Isän puolen isovanhemmat jäävät usein etäisiksi lapsille. Näin katkaiset katkeruuden kierteen
"Perheen äiti voisi vähentää kilpailutilannetta ja jännitettä huolehtimalla yhteydenpidosta myös isän puolen isovanhempiin.
Äiti voisi kannustaa appivanhempiaan luomaan suhdetta lapsiin. Jos perheen isä on huono pitämään yhteyttä vanhempiinsa, he jäävät helposti sivuun."
Niin naiset, hoitakaa se yhteydenpito myös miehen sukuun. Teidän vastuuulla!
https://kaksplus.fi/vanhemmuus/ei-meita-kuitenkaan-haluta-isan-puolen-i…
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat suvut ovat lasten sukua. Koskahan minä ite naiset muistavat sen?
Niin, miehet osaavat hyvin hoitaa tarvittavat yhteydet sukuunsa. Jos mies on jostain syystä etäinen omien vanhempiensa kanssa, niin vanhemmat katsokoon peilin.
-ohis
Yleensä se miniä on se ongelma, mies ei uskalla sanoa vaimolleen, että haluaisi tavata vanhempiaan enemmän. Nykyiset raivomammelit inhoavat kaikkea ja kaikkia.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuvat kilometrin päässä ja minun vanhemmat 100 kilometrin päässä ja kyllä, olemme paljon enemmän tekemisissä minun vanhempieni kanssa! Ja ihan vaan siitä syystä, ettei mies saa aikaiseksi sovittua heidän kanssaan mitään. Ei heissä mitään sellaista syytä olisi, miksi ei käytäisi. Kohta on taas isänpäivä, niin silloin varmaan sovin anopin kanssa, että miten tullaan käymään. Kieltämättä tunnen hieman huonoa omatuntoa, ettei olla heidän kanssaan enempää tekemisissä, mutta yksinkertaisesti en halua enää yhtään lisäkohtaa to do-listalleni! Kerran mies sai kalliiin ja hienon "liikelahjan", joka oli hieman naismainen ja tarjosi sitä minulle. Sanoin, ettei minulla ole käyttöä, anna äidillesi. Ja lopputulos oli, että mies antoi sen minun äidilleni. Että en kyllä suostu ottamaan mitään palautetta siitä, että vähäinen yhteydenpito olisi minun syytäni!
Jos kerran tiedät kuinka aikaan saamaton mies on, miksi et voisi itse sopia tapaamisia miehen vanhempien luo? Tai viedä lapsia sinne? Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan.
<br />
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat suvut ovat lasten sukua. Koskahan minä ite naiset muistavat sen?
Niin, miehet osaavat hyvin hoitaa tarvittavat yhteydet sukuunsa. Jos mies on jostain syystä etäinen omien vanhempiensa kanssa, niin vanhemmat katsokoon peilin.
-ohisYleensä se miniä on se ongelma, mies ei uskalla sanoa vaimolleen, että haluaisi tavata vanhempiaan enemmän. Nykyiset raivomammelit inhoavat kaikkea ja kaikkia.
Eri
Miellyttävää ja ystävällistä ihmistä ei inhota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuvat kilometrin päässä ja minun vanhemmat 100 kilometrin päässä ja kyllä, olemme paljon enemmän tekemisissä minun vanhempieni kanssa! Ja ihan vaan siitä syystä, ettei mies saa aikaiseksi sovittua heidän kanssaan mitään. Ei heissä mitään sellaista syytä olisi, miksi ei käytäisi. Kohta on taas isänpäivä, niin silloin varmaan sovin anopin kanssa, että miten tullaan käymään. Kieltämättä tunnen hieman huonoa omatuntoa, ettei olla heidän kanssaan enempää tekemisissä, mutta yksinkertaisesti en halua enää yhtään lisäkohtaa to do-listalleni! Kerran mies sai kalliiin ja hienon "liikelahjan", joka oli hieman naismainen ja tarjosi sitä minulle. Sanoin, ettei minulla ole käyttöä, anna äidillesi. Ja lopputulos oli, että mies antoi sen minun äidilleni. Että en kyllä suostu ottamaan mitään palautetta siitä, että vähäinen yhteydenpito olisi minun syytäni!
Jos kerran tiedät kuinka aikaan saamaton mies on, miksi et voisi itse sopia tapaamisia miehen vanhempien luo? Tai viedä lapsia sinne? Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan.
Miksi ihmeessä pitäisi se tehdä? Kun ei edes ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ainakin minun suvussa pirullisia ja eristävät miehen äidin. Ei liikaa tarjota ei edes kahville, mutta lapsenpiiaksi kelpaa.
Eiköhän se ole niiden miesten tehtävä hoitaa vanhempiensa tarjoilut ja kutsua kahville. Valitukset sinne minne ne kuuluvat.
Yleensä kai se mamma kontrolloi ja määrää kaiken. Tuskin mies uskaltaa kotiinsa kutsua ketään ilman vaimon lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ainakin minun suvussa pirullisia ja eristävät miehen äidin. Ei liikaa tarjota ei edes kahville, mutta lapsenpiiaksi kelpaa.
Eiköhän se ole niiden miesten tehtävä hoitaa vanhempiensa tarjoilut ja kutsua kahville. Valitukset sinne minne ne kuuluvat.
Yleensä kai se mamma kontrolloi ja määrää kaiken. Tuskin mies uskaltaa kotiinsa kutsua ketään ilman vaimon lupaa.
Miellyttäviä, ystävällisiä ja asiallisia ihmisiä ei kartella.
Vierailija kirjoitti:
<br />
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat suvut ovat lasten sukua. Koskahan minä ite naiset muistavat sen?
Niin, miehet osaavat hyvin hoitaa tarvittavat yhteydet sukuunsa. Jos mies on jostain syystä etäinen omien vanhempiensa kanssa, niin vanhemmat katsokoon peilin.
-ohisYleensä se miniä on se ongelma, mies ei uskalla sanoa vaimolleen, että haluaisi tavata vanhempiaan enemmän. Nykyiset raivomammelit inhoavat kaikkea ja kaikkia.
Eri
Miellyttävää ja ystävällistä ihmistä ei inhota.
Hyvä vitsi.
Raivomammelit nyt vihaa kaikkia, jotka eivät hypi heidän pillinsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<br />
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat suvut ovat lasten sukua. Koskahan minä ite naiset muistavat sen?
Niin, miehet osaavat hyvin hoitaa tarvittavat yhteydet sukuunsa. Jos mies on jostain syystä etäinen omien vanhempiensa kanssa, niin vanhemmat katsokoon peilin.
-ohisYleensä se miniä on se ongelma, mies ei uskalla sanoa vaimolleen, että haluaisi tavata vanhempiaan enemmän. Nykyiset raivomammelit inhoavat kaikkea ja kaikkia.
Eri
Miellyttävää ja ystävällistä ihmistä ei inhota.
Hyvä vitsi.
Raivomammelit nyt vihaa kaikkia, jotka eivät hypi heidän pillinsä mukaan.
Miellyttävö ja ystävällinen ei hypi toisen kotona toisen perheessä oman pillinsä mukaan. Se just on se juju.
Avioliitossa ylläpidin yhteyttä sukulaisiin vain vaimon painostuksesta. Kadun sitä että suostuin moiseen.
Lähtökohtaisesti kummankin vanhemman omalla vastuulla pitää yhteyttä omaan sukuunsa ja huolehtia myös lapsen yhteydestä sinne omaan sukuun.
On kuitenkin tilanteita missä yhteydenpito sinne sukuun ei välttämättä ole varsinkaan sen lapsen edun mukaista. Biologisen isäni lapsuudenperhe oli hyvin epävakaa ja monella tavalla ongelmallinen. Tämän vuoksi biologinen isä ei itsekään ollut kauheasti yhteydessä perheeseensä, tai varsinkaan osaan perheestään. Biologinen isä kuoli kun olin lapsi. Tämän jälkeen biologisen isän suku, juurikin ne henkilöt keihin biologinen isä ei ollut oikeastaan pitänyt yhteyttä, alkoi syyttä äitiäni tilanteesta.
Isovanhemmat ja suvut asuvat monelle, kuten meillä, eri puolella Suomea. Heillä on omat elämänsä siellä ja meillä täällä - ei tässä mitään läheisyyksiä ole mihinkään suuntaan, tai katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat asuvat kilometrin päässä ja minun vanhemmat 100 kilometrin päässä ja kyllä, olemme paljon enemmän tekemisissä minun vanhempieni kanssa! Ja ihan vaan siitä syystä, ettei mies saa aikaiseksi sovittua heidän kanssaan mitään. Ei heissä mitään sellaista syytä olisi, miksi ei käytäisi. Kohta on taas isänpäivä, niin silloin varmaan sovin anopin kanssa, että miten tullaan käymään. Kieltämättä tunnen hieman huonoa omatuntoa, ettei olla heidän kanssaan enempää tekemisissä, mutta yksinkertaisesti en halua enää yhtään lisäkohtaa to do-listalleni! Kerran mies sai kalliiin ja hienon "liikelahjan", joka oli hieman naismainen ja tarjosi sitä minulle. Sanoin, ettei minulla ole käyttöä, anna äidillesi. Ja lopputulos oli, että mies antoi sen minun äidilleni. Että en kyllä suostu ottamaan mitään palautetta siitä, että vähäinen yhteydenpito olisi minun syytäni!
Jos kerran tiedät kuinka aikaan saamaton mies on, miksi et voisi itse sopia tapaamisia miehen vanhempien luo? Tai viedä lapsia sinne? Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan.
Ei varmasti ole vaikeaa, joten mies voi vähän tormakoitua ja hoitaa edes tuon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniät ainakin minun suvussa pirullisia ja eristävät miehen äidin. Ei liikaa tarjota ei edes kahville, mutta lapsenpiiaksi kelpaa.
Eiköhän se ole niiden miesten tehtävä hoitaa vanhempiensa tarjoilut ja kutsua kahville. Valitukset sinne minne ne kuuluvat.
Yleensä kai se mamma kontrolloi ja määrää kaiken. Tuskin mies uskaltaa kotiinsa kutsua ketään ilman vaimon lupaa.
Saa kutsua. En tosin ole paikalla, jos mies kutsuu äitinsä. En jaksa kuunnella jatkuvaa kaiken ja kaikkien haukkumista ja arvostelua, itseään ja saavutuksiaan kehuu estoitta ja mielellään, kovaan ääneen. Luojan kiitos mies ei kutsu äitiään edes joka vuosi. Ei hänkään jaksa kuunnella kälätystä väärän värisestä matosta tai siitä, kuinka Martta-tädin pers on levinnyt. Eikä kyllä pidä äitiään ajan tasalla meidän perheen vaiheista, kun ei halua meidän asioita juoruttavan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<br />
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat suvut ovat lasten sukua. Koskahan minä ite naiset muistavat sen?
Niin, miehet osaavat hyvin hoitaa tarvittavat yhteydet sukuunsa. Jos mies on jostain syystä etäinen omien vanhempiensa kanssa, niin vanhemmat katsokoon peilin.
-ohis
Yleensä se miniä on se ongelma, mies ei uskalla sanoa vaimolleen, että haluaisi tavata vanhempiaan enemmän. Nykyiset raivomammelit inhoavat kaikkea ja kaikkia.
Eri
Miellyttävää ja ystävällistä ihmistä ei inhota.
Hyvä vitsi.
Raivomammelit nyt vihaa kaikkia, jotka eivät hypi heidän pillinsä mukaan.
Anoppini on ilmeisesti raivomammeli.
Ajattelin että voisin alkaa käymään vanhemmillani lasten kanssa ilman miestä, ja mies voisi käydä äidillään lasten kanssa ilman minua. Kun mennään perheellä niin molemmissa mummoloissa hemmotellaan miestä, mutta minulta odotetaan miehen ja lasten passaamista, ja jos lapset riehuu niin tietysti äidin vika. Helpompi olisi yksin käydä. Näin ei tarviis katsoa kun omat myrkylliset vanhempani hyysää miestäni samalla kun haukkuvat minua, eikä toisaalta tartteis mennä anopinkin haukuttavaksi. Molempien lapsuudenperheet ovat vanhanaikaisia/sovinistisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
<br />
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat suvut ovat lasten sukua. Koskahan minä ite naiset muistavat sen?
Niin, miehet osaavat hyvin hoitaa tarvittavat yhteydet sukuunsa. Jos mies on jostain syystä etäinen omien vanhempiensa kanssa, niin vanhemmat katsokoon peilin.
-ohis
Yleensä se miniä on se ongelma, mies ei uskalla sanoa vaimolleen, että haluaisi tavata vanhempiaan enemmän. Nykyiset raivomammelit inhoavat kaikkea ja kaikkia.
Eri
Miellyttävää ja ystävällistä ihmistä ei inhota.
Hyvä vitsi.
Raivomammelit nyt vihaa kaikkia, jotka eivät hy
Raivomammeli-anopit taitaa olla aika yleisiä, valitettavasti. Ja kyllä niitä raivomammeleita on äidinäideissä myös.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin että voisin alkaa käymään vanhemmillani lasten kanssa ilman miestä, ja mies voisi käydä äidillään lasten kanssa ilman minua. Kun mennään perheellä niin molemmissa mummoloissa hemmotellaan miestä, mutta minulta odotetaan miehen ja lasten passaamista, ja jos lapset riehuu niin tietysti äidin vika. Helpompi olisi yksin käydä. Näin ei tarviis katsoa kun omat myrkylliset vanhempani hyysää miestäni samalla kun haukkuvat minua, eikä toisaalta tartteis mennä anopinkin haukuttavaksi. Molempien lapsuudenperheet ovat vanhanaikaisia/sovinistisia.
Se ois varmasti paras vaihtoehto. Tosin sit luultavasti saisit haukut kun vieraannutat lapsesi isän puolen vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan suvustani. Mies vastaa suvustaan.
Tämä. Miehet kun alkavat parisuhteeseen, niin heittäytyvät täysin siihen, että nainen hoitaa kaiken metatyön, mm yhteydenpidot sukulaisiin. Oma vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oli pakko pyytää mieheltä että sanoo anopille ettei soittaisi mulle niin usein. En jaksa jaaritella.
Ja miehesi teki työtä käskettyä? Itselläsi ei ollut kanttia sanoa? Kuulostat minäminä ihmiseltä. Ei kai se kauhea ponnistus ole jos vähän aikaa "jaarittelee".
Pientä joustoa kehiin.
Mä sanoin anopille, että ei tarvitse soitella (eikä käydä) päivittäin. Ilkeän anopin seura ei kiinnostanut. Mun sanomisesta ei ollut mitään hyötyä, kun jatkuvasta soittelusta/vierailusta ei ollut anopille mitään vaivaa. Ei loppunut vaikka mies sanoi. Puhelimessa estoon ja ruvettiin olemaan kotona lukkojen takana (asutaan okt:ssa) kun eukko ei muuten ymmärtänyt, että seura ei kiinnosta. Kiersi taloa ja koputteli ikkunoihin, kun ovi ei avautunut.
Esimerkiksi minä en pidä mutään yhteyttä äitiini. Äitini syyttää miestäni, vaikka päätös on minun ja aiheellinen.
On vain helpompi syyttää sitä vierasta sen sijaan että katsoisi peiliin.