Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Olin pitkään itse tämä henkilö. En vaan kokenut, että tapahtumat olisivat minua varten. Koin, ettei minua kaivata niissä enkä tuo niihin mitään arvoa. Sairastin masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Ahdistuneisuushäiriö toi tähän oman lisänsä, kun ahdisti tavata ihmisiä.

Nyt kun olen jo masennuksesta ja ahdistuksesta melkein täysin parantunut, käyn useammin ulkona ja tapahtumissa. En edelleenkään ole niistä innoissani, mutta ymmärrän että minua niissä jotkut saattavat arvostaakin ja olla iloisia siitä, että olen tullut paikalle.

Luulen, että raha tai perhetilanne voi olla monille este osallistua menoihin.

Käyn mä VR-laseilla. 

Riippuu "mikä on missään" :D itseä ei pikkujoulut oikeen paljon innosta, koska ne illalla/yöllä, haluaisin vaan aina ajoissa nukkumaan ilman alkoholia yms:D vaikken mikään absolutisti ookkaan:D 

Jos olis rahnaa ni ulkomaille menisin heti kyselemättä

Lomalla jaksan paremmin tavata ihmisiä kun töissä ollessa ei vaan oikeen jaksa vaikka haluaisi

Baarit ei enää kiinnosta yhtään

Joskus tosiaan tuntuu että moniin yhteisiin illanviettoihin kuuluu alkoholi, oon paljon ennemmin vaikka kaverin kans kiipeilemässä, salilla, kahvilla, lenkillä, metsässä kävelemäs tms😀

Työpaikalla kaikki tuntevat, joten turha aina lomien jälkeen kysellä, missä kävit, missä matkustelit, mitä teit.... Ärsyttävää. En minäkään kysy, missä kävit. Ainoastaan 'oliko hyvä loma?'

Miksi pitäs erityisesti käydä jossain? Ja mitä se edes sulle kuuluu?

Lähden ulkomaille vain siksi, että tykkään ottaa menomatkalla lentokoneessa gin tonicin ja nauttia sen tuomasta rennosta olosta. Muuten itse kohteessa oleminen tylsistyttää ja vtuttaa..

Vierailija kirjoitti:

En enään pidä ihmisistä. Tuntuu että kaikki katsoo ja viihdyn hyvin kotona yksin kissojen kanssa. Ihan parasta. En menetä mitään menemällä väkisin paikkoihin mihin en halua.

Ap, jos nyt oikeasti ihmettelet asiaa, niin: 

on varmaan sullakin edes joskus ollut sellainen olo ettei huvita mennä mihinkään, olla kotona omassa rauhassa vain.

Niin onko se mahdoton ajatus että jollain toisella vois olla sama olo useammin?

Raha on itsellä suurin este. En myöskään halua käyttää kerosiini lentokoneita, päästöjen vuoksi.

Luen lehdestä ilmaiset tapahtumat. Jos joku kiinnostaa, niin menen, mutta aina yksin. Kirjastossa piipahdan vaihtelun vuoksi. Kävely on tärkein liikunta muoto. 

Siivoaminen on suurin haasteeni nykyään. 

Olen reissannut ympäri pallon menneinä vuosina. Tuntuu, että tämä on nähty. Ei enää kiinnosta tippaakaan. Kotinurkilla on kiva olla.

Tarjonta ei kiinnosta. Pitkästyttäviä ohjelmia, tilaisuuksia, tapahtumia. Pitkästyttäviä, kiusallisia ihmisiä.

Ovat pihtareita. Eri asia on jos ei kertakaikkiaan ole rahaa. 

Ei ole rahaa, ei ole kavereita joiden kanssa mennä, ei ole hyviä vaatteita eikä oikeastaan edes huvita. Kotona on puuhaa yllinkyllin.

Kyllä mä käyn vääntämässä kunnon jöötin melkein joka viikko

Täähän se on hyvin tavallinen harha monella: Tyyppi, joka ei hengaa baareissa/pippaloissa tms. kuten kuten minä ei sitten käy missään.

Raha suurin este työttömäksi jäätyäni. Ei vain ole varaa enää ravintoloihin, baareihin tai mihinkään muihin maksullisiin sosiaalisiin huvituksiin. Sukulaisten kanssa käyn, jos he tarjoavat. Surkeeta ja itsetunto täysin mennyt.

No miksi pitäisi? Käyn välillä kavereiden kanssa ulkona mutta ärsyttää, kun en voi silloin tehdä asioita omaan tahtiini. Minulla on ADHD ja siihen liittyy ehdoton tarve noudattaa omaa aikataulua ja rutiineja. Välillä on tietysti kiva antaa virran viedä ja viikonloppuisin saatan käydä jossakin jos jaksan, mutta työpäivän sosiaalisuus riittää minulle arkisin. En käsitä, miksi pitäisi 24/7 olla viuhtomassa ja reuhtomassa milloin missäkin ja mitäkin. Minä tarvitsen paljon omaa aikaa ja yksinoloa jotta tasapaino säilyy, liialliset menot ja sosiaaliset tilanteet kuormittavat. Eivät läheisten kanssa, koska he tuntevat minut ja tietävät, että väsyn helposti seurassaoloon eivätkä ole moksiskaan. Sittenkin jos tarkkaan suunnittelee jotakin kavereiden kanssa niin aikataulut pettävät aina kun joku myöhästyy ja silloin palaa hermot säätämiseen ja poukkoiluun. 

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla kaikki tuntevat, joten turha aina lomien jälkeen kysellä, missä kävit, missä matkustelit, mitä teit.... Ärsyttävää. En minäkään kysy, missä kävit. Ainoastaan 'oliko hyvä loma?'

Just tuo. Hämmästellään kun en lähdekään lomilla millekään viikkojen lomamatkalle tai sinkoile pitkin poikin. Saatan itsekseni tehdä päiväreissun vaikkapa Tallinnaan, minusta yksin tekeminen ja meneminen on aina ollut hauskaa. Olen kyllä sinänsä sosiaalinen ja tykkään jutella ihmisten kanssa ja minulla on paljon kavereita, mutta nautin siitä kun saan olla kotona yksin. 

Masennus joka on taas päällä.olen hoitosuhteessa ja haen eläkettä.Ikää 62 vuotta,kaksisuuntaisen diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Tarjonta ei kiinnosta. Pitkästyttäviä ohjelmia, tilaisuuksia, tapahtumia. Pitkästyttäviä, kiusallisia ihmisiä.

Joo pitäisi aina olla törmäilemässä ihmisiin täyteen tupatuilla festareilla, kirkumassa jonkun tusinamuotiartistin perään jota kukaan ei enää syksyllä muista ja kännätä itsensä tajuttomasti. Siinä sitä on jotain. Tai ei.