Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Ap oletko yksinkertainen. MONILLA syy että raha ei riitä? 

Mistä tuppukylästä oikein olet?

Ap kuulostaa yli ikäiseltä baarikärpäseltä joka kaipaa huomiota. Kun aikuistuin ei mua jaksanut enää kiinnostaa baari illat tai pikkujoulut. En tarvitse muita ihmisiä ympärille viihtyäkseni tai kaipaa huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä vaan ihmettelen näistä vastauksista, että eivätkö ihmiset oikeasti keksi mitään sellaista tekemistä kodin ulkopuolella, johon ei

a) kuulu alkoholi

b) mene tolkuttomasti rahaa?

Kuulostaa enemmän tylsämielisyydeltä tai kaverien puutteelta, jos kotona nyhvääminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Jatkan vielä tähän että oli tuo AP:n aloituskin aika mielikuvitukseton kun pikkujoulut, illanvietto ja matkustelu ainoat mitä keksi. Silti vaan ihmettelen näitä vastauksia. Käykää nyt vaikka edes lenkillä tai kuntosalilla joskus ja ottakaa kaveri mukaan, jos ei yhtään mitään maikkarin tarjontaa mielenkiintosempaa elämässä ole. Kroppa ja pääkoppa kiittää.

Niksi kotona oleminen olisi pelkkää sohvaa ja telkkaria? Sinulla taitaa olla ankea koti.

Tässä ketjussa vaikka kuinka moni vastaus jossa kerrotaan ettei kaipaa internettiä, telkkaria ja jääkaappia kummempaa viihdykettä elämällensä. Itsekin tunnen muutaman tällaisen ihmisen, jotka eivät koskaan poistu siitä omasta oravanpyörästään mihinkään eivätkä vaikuta yhtään mistään kiinnostuneilta. Koitat kysyä oisko aikaa tai kiinnostusta käydä yhdessä syömässä tai tulla vaikka kyläilemään kahvien merkeissä joku kerta: vastauksena saat että on niin vaikeeta kotoa lähteminen, ja ei, ei ole välttämättä edes mitään pieniä lapsia, omaista tai eläintarhaa hoidettavana. Onhan tuo surullista, ja terveydellekin haitallista.

Ihan ilahduttavan paljon tässä viimeisimmille sivuille kyllä tullut kommentteja kaikista mukavan kuuloisista harrastuksista joita ihmiset "omissa nurkissaan" puuhaavat vapaa-aikanaan. Hienoa että ovat löytäneet sen oman elämäntapansa ja harrastuksensa.

Tietysti toi aloitus postauskin on vaan paskaa trollausta josta moni illanviettoja ja matkustelua harrastamaton on tässä triggeröitynyt selkeästi. :D Mutta ymmärtäisin monen tarkoittavan juuri tuollaisia ekassa kappaleessa mainitsemani kaltaisia henkilöitä kun puhutaan ihmisistä, jotka ei koskaan käy missään tai tee oikein mitään elämällään.

Mutta mistä sen tietää, että kuka työkavereista on se, joka "ei tee mitään"? Suurin osa ei taida niistä omista touhuistaan kuulutella, joten olisko aloittajalla vaan oma kuvitelma työkaverin vapaa-ajasta?

Vierailija kirjoitti:

Rahan puute on todennäköisin syy. Sitä ei välttämättä kehdata kertoa, ja siksi vain jättäydytään pois tai keksitään huono tekosyy.

Osa ihmisistä passivoitui koronan aikaan, kun ei ollut mitään menoja mihinkään. Tottuivat kotonaoloon, eivätkä koronan väistyttyä enää jaksaneet tai osanneet lähteä ihmisten ilmoille.

Mulla on rahaa vaikka muille jakaisin mutta miksi hölväisin sitä johonkin mallorkan hiekkarannalla makaamiseen kun voin maata omassa rannassa ilmaseksi.

Myöskään en näe järjen hiventä lahteä ajamaan kirkolle kahville, joka muuten maksaa varmaan vitosen hillopullan kanssa, kotona voin juoda viikon pullakahvit tuolla rahalla.

Sama humppa kaljabaarien kanssa, pari kolme stobee ei saa viilistä kattoon mutta samalla rahalla saak lidlistä punasta laatikollisen, siinä jo pikkasen viilistä alkaapi tulla.

Meillä joilla on varaa valita tekemisensä on suurempi nautinto seurata paisuvaa pankkitiliä kun juosta rahvaan tyhjänpäiväisten ja ikävytyttävien "nautintojen" perässä joista oikeesti ei saa mitään irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä vaan ihmettelen näistä vastauksista, että eivätkö ihmiset oikeasti keksi mitään sellaista tekemistä kodin ulkopuolella, johon ei

a) kuulu alkoholi

b) mene tolkuttomasti rahaa?

Kuulostaa enemmän tylsämielisyydeltä tai kaverien puutteelta, jos kotona nyhvääminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Jatkan vielä tähän että oli tuo AP:n aloituskin aika mielikuvitukseton kun pikkujoulut, illanvietto ja matkustelu ainoat mitä keksi. Silti vaan ihmettelen näitä vastauksia. Käykää nyt vaikka edes lenkillä tai kuntosalilla joskus ja ottakaa kaveri mukaan, jos ei yhtään mitään maikkarin tarjontaa mielenkiintosempaa elämässä ole. Kroppa ja pääkoppa kiittää.

Niksi kotona oleminen olisi pelkkää sohvaa ja telkkaria? Sinulla taitaa olla ankea koti.

Tässä ketjussa vaikka kuinka moni vastaus jossa kerrotaan ettei kaipaa internettiä, telkkaria ja jääkaappia kummempaa viihdykettä elämällensä. Itsekin tunnen muutaman tällaisen ihmisen, jotka eivät koskaan poistu siitä omasta oravanpyörästään mihinkään eivätkä vaikuta yhtään mistään kiinnostuneilta. Koitat kysyä oisko aikaa tai kiinnostusta käydä yhdessä syömässä tai tulla vaikka kyläilemään kahvien merkeissä joku kerta: vastauksena saat että on niin vaikeeta kotoa lähteminen, ja ei, ei ole välttämättä edes mitään pieniä lapsia, omaista tai eläintarhaa hoidettavana. Onhan tuo surullista, ja terveydellekin haitallista.

Ihan ilahduttavan paljon tässä viimeisimmille sivuille kyllä tullut kommentteja kaikista mukavan kuuloisista harrastuksista joita ihmiset "omissa nurkissaan" puuhaavat vapaa-aikanaan. Hienoa että ovat löytäneet sen oman elämäntapansa ja harrastuksensa.

Tietysti toi aloitus postauskin on vaan paskaa trollausta josta moni illanviettoja ja matkustelua harrastamaton on tässä triggeröitynyt selkeästi. :D Mutta ymmärtäisin monen tarkoittavan juuri tuollaisia ekassa kappaleessa mainitsemani kaltaisia henkilöitä kun puhutaan ihmisistä, jotka ei koskaan käy missään tai tee oikein mitään elämällään.

Mutta mistä sen tietää, että kuka työkavereista on se, joka "ei tee mitään"? Suurin osa ei taida niistä omista touhuistaan kuulutella, joten olisko aloittajalla vaan oma kuvitelma työkaverin vapaa-ajasta?

Juuri tuon takia totesinkin että aloituspostaus vaikuttaa trollaukselta. Kyllä niitä kotona nysvääviä ihmisiä on vaikka kuinka paljon, mutta eihän se pikkujoulujen ja lomamatkojen välistä jättäminen vielä sitä tietenkään kerro jostain puolitutusta työkaverista :D

Aikansa kutakin. On tullut reissattua ja rallateltua tarpeeksi aikanaan.

Ei ole mitään nähtävää eikä koettavaa enää, laitan nekin säästyvät rahat mielummin säästöön pahanpäivän varalle kun on alettu kaikkea leikkamaan ja kiristämään.

Entäs jos ne kulkee metsissä yms? Bongailee lintuja, piirtää, tekee käsitöitä yms? Tai jopa lukee kirjoja! Miksi vain baareissa istuminen olis elämää?

En näe siinä mitään ihmettelemistä. Lähden liikkeelle vain silloin kun on jokin asia ajettavana. Juuri nytkin käyn kamppailua itseni kanssa, kun olen tavallaan päättänyt osallistua erääseen kokoontumiseen pankilla, vaikka tiedän että on hankala olo sen jälkeen. En halua nähdä niitä ihmisiä, mutta toisaalta tarvitsen kokouksessa käsiteltäviä tietoja ja päätöksiä, jotta voin välittää siskolleni niitä.

Olen niin kyllästynyt kaikkeen että kauppaan lähteminenkin on hirveän tuskan ja tsemppauksen takana. Kun jääkaapissa on jäljellä vain valo, silloin on pakko lähteä. Joskus suutun ja sätin itseäni kun lähteminen on niin vaikeaa. (Tämä on varmasti jokin sairaus.) Joskus asioilla käynnit onnistuvat ihan ok, mutta joskus saan kaiken tuskan lisäksi vielä jälkipuinnit omaan niskaani, kun soimaan itseäni kömpelyyksistäni ja mokistani. Taikka olen yksinkertaisesti aivan sippi jouduttuani kohtaamaan ihmisiä ja jopa puhumaan heille. Kotona ei kukaan vaadi mitään. Saan levätä tai olla miten olen. Kenellekään kuulu eikä näy.

Vierailija kirjoitti:

En näe siinä mitään ihmettelemistä. Lähden liikkeelle vain silloin kun on jokin asia ajettavana. Juuri nytkin käyn kamppailua itseni kanssa, kun olen tavallaan päättänyt osallistua erääseen kokoontumiseen pankilla, vaikka tiedän että on hankala olo sen jälkeen. En halua nähdä niitä ihmisiä, mutta toisaalta tarvitsen kokouksessa käsiteltäviä tietoja ja päätöksiä, jotta voin välittää siskolleni niitä.

Olen niin kyllästynyt kaikkeen että kauppaan lähteminenkin on hirveän tuskan ja tsemppauksen takana. Kun jääkaapissa on jäljellä vain valo, silloin on pakko lähteä. Joskus suutun ja sätin itseäni kun lähteminen on niin vaikeaa. (Tämä on varmasti jokin sairaus.) Joskus asioilla käynnit onnistuvat ihan ok, mutta joskus saan kaiken tuskan lisäksi vielä jälkipuinnit omaan niskaani, kun soimaan itseäni kömpelyyksistäni ja mokistani. Taikka olen yksinkertaisesti aivan sippi jouduttuani kohtaamaan ihmisiä ja jopa puhumaan heille. Kotona ei kukaan vaadi mitään. Saan levätä tai olla miten olen. Kenellekään kuulu eikä näy.

Loppuun palamiseltahan tuo kuulostaa :(  muistathan hakea apua ja tukea läheisistä ja työterveydestä, elämän ei kuulu olla päivästä toiseen taistelemista!

Kaikkia ei vaan yksikertaisesti kiinnosta katsella muitten ihmisten kukkoilua, pönötystä tai kännisekoilua. Suurin osa ihmisistä on mitä on. Dokaaminen jatkuvasti on myös pentumaista. Oikeasti aikuinen keksii ja oikeasti nauttii jostain vähän järkevämmistä asioista kuten luonnosta, ulkoilusta, hyvin nukutuista öistä tai vaikka salitreenistä.

Ainoa syy miksi kannattaa käydä työporukoiten mukana ulkona on, se jos haluaa edetä urallaan tai saada jalasijaa työpaikassa. Valitettavasti viinan juominen aamuyön pikkutunneille on merkitysellisempää kuin parin vuosikymmenen ammattillinen ura ja sosiaalisettaidot selvinpäin.

Sairaus, joko oma tai perheenjäsenen, estää sellaiset huvit.

Mun vaimolla on monta eri sairautta, me olemme kuuskymppisiä. Mun elämä rajoittuu kaupassa käyntiin ja viikonloppuisin käydään mökillä. Vaimo esim pelkää että toisin koronan ja tartuttaisin häneen.

Vielä enen koronapandemiaa olin kova bilehirmu, kävin jokaisessa firman juhlassa ym ja matkustin pojan kanssa.

Ai niin kyllähän mä kävisin firman juhlissa, mutta kun mä käin työttömäksi vuosi sitten niin ei ole niitäkään. Täytyy nyt vain sopeutua tylsään elämään....

Asiakaspalvelutyössä näkee päivän aikana niin paljon huonostikäyttäytyviä ja epäkohteliaita kiukkuisia akkoja ja "heh-heh-miehiä" ettei jaksa enää ihmisiä sen kahdeksan tunnin lisäksi. Mieluummin kotona omalla porukalla ilman vajaaksi jääneitä ihmisiä kiitoksia vaan.

Ei ehkä tee mieli käydä tapahtumissa joissa just sinä käyt, koska sinä käyt siellä. 

Ihan oikeasti moni ei käy esim. työpaikan jutuissa koska on jo kalenteri täynnä kaikkea muuta eikä kiinnosta katsella työkavereita vielä vapaa-ajallakin. Tai sitten ei vaan kiinnosta käydä missään. 

Ei olisi rahasta kiinni, mutta ei kiinnosta yhtään. Tykkään tehdä kaikenlaista kotona ja esim. vaeltaa luonnossa.

Rahan puute ei suomessa ole näköjään este nautiskelulle ja  liikkumiselle.

Jokaisen oikeudella ( ex jokamiehen  oikeus) voi vaikka marjastaa ja kalastella ilmaseksi.

Jotkut katsovat tämän sosialismin punaisen, maailman mittakaavassa erittäin harvinaisen kansalaisoikeuden niinkin laajaksi että tulkitsevat oikeudekseen poimia marjoja mökkiläisen pensaista,  moni maaton tyhjätasku  katsoo myös oikeudekseen rantautua tyhjälle mökille  uimaan ja ottamaan aurinkoa omistavan kansanosan ylläpitämälle laiturille.

Ei ole rahaa, töitä, autoa, ystäviä... Jos olisi, voishan sitä joskus johonkin lähteä, jo ihan vaihtelun vuoksi, tosin se vaatisi palautumista. Eli rahan ja ystävien puute ehkä suurin syy tylsään elämään. 

Mulle raha ei ole ongelma, mutta kun en käytä alkoholia, niin en ymmärrä, miksi pitäisi väkisin tunkeutua mukaan esim. firman juhliin, jotka kieltämättä ovat aina hyvätasoisia (esiintyjinä viime vuosina mm. Antti Tuisku, Eput, Lauri Tähkä jne...). Eivät käytännössä anna minulle mitään, niin jätän ne suosiolla väliin.

Oma vapaa-aika menee omissa ja lasten urheiluharrastuksissa ja nämä puolestaan antavat minulle paljon, joten on aika selvää, kumman menon valitsen sata kertaa sadasta.

Työt ja kotityöt vie kaiken ajan ja energian, eikä lapsille ole hoitajaa.

Eronneet naiset yrittää väkipakolla päästä firman kustannuksella miestä etsimään kaikenmaailman pippaloista ja matkoilta. Sama homma nousukkailla pyrkyreillä, joiden pitäisi päästä kuuluttamaan omaa erinomaisuuttaan maailmalle työkavereiden kanssa kun omaa muuta elämää ei ole.