen saman tien synnytyksen jälkeen oli useimpien todellisuutta.
Kirkottamisen käsitteen olen kuullut, mutta ei luterilaiset ole pahemmin ripittäytyneet.
Omassa sukukirjassani on yllättävän vähän synnytykseen kuolleita naisia. Yksi sellainen "lähisuvusta" löytyy 1800-luvun puolivälistä, mutta oma äitini olisi kuollut 1960-luvulla ilman hyvää sairaalaa, ja vauva kuolikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 200 vuotta sitten oli ns. lapsenpäästäjiä, kätilöihin verrattavia naisia, jotka haettiin avuksi.
Äiti- ja lapsikuolleisuus ovat vähentyneet siksi, että äitien ravitsemus on paremmalla tolalla ja voidaan tehdä sektioita, mutta muuten äiti on sairaalassa ihan yhtä turvassa kuin 200 vuotta sitten saunassa tai omassa vuoteessaan. Jos kätilö päättää, että kyllä se lapsi sieltä tulee, tässä mitään lääkäriä tarvita, niin hautajaisten sijaan saa valmistautua loppuikänsä omaishoitajuuteen.
Suomessa on ollut koulutettuja kätilöitä aika kauan. Ehkä siksi uskallettiin synnyttää kotona.
Eihän se tapa ole täysin kadonnut vieläkään.
Määrittele "aika kauan". Kerro lisäksi, millä paikkakunnilla!
Ja miehet kuoli peltotöissä sydänkohtaukseen viisikymppisinä. Kyllä oli hienoa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ranskan hovissa kehitettiin "vuoteessa synnytys" lääkäreitten avulla, olihan synnytys niiiin vulgääriä!
Jossain maailmalla varmaan vieläkin pullautetaan lapsi kyykkyasennossa pellonpientareelle, ilman apua, ja eiku takaisin haravan varteen!
Onneksi ei tarvitse pyllähtää hankeen synyttämään!
Ps eikös Suomessa ole maailman pienin lapsikuolema luku asukaslukuun verrattuna?
Lapsikuolleisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovun synnäristä kun ap luopuu antibiooteista, kipulääkkeistä ja muistakin. Ei ollut niitä ennen nih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 200 vuotta sitten oli ns. lapsenpäästäjiä, kätilöihin verrattavia naisia, jotka haettiin avuksi.
Äiti- ja lapsikuolleisuus ovat vähentyneet siksi, että äitien ravitsemus on paremmalla tolalla ja voidaan tehdä sektioita, mutta muuten äiti on sairaalassa ihan yhtä turvassa kuin 200 vuotta sitten saunassa tai omassa vuoteessaan. Jos kätilö päättää, että kyllä se lapsi sieltä tulee, tässä mitään lääkäriä tarvita, niin hautajaisten sijaan saa valmistautua loppuikänsä omaishoitajuuteen.
Suomessa on ollut koulutettuja kätilöitä aika kauan. Ehkä siksi uskallettiin synnyttää kotona.
Eihän se tapa ole täysin kadonnut vieläkään.
Kuka tätä on alapeukuttanut? Tutustukaa historiaan. Täällä neuvottiin, opaskirjassa, jopa kätilöä pesemään kädet jo varhain 1800-luvulla!
Vierailija kirjoitti:
Se historian tuntemus.
Naiset eivät synnyttneet suinkaan jonkun "naapurin naisen" kanssa, vaan joka kylässä oli useampi "lapsenpäästäjä". Ja ilokaasuakin oli 1800-luvulla ja kivunlievytyksenä synnyttävä äiti juotettiin humalaan.
Ja juuri kotisynnytyksen aikakaudella nainen kuoli jossakin elämänsä vaiheessa synnytykseen, samoin lapsikuoleisuus oli yleistä.
Muut huolehtivat äidistä lapsivuodeajan, joka kesti 3-12 kk. Ennen nainen ei edes voinut poistua kodistaan tai tehdä töitä, ennen kuin nainen oli ripittäytynyt, ja se tapahtui kuukausien päästä synnytyksestä ja sillkin viitattiin raamattuin.
Aloituksesta päätellen, niin raamattu kuin historia näyttäisi ap. olevan vieras.
Eikä tarvitse mennä edes 1800-luvulle. Vielä pitkälle 1900-luvun alkupuolta naiset synnyttivät kotona ja se tietty lapsenpäästäjä oli apuna. Äitini, joka oli syntynyt 1924, on syntynyt kotinsa saunassa jonkun vaimoihmisen avustamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 200 vuotta sitten oli ns. lapsenpäästäjiä, kätilöihin verrattavia naisia, jotka haettiin avuksi.
Äiti- ja lapsikuolleisuus ovat vähentyneet siksi, että äitien ravitsemus on paremmalla tolalla ja voidaan tehdä sektioita, mutta muuten äiti on sairaalassa ihan yhtä turvassa kuin 200 vuotta sitten saunassa tai omassa vuoteessaan. Jos kätilö päättää, että kyllä se lapsi sieltä tulee, tässä mitään lääkäriä tarvita, niin hautajaisten sijaan saa valmistautua loppuikänsä omaishoitajuuteen.
Suomessa on ollut koulutettuja kätilöitä aika kauan. Ehkä siksi uskallettiin synnyttää kotona.
Eihän se tapa ole täysin kadonnut vieläkään.Kuka tätä on alapeukuttanut? Tutustukaa historiaan. Täällä neuvottiin, opaskirjassa, jopa kätilöä pesemään kädet jo varhain 1800-luvulla!
Mutta ei niitä kätilöitä riittänyt joka kuntaan.
Lapsikuoleisuus oli ihan hirvittävä 150 vuotta sitten. Kuopion hautausmaalle on säästetty joukko paaseja ja merkkejä joissa lapsi hautakivessä oli nimeltään "lapsi" Joskus oli runonpätkiä synnytyksessä menehtyneille.
Mulle kertoi lääkäri, että jos lapsi ei mahtunut ja äiti olisi voinut kuolla, murskattiin lapsen pää äidin hengen pelastamiseksi.
Silloin siis, kun mikään muu ei auttanut ja keisarileikkaus ei ollut mahdollinen.
Onko syytä, miksi ei mennyt 1930-luvulla sairaalaan.
Minun isoäitini asui Mynämäessä, mutta synnytti 1920-luvulla kaikki kolme lastaan synnytyssairaalassa Heidekenillä Turussa. Eka sai hätäkasteen, mutta selvisi. Kaikki 3 lasta selvisivät siis.
En tiedä, millä kyydillä hän tuon (teiden kunnonnhuomioon ottaen) aika pitkän matkan aina suoritti.
Totta on, että tuohon aikaan kuolleet ihmiset säilytettiin piharakennuksissa ennen hautaamista.
(