Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

No meillä ainakin naapurit on pihejä. Olen siis ystävä naapurinrouvan kanssa. Kyllä me toisillamme kyläillään, mutta he eivät tosiaan käy missään. Joskus ehdottanut jotain konserttia tai teatteria ja ensimmäinen kysymys heiltä päin on, paljonko liput maksaa. Terassilla käydään yleensä kerran kesässä, ja lapset mukana (isoja koululaisia). Siellä jotkin ranskikset tai salaatit tai jäätelöannokset ja minä otan pikkupulloja kuoharia. Naapurit laskee kaikessa mitä maksaa. Kuoharia ei voi ottaa edes sitä 11€ maksavaa piccolopulloa, jos olut on halvempi, yhdet siis yleensä vaan otetaan kun lapsetkin mukana. Autoja eivät käytä autopesussa. Itse pesevät pikaisesti pihalla ja aina ne on ihan sottaisia. Leffassa eivät käy ikinä, ostavat jotain Netflixiä tai vastaavia ja sieltä saa sitten katsoa monta ihmistä halvemmalla. Lomamatkoilla eivät käy, viimeksi kun kävivät, oli koronarajoitukset leirintäalueella ja se oli ollut pettymys.

Ei ole rahaa. talous on tiukalla.

Kotona on aina paljon mukavaa tekemistä ja hyvää seuraa.

Minä erään työpaikan pikkujouluista pois erään työntekijän vuoksi. 

Ärsyttävintä on nämä työpaikkapusuttelijat jotka hinkkaavat toisiaan, lounaalla, työpaikalla ja sitten vielä pitäisi katsella vielä pikkujouluissa.

Kerran kävin pikkujouluissa aikaisemmassa työpaikassa, mutta sen jälkeen kun halusin tutustua uusiin työkavereihin ja juttelin yhden miehen kanssa tutustuakseni uusiin työkavereihin, minulle sanottiin, että se asuu jonkun naisen kanssa.

Just joo, en lähtenyt iskemään ketään. Antaa olla. En ole mikään työpaikkahutsu.

Käy ne valtakunnansalilla.

Pari- kolmekymppisenä menin ja reissasin hyvinkin paljon aina kun rahatilanne salli.

Nyt olen masentunut keski-ikäinen, elämä ei enää maistu eikä mikään tunnu miltään. Toivon et tulis vaan joku tauti tai onnettomuus ja tämä kokemus olis jo tässä. 

Jos vaikka teen ja meenkin jonnekin, en saa enää mitään "irti", hyvän olon kokemuksia tai mitään.

Ei ole rahaa. En ole koskaan ollut lentokoneessa. Olen keski-ikäinen. Kaikki ei saa sitä vakituista työpaikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.

 

No ei todellakaan ole niin vaan se että on jo käynyt kaikki mahdolliset paikat elämässään jotka kiinnosti ja haluaa olla reissaamatta enää. Itse käynyt niin monessa paikassa että pyörtyisit ja tavannut sell ihmisiä että osaat vaan kuvitella.

Kävit kerran Keravalla? Ja toisen kerran Fuengirolassa? :D

Ei ole rahaa. Ei seuraa ti jos on niin täynnä jo niitä asioita mitä saisi sitten sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

No miksi pitäisi? Käyn välillä kavereiden kanssa ulkona mutta ärsyttää, kun en voi silloin tehdä asioita omaan tahtiini. Minulla on ADHD ja siihen liittyy ehdoton tarve noudattaa omaa aikataulua ja rutiineja. Välillä on tietysti kiva antaa virran viedä ja viikonloppuisin saatan käydä jossakin jos jaksan, mutta työpäivän sosiaalisuus riittää minulle arkisin. En käsitä, miksi pitäisi 24/7 olla viuhtomassa ja reuhtomassa milloin missäkin ja mitäkin. Minä tarvitsen paljon omaa aikaa ja yksinoloa jotta tasapaino säilyy, liialliset menot ja sosiaaliset tilanteet kuormittavat. Eivät läheisten kanssa, koska he tuntevat minut ja tietävät, että väsyn helposti seurassaoloon eivätkä ole moksiskaan. Sittenkin jos tarkkaan suunnittelee jotakin kavereiden kanssa niin aikataulut pettävät aina kun joku myöhästyy ja silloin palaa hermot säätämiseen ja poukkoiluun. 

Minulla myös adhd, mutta ihan päin vastoin. Levottomuus. Ehkä nuorena oli enemmän ulkoista, sellaista liikkeellä oloa, häsläämistä, monen asian yhtä aikaa aloittamista ja pikaista lopettamista. Kun ikää tullut lisää, se on muuttunut sisäiseksi levottomuudeksi. Tuntuu, ettei elä, jos ei ole tekemässä jotain. Siinä on sekä positiiviset puolet että joskus rasite. Kun normaalisti tulen töistä, mietin, lähdenkö salille vai mitäs tekisi. Minulla on 3 lasta, joista vanhin jo aikuinen. Nuorimmalla adhd-epäilys. Ei vielä diagnosoida kun vasta 10 v. ja sanoivat ettei ole tarvetta laittaa kategoriaan, kun koulu kuitenkin sujuu ja on harrastuksia.

Kerron eilisestä lomapäivästä. Aamulla tein koiran kanssa lenkin, sitten käytiin nuorimman kanssa uimassa klo 08-09. Kotiin tultua aamupalat ja vastaavat, pyykkiä pyörimään. Sitten kävin ostamassa mustikoita 5 kg ja pakastin ne. Ostin myös mansikat kakkuun. Tein yksinkertaisen mansikkakakun. Sekin on minulle vaikeaa pitää hommat yksinkertaisena, koska helposti lähtee vaikka nuo kakkuideat lentoon ja tulee monen tunnin projekti. Olin kakun tein ja syönnin jälkeen niin väsynyt, että makasin sängyssä ehkä tunnin. Tuo adhd joskus väsyttää, mutta kuumuus myös. Unien jälkeen muistin ne pyykit kuivumaan. Laitoin ruuan, siis ihan vaan pikkupitsoja helpoilla täytteillä, ja vihreä salaatti noin klo 15.30. Nuorimmaisen vein ystävänsä luo ja lähdin keskimmäisen lapsen kanssa tapaamaan hänen entistä hoitotätiä, perhepäivähoitajaa, joka jo eläkkeellä. Vietiin mansikkakakkua hänellekin, ja pullo itse tehtyä mansikkamehua. Sieltä tultua pyyhin kodin lattiat nihkeällä. En tykkää imuroida kun on tuulettimet päällä, pöly lentää. Hain nuorimman lapsen kaveriltaan ja mentiin suoraan iltauinnille. Rannalle tuli myös naapuri mukaan (hänellä ei autoa). Iltauinnilla jälkeen iltapalat, koiran ulkoilutus ja tuijotin telkkua puoleen yöhön. Sitten nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Lähden ulkomaille vain siksi, että tykkään ottaa menomatkalla lentokoneessa gin tonicin ja nauttia sen tuomasta rennosta olosta. Muuten itse kohteessa oleminen tylsistyttää ja vtuttaa..

Juu ei niissä paikoissa loppujen lopuksi mitään niin erikoista ole, monihan käy vaan, että saa sanoa toisille, tosin kyllähän me itsekin mentäisiin, vaan ei ole enää rahaa, kun matkat kallistui.

Vierailija kirjoitti:

Rahasta ei ole matkustaminen kiinni. 

No onhan, matkat on puolella kallistuneet, jos miettii perheellä tehdä paketti etelänmatka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa ja koti on paras paikka.

Usein nillä on rahaa ,jotka ei kokoajan  matkusta ja taahaa.Sit noi höylärit valittaa aina rahanpuutetta ja leikkauksia

Tosi tapaus kohtausta tämä, mutta esim. isäni kohdalla pätee, ei halua enää matkustella, vaikka kuuluu Suomen siihen varakkaimpaan prosenttiin, nuorena tehnyt interrail ja näki silloin kuulemma tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähden ulkomaille vain siksi, että tykkään ottaa menomatkalla lentokoneessa gin tonicin ja nauttia sen tuomasta rennosta olosta. Muuten itse kohteessa oleminen tylsistyttää ja vtuttaa..

Juu ei niissä paikoissa loppujen lopuksi mitään niin erikoista ole, monihan käy vaan, että saa sanoa toisille, tosin kyllähän me itsekin mentäisiin, vaan ei ole enää rahaa, kun matkat kallistui.

Missä paikoissa? Ulkomailla vai? Ei ole mitään niin erikoista ulkomailla? Kyllä nyt vähän tarvitaan tarkennusta, mitä ulkomaita mahdat sitten tarkoittaa. Että onko Pariisi se, missä ei mitään erikoista, vai Fuengirola, vai kenties Tokio, Islannin saari kokonaisuudessaan, ehkä Miami??? Vai tarkoitatko nyt Tallinnaa? Juu, siellä ei kyllä tosiaan mitään kovin erikoista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa. En ole koskaan ollut lentokoneessa. Olen keski-ikäinen. Kaikki ei saa sitä vakituista työpaikkaa. 

Minä sain vakityön vasta 37-vuotiaana, mutta siitä huolimatta olen päässyt matkustamaan myös työttömänä ja opiskelijana ollessani. Lentoja löytyy myös halvalla - esimerkiksi Gdanskiin pääsee Turusta hintaan 14,99 €.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa. En ole koskaan ollut lentokoneessa. Olen keski-ikäinen. Kaikki ei saa sitä vakituista työpaikkaa. 

Minä sain vakityön vasta 37-vuotiaana, mutta siitä huolimatta olen päässyt matkustamaan myös työttömänä ja opiskelijana ollessani. Lentoja löytyy myös halvalla - esimerkiksi Gdanskiin pääsee Turusta hintaan 14,99 €.

Joo joo. Kuultu on, ja sitten kun katsot, että hei, haluaisin sinne ja 3 vuorokauden päästä takaisin, paluulento onkin sitten 149€. Ja matkatavaroista maksu yms. Ja jos nyt ei Turussa satu asumaan, pitää sinne lentokentällekin matkustaa ja pois sieltä, ja Gdanskissa myös joutuu liikkumaan kun ei se halvin hotelli ole lähelläkään lentokenttää!

749, Joo tuo ADHD ilmenee eri tavoin eri ihmisillä. Itse en ole koskaan ollut vilkas, vaan lapsenakin se näkyi niin että olin usein omassa haavemaailmassani josta minua ei tavoittanut mikään. Vähän sama nykyään. Ja hyperfiksaatioiden parissa menee aivan helposti useampi tunti putkeen ilman että tajuan ulkomaailmasta mitään. Vähemmän miellyttävät toimet, kuten kotityöt, teen hampaat irvessä 😂😂

Täällä kyllä konkretisoituu suomalaisten ylenpalttinen tylsyys! Toki muutaman tyypin selitykset ovat ymmärrettäviä (rahan puute, se ettei uskalla matkustaa yksin tai muu vastaava). Säälin ihmisiä jotka eivät ole kiinnostuneita mistään omien seiniensä ulkopuolella.

Luulen, että todella monet istuvat nenä kiinni laitteissa ja siksi koti vetää puoleensa. Tätä ei kukaan sanonut selitykseksi?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kyllä konkretisoituu suomalaisten ylenpalttinen tylsyys! Toki muutaman tyypin selitykset ovat ymmärrettäviä (rahan puute, se ettei uskalla matkustaa yksin tai muu vastaava). Säälin ihmisiä jotka eivät ole kiinnostuneita mistään omien seiniensä ulkopuolella.

Luulen, että todella monet istuvat nenä kiinni laitteissa ja siksi koti vetää puoleensa. Tätä ei kukaan sanonut selitykseksi?

Tylsyyttä ei ole vain siinä muodossa ettei juoksisi joka paikassa. Minä luen paljon. Kaikkea muuta kuin tylsää. 😊

Sama kokemus tuosta, että köyhän ei kannata matkustella lentokoneilla oikeastaan minnekään.

Juuri ennen korona-aikaa mentiin Splitiin, muka halvalla. Olin työtön. Ystävä teki varaukset ja lopulta nämä superhalvat lentoliput maksoi edestakaisin lähes 200 per nenä, kun tulee kaiken maailman palvelumaksut ja lippuhinta jne. Minulla oli pelkkä reppu ja siitäkin piti jotain maksaa. Olisi saanut halvemmalla, jos olisi ollut pidempään (ja sitten halvempi paluulento), mutta eipä ollut järkeä, kun majoitus maksaa. Ja tosiaan Splitissä kävi vasta ilmi, ettei sieltä lentokentältä mitään busseja kulje siihen aikaan illasta kun me oltiin siellä. Taksia vaan, mikä sitten taas maksaa.

Ja hotellikin oli pettymys. Ei sillä tavalla etteikö ihan siisti ja nätti, mutta ensinnäkin kun hotellin varaussivulla oli ilmoitettu että keskustaan 1,7 km, niin kyllä sinne satamaan oli ainakin 2,5 ellei 3 km. Hotellille oli pelkkää ylämäkeä sieltä satamasta, mikä turistin silmään on se keskusta. Toki illalla katuvalot oli siellä alaosassa mutta meidän hotellin lähellä siellä kauempana muutama valo vain, pimeässä joutui kulkemaan jos illalla tuli hotellille. Paikallisten mielestä keskusta saattaa olla muualla kuin siinä satamassa, turistille se on just siinä. Ja sitten se että hotellin aamiainen oli suomalaiseen makuun todella kummallinen. Puuroa oli, isoista ryyneistä ja sokerilla maustettu. Pekoni ei ollut kyllä pekonia. Se oli läskisiå sianviipaleita, paksuja lötköjä, ei rapeaa ja ohutta, kuten Suomessa pekoni. Leipä oli pahaa, juusto oli ihan jotain halvinta, paksuja, rasvaisia viipaleita. Hedelmät oli jotain ihme sekundaa, joka aamu puoliksi mätiä ja vähän rupisia. Niitä oli yleensä kahta lajia, paikallista, kuten meille mainostettiin. Semmoista paikallista ei kyllä paikalliset itse varmaan syö. Niin sanottu tuoremehu ei ollut tuoremehua vaan laimennettu vedellä ja lisätty sokeria, ihan todella imelää.

Palvelu oli myös töykeää. Minulla oli likainen pyyhe, kun tultiin hotelliin, ja halusin käydä heti vaihtamassa, niin ei se ihan noin vaan onnistunut. Sanoivat että maksaa. Sanoin, että en maksa mitään, koska se on likainen. Joku johtaja siinä tiskillä kävi sitten lupaamassa että siivooja vaihtaa sen, eikä tarvitse maksaa vaihdosta. Oi, kiitos kovasti, ettei tarvitse maksaa siitä kun vaihdan teidän paskaisen pyyhkeen puhtaaseen. Siivooja ei tietenkään seuraavana päivänä käynyt. Kävin kysymässä, miksei pyyhettä ole vaihdettu, ja äkäinen respatäti sanoi, että siivoojilla vapaapäivä. Just, ja sitä ei sitten heti voinut sanoa. Kiva käydä hikisenä suihkussa ja pyyhkiä käsipyyhkeeseen. Tästä kokemuksesta oppineena sanoisin, että jos Splitiin menee, ei ikinä, ikinä, pidä valita halpaa hotellia. Siellä on paljon parempiakin, olen ihan itse ollut hyvässä hotellissa nuorena v. 2007, kun oli rahaa.

Noista ns. halpamatkoista jää monesti vain pelkkä huono maku suuhun, ja rahaa menee aina enemmän kuin oli ajatellut. Esim. jos Suomessa katsot, että ok, pullovesi maksaa euron, niin ei sieltä Splitistä siihen hintaan marketeista sitä saa. Se on turistien kusetusta. Paikalliset itse kuulemma käy paljon kauempana olevassa isossa marketissa. Ne kaikki muut pienemmät on hinnoiteltu jollain ihan toisella tyylillä, tuplahinta.