Isän puolen isovanhemmat jäävät usein etäisiksi lapsille. Näin katkaiset katkeruuden kierteen

"Paitsi että äidit, nämä vaimot ja miniät saattavat jarrutella ja estää miehensä ja lastensa yhteydenpidon miehen vanhempiin." 

No eikä yritä. Ellei ne miehen vanhemmat ole jotain sekopäitä ja vahingollisia, joille ei lapsia uskalla jättää. Sama toki pätee myös sen naisen vanhempiin, hankalien tyyppien kanssa ollaan vähemmän yhteyksissä. 

Mun x- anoppini Seija lyttäsi oman poikansa sekä miniänsä eli minut. Miniän lapsi ei ollut mitään , tyttärien lapset kyllä. Anoppi oli varsinainen juoruaja, utelias , joka löysi jokaisesta huonoa puhuttavaa. Nauroi ivallisesti meidän perheelle . Kasvatti pojastaan narsistin jonka lapset eivät pidä isäänsä yhteyttä. Anoppi oli sairaan kateellinen, omahyväinen, ivapiikki joka nauroi silloin kun toisella meni huonosti. Kateus poikansa perheeseen oli silmin kosketeltavaa. Ällöttivin akka jonka olen koskaan tuntenut, ikinä. Säälittävä läslisäkki joka pillittää kun tulee tosipaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oli pakko pyytää mieheltä että sanoo anopille ettei soittaisi mulle niin usein. En jaksa jaaritella.

 

Ja miehesi teki työtä käskettyä? Itselläsi ei ollut kanttia sanoa? Kuulostat minäminä ihmiseltä. Ei kai se kauhea ponnistus ole jos vähän aikaa "jaarittelee".

Pientä joustoa kehiin.

Mä sanoin anopille, että ei tarvitse soitella (eikä käydä) päivittäin. Ilkeän anopin seura ei kiinnostanut. Mun sanomisesta ei ollut mitään hyötyä, kun jatkuvasta soittelusta/vierailusta ei ollut anopille mitään vaivaa. Ei loppunut vaikka mies sanoi. Puhelimessa estoon ja ruvettiin olemaan kotona lukkojen takana (asutaan okt:ssa) kun eukko ei muuten ymmärtänyt, että seura ei kiinnosta. Kiersi taloa ja koputteli ikkunoihin, kun ovi ei avautunut.

 

Voiko noin sairaita miniöitä oikeasti olla ja miehet nöyrösti kestävät nalkuttVan vaimon jolle ei miehen tausta kelpaa.

Ai niin, täällähän kaikki naiset ovat naineet alaspäin kun itse rikkaampia ja paremmasta suvusta.  Miestä pitää nöyryyttää päivittäin muistuttamalla ,  lähet muovikassis kanssa äitis luo jos se sivistymätön nainen tulee meille 

Vierailija kirjoitti:

Mun x- anoppini Seija lyttäsi oman poikansa sekä miniänsä eli minut. Miniän lapsi ei ollut mitään , tyttärien lapset kyllä. Anoppi oli varsinainen juoruaja, utelias , joka löysi jokaisesta huonoa puhuttavaa. Nauroi ivallisesti meidän perheelle . Kasvatti pojastaan narsistin jonka lapset eivät pidä isäänsä yhteyttä. Anoppi oli sairaan kateellinen, omahyväinen, ivapiikki joka nauroi silloin kun toisella meni huonosti. Kateus poikansa perheeseen oli silmin kosketeltavaa. Ällöttivin akka jonka olen koskaan tuntenut, ikinä. Säälittävä läslisäkki joka pillittää kun tulee tosipaikka. 

Et voi kovin hyvin.  Onko jo vaihtarit menossa? Apua tarvisit.

Miksi naiset eivät mitään harkintaa käytä puolisoa valitessaan?  Naidaan se naapurinpoika ja rakennetaan talo omien ja appivanhempien  talojen väliin ja sitten aloitetAaan rähinät.

Lapseni kuin puolisoidensa elämät on kaukana kumpienkin vanhemmista.   Niin on hyvä kun ollut älliä lähteä kotikyliltä ja kotilähiöstä pois.

Meillä onneksi mies pitää yhteyttä sukuunsa. Valitettavasti meillä on miehen vanhemmille tytär lapsineen ollut aina miestäni rakkaampi. Mutta silti pidetään yhteyttä. Mutta ei tietenkään ole minun hommani. 

Sehän riippuu myös etäisyyksistä. Jos isän vanhemmat asuvat lähellä, niin luonnollisesti isänpuoleiset isovanhemmat tulevat läheisemmiksi. Jos äidin vanhemmat asuvat 400 kmn päässä, niin totta ihmeessä jäävät etäisemmiksi, kun eivät arjessa ole lastenlasten elämässä.

Sääliksi käy ihmiset jotka juputtavat tällaisista. Itselläni ei (vielä) lastenlapsia pöe, mutta jos olisi ja jollei minuun haluttaisi olla yhteydessä, niin on minulla muutakin elämää. 

Nähdäkseni täälläkin miniät vaativat anoppia katsomaan lapsia jotta saavat vapaata ja parisuhdeaikaa.



Kyllä se on ihan miniänkin asia jos joku hoitelee hänen synnyttämiään lapsia.

 

Anoppi hoitaa poikansa lapsia, koska haluaa tukea lapsensa perhettä. Ja auttaa sitä omaa poikaansa. Ei se liity miniään mitenkään. Ja tässä ketjussa on sen verran sekapäistä miniöiden haukkumista, että tuskin sellaisella mielenterveydellä varustettua ihmistä liian usein lasten lähelle päästetään. 

Meillä se meni toisinpäin. Isäni vanhemmat asuivat ihan naapurissa. 

Sekopäisistä  miniöistä jotka eivät hallitse normaaleja käytöstapoja puolisonsa vanhempia kohtaan onkin syytä pysyä kaukana.  Ihmettelen vain miehiä jotka kestävät ylimielisyyden ja ilkeyden omia vanhempiaan kohtaan vain siksi koska vaimo voi

Eiköhän tähän vaikuta myös ihan puhtaasti henkilökemiat. Isovanhemmat ja lastenlapsetkin ovat vain ihmisiä, ja on luonnollista, että toisten kanssa vain sujuu luontevammin kuin toisten.

Meillä oli lapsuusperheessäni toisinpäin. Samoin on nykyisessä taloudessani, jossa lapseni tuntevat paremmin isänsä suvun. 

T: Tuntematon 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen asunut lapsuuteni isän äidin ja tätini kanssa samassa taloudessa. Omat lapset on läheisempiä sekä isänsä vanhempiin että mun isään ja hänen puolisoonsa.

Omien poikieni kanssa teen kyllä selväksi, että yhteydenpito minuun on heidän vastuullaan, ei kenenkään tulevan miniän. Ja toisaalta sitten miniä myös pysyköön erossa meidän yhteydenpidosta vaikka se ärsyttäisi.

Naiset usein tuntuvat olevan aika hankoita vetelemään niitä perheiden rajoja, kuka saa olla tekemisissä ja minä verran kaikkien puolesta.

Viimeinen kappale tekee viestistä huvittavan, ainakin, jos sen kirjoittaja on itse nainen. Kirjoittaja toteaa keskimmäisen kappaleen lopussa, että miniä pysyköön erossa hänen ja hänen poikiensa yhteydenpidosta. Ja seuraavassa lauseessa sanoo naisten olevan aika hanakoita vetämään perheidensä rajoja - eikö hän itse juuri tee sitä sulkemalla miniän hänen ja hänen poikiensa yhteydenpidon ulkopuolelle?

kyllä se monilla valitettavasti on juuri näin

Meillä on kyllä toisinpäin. Pojan lapset viettävät paljon aikaa kanssamme, paljon enemmän kuin miniän vanhempien kanssa. Myös miniä viettää aikaa meidän kanssamme enemmän kuin omien vanhempiensa kanssa. Mitään riitoja ei kuitenkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos appivanhemmat käyttäytyy miniäänsä kohtaan asiallisesti ja kohteliaasti alusta asti, ei ne välit jää etäisiksi.

Jos taas on sitä lyttäävää ja epäkunnioittavaa rajatonta ja mustasukkaista käytöstä jo ennen lapsia, ei se miniä äitinä sitä sen kummemmin jaksa. Eikä tuollaiset ihmiset muuten niille lapsillekaan mitään hyvää anna.

Voisiko samaa edellyttää miniään vaikka puolison koti olisi erilainen kuin oma koti?

Monet loukkaukset olemme huonompina isovanhempina kokeneet.

Mitä ne loukkaukset ovat?

Sitäkö että miniä esittää toiveita ja ohjeita lastensa hoitamisesta/ruokkimisesta yms.?

Vai sitä että hän ei halua viettää juhlapyhiä/perhejuhlia jne. kuten te?

Vai sitä että miniä ei halua sisustaa kuten te, kokata kuten te tai ottaa teiltä kotiinsa mukisematta sitä mitä sinne kannatte?

Mm. ylläolevat on kaikki asioita, joista huonoitsetuntoinen anoppini ns. loukkaantuu. Vaikka kyse on oikeasti siitä, että hän itse on rajaton.

Jaa. Minä otin itseeni siitä kun miniä kertoi ettei ennen ole käynyt kansakoulun käyneiden duunareiden kodissa jossa on lastulevykalusteita eikä laadukkaita astiastoja.

Minun kodissan oli..... sitä ja tätä. Autokaan ei ollut mikä rotisko.

Minkäikäisiä te olette???

Minkäikäisiä on ihmiset ennen peruskoulua?

Mä täytän ensi kuussa 65 enkä ole käynyt päivääkään peruskoulua. Ensin 4 vuotta kansakoulua, sitten 5 vuotta oppikoulua ja sen jälkeen 3 vuotta lukiossa. Siirryin lukioon juuri silloin, kun peruskoulu tuli pääkaupunkiseudullekin. Peruskoulumuutoshan alkoi Pohjois-Suomesta ja tuli viimeisenä pääkaupunkiseudulle. 

Mun vanhemmat syntyivät 1920-luvun lopussa ja meilläkin oli aikoinaan niin, että isä hoiti yhteydet omaan sukuunsa ja äiti omaansa. Tästä tietysti seurasi, että isän suku jäi vieraammaksi. Ei ole koskaan harmittanut mua. Äidinäidin luona vietin monet kesät ja mummon kuoleman jälkeen äitini siskon luona. Luonnollisesti äidin puolen serkkujen kanssa on läheisemmät välit. Vieläkin pidetään yhteyttä, mutta isän puolen serkkuja tapaan lähinnä hautajaisissa. Viime vuosina - omia vanhempiani lukuunottamatta - ei ole ollut paljon niitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Itsepä miehen vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet. Eipä tuossa voi muuta sanoa.

Ei tuo oikein ole edes kasvatuksesta kiinni, koska saman perheen tytär pitää omiin vanhempiinsa yhteyttä ja hänen lapset on paljon tekemisissä isovanhempiensa kanssa, mutta jostain syystä sen saman kasvatuksen saanutta saman perheen poikaa ei vaan se yhteydenpito monestikaan kiinnosta. Miehet kasvatuksesta riippumatta pitävät vähemmän yhteyttä sukulaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sehän riippuu myös etäisyyksistä. Jos isän vanhemmat asuvat lähellä, niin luonnollisesti isänpuoleiset isovanhemmat tulevat läheisemmiksi. Jos äidin vanhemmat asuvat 400 kmn päässä, niin totta ihmeessä jäävät etäisemmiksi, kun eivät arjessa ole lastenlasten elämässä.

Meillä miehen vanhemmat asuivat 2 km päässä ja olivat huomattavasti läheisempiä meidän lapsille, kuin minun vanhemmat, jotka asui 200 km päässä. Mies myös kuskasi lapsia usein vanhemmilleen kylään ja vähän isompana kävivät jo itsekin ja halusivat joskus olla mummolla yökylässä. 

Mummo myös monesti kaitsi meidän lapsia jos tarve vaati, vaikka vanha olikin. Myöhemmin, kun lapset kasvoi ja mummo vanheni ja pappa oli jo kuollut roolit vaihtuivat ja teini-ikäiset lapset kävivät katsomassa mummon perään ja pitivät tälle seuraa. Kantoivat puita sisälle ja kävivät siivoamassa. Minulla oli hyvä anoppi. Ei koskaan sekaantunut meidän elämään , eikä tuppautunut väkisin kylään.