Onko pitkiä avioliittoja enää?
Samanlaisia kuin isovanhemmillamme? Rakastuttiin kesäheininä ja vanhettiin yhdessä sammaleina?
Sydän pakahtuu näihin -yhdessä 70 vuotta-tarinoihin.
Tunnetteko näitä rakkaustarinoita?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on, meillä menossa 57. yhteinen vuosi, niistä naimisissa 44 vuotta.
Vau. Miten vanhoja olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan nelikymppisiä ja oltu naimisissa 17 vuotta. Mutta me ollaankin ns porvareita ja eletään niiden ihanteiden mukaan.
Eli kummallakin omat hoidot avioliiton sivussa, joista ei kysellä eikä kerrota?
Tällä hetkellä ei ole kummallakaan, mutta kummallakin on ollut ;).
Mutta sen verran tasa-arvo tosiaan vaikuttaa, että myös minulla eli naisella oli rakastaja =).
Ei näytä ainakaan kaduttavan se avioliiton ulkopuolinen "rakastaja".
Kuinkahan kauan tuollainen porvari kulissi kestää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ehti olla 56 vuotta naimisissa ennenkuin isä kuoli. Mun sisarukset ovat olleet nyt 41 ja 37 vuotta puolisoidensa kanssa naimisissa. Minulla ja miehellä tuli tänä vuonna 26 vuotta aviossa ja 31 vuosi yhdessä ja yhä tahdotaan. En sanoisi että kovin huonosti on mennyt.
Tuttavapiiriä, työ- ja harrastuskavereita kun seurailee, niin tuntuu että liittojen kestävyys tai kestämättömyys tosiaan periytyy vahvasti. Eli eroperheiden lapset eroavat itsekin helpommin. Omassa suvussani juuri kukaan ei ole eronnut, läheisin eronnut sukulaiseni on pikkuserkkuni, ja tuskin sattumalta myös hänen kaksi lastaan ovat eronneet.
Tosta on eri mieltä! Itse oon eroperheestä, tosin olin vain 2-vuotias, vanhempieni erotessa. Puolisoni taas eli äitinsä kanssa, koska isänsä kuoli, puolisoni ollessaan alle 2-vuotias. Itselleni on ollut tosi tärkeää saada ydinperheemme pysymään kasassa, myös ilmeisesti puolisolleni, kun tässä olemme olleet jo 35 vuotta. Ja olen ylpeä siitä.
Minun ja eksäni vanhemmat ja molempien lähipiirit ovat aika tavalla järjestäen pitkissä liitoissaan. Mekin sinnittelimme yli kaksi vuosikymmentä ennen eroa, joka tuntuu edelleen ainoalta oikealta ratkaisulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan nelikymppisiä ja oltu naimisissa 17 vuotta. Mutta me ollaankin ns porvareita ja eletään niiden ihanteiden mukaan.
Eli kummallakin omat hoidot avioliiton sivussa, joista ei kysellä eikä kerrota?
Tällä hetkellä ei ole kummallakaan, mutta kummallakin on ollut ;).
Mutta sen verran tasa-arvo tosiaan vaikuttaa, että myös minulla eli naisella oli rakastaja =).
Ja kehut teidän liittoa 🤢?
En ole kehunut mitään vaan vastasin aloituksessa esitettyyn kysymykseen.
Mutta tosiaan hyvin olemme onnistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan nelikymppisiä ja oltu naimisissa 17 vuotta. Mutta me ollaankin ns porvareita ja eletään niiden ihanteiden mukaan.
Eli kummallakin omat hoidot avioliiton sivussa, joista ei kysellä eikä kerrota?
Tällä hetkellä ei ole kummallakaan, mutta kummallakin on ollut ;).
Mutta sen verran tasa-arvo tosiaan vaikuttaa, että myös minulla eli naisella oli rakastaja =).
Ei näytä ainakaan kaduttavan se avioliiton ulkopuolinen "rakastaja".
Kuinkahan kauan tuollainen porvari kulissi kestää?
Ei ole mikään kulissi. Avioliitossa kun on kyse muustakin kuin panemisesta. Sitä ei tietysti työläistaustaiset voi ymmärtää.
On meillä jäänyt luottamuspulaa miehen teoista. Mutta se koskee lähinnä vain jotain saunailtoja työkavereiden kanssa ja muita vastaavia menoja. Esimerkiksi jos työpaikalla suunnittelevat laivaristeilyä niin hän ei lähde. Eikä se ole minun kieltoni vaan se ettei halua minulle ikävää oloa risteilyn ajaksi. Pienen luottamusongelman kanssa voi elää.
Vierailija kirjoitti:
Onhan meillä jo aika pitkä avioliitto, vaikka 70-vuotiseen liittoon onkin vielä matkaa. Olemme olleet yhdessä 47 vuotta, joista naimisissa 42 vuotta. Ja edelleen olemme onnellisia, en näe mitään syytä, että koskaan eroaisimme ennenkuin kuolema meidät erottaa.
Samoin. Itsellä luvut 45 / 40 vuotta. Ja vaikka elo ei aina ihan hopeareunuksellisella pilvellä seilaamista olekaan, niin vaihtoehtoiset ratkaisut olisivat selvästi huonompia, joten näillä mennään, päätyyn asti.
Onhan niitä pitkiäkin suhteita. Itse olen 40v ja avioliittoa takana reilu 21vuotta. Ei siis mikään valtavan pitkä suhde, mutta ikäiselleni kyllä. En osaa ajatella, että erottaisiin, ois outoa ajatella elämää ilman puolisoani.
En suostuisi olemaan suhteessa jossa en luota.
Alettiin seurustelmaan kun minä 14v ja mies 16v. Nyt molemmat yli 50v ja kuopuskin jo kohta täysi-ikäinen.
Minusta pitkässä parisuhteessa parasta on yhdessä kasvaminen. Tasainen arki ja luotto siihen että toinen hoitaa asiat jos itse välillä väsyneempi.
Meillä molemmilla omia lomamatkoja ja harrastuksia mutta paljon myös yhteistä tekemistä. Pitkä parisuhde on myös mahdollistanut aika turvatun talouden. Kummatkaan ei ole kovilla palkoilla mutta asunto maksettu ja rahaa riittää hyvin elämiseen.
Lasten kaverit on( nyt nuoria aikusia) ihmetelleet meidän pitkää liittoa ja sitä että vieläkin rakastetaan toisiamme. Se jotenkin näkyy ulospäin.
Elämä on helppoa ja toivon että se jatkuu vielä pitkään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
[quot unie=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan nelikymppisiä ja oltu naimisissa 17 vuotta. Mutta me ollaankin ns porvareita ja eletään niiden ihanteiden mukaan.
Eli kummallakin omat hoidot avioliiton sivussa, joista ei kysellä eikä kerrota?
Tällä hetkellä ei ole kummallakaan, mutta kummallakin on ollut ;).
Mutta sen verran tasa-arvo tosiaan vaikuttaa, että myös minulla eli naisella oli rakastaja =).
Ei näytä ainakaan kaduttavan se avioliiton ulkopuolinen "rakastaja".
Kuinkahan kauan tuollainen porvari kulissi kestää?
Ei ole mikään kulissi. Avioliitossa kun on kyse muustakin kuin panemisesta. Sitä ei tietysti työläistaustaiset voi ymmärtää.
Et taida itse ihan ymmärtää. Ei tosiaan ole kysymys vain panemisesta, vaan siitä että kun pettää yhdellä (varsin tärkeällä) osa-alueella, ei toinen osapuoli voi täysin luottaa lojaalisuuteen muutenkaan. Ei se, että kerran haksahtaa sivusuhteeseen, ole kovin hälyttävää -mutta jos sivusuhteet näyttävät olevan osa 'normaalia' avioelämää, se kuulostaa pahalta. Loppujen lopuksi porvaris- ja työläistaustaiset ovat kaikki samanlaisia ihmisiä samanlaisine tarpeineen ja toiveineen, ohuesta 'sivistyksen pintakiillosta' riippumatta.
Kaikesta huolimatta, toivotan onnea suhteellenne, tehän sen lopulta päätätte omalta kohdaltanne miten ja millä säännöillä haluatte elää.
Itse olen 45v. Tuttavapiirissäni tiedän kaksi pariskuntaa, jotka olleet yhdessä yli 20v. Muilla sitten vaihtuvia suhteita, enemmän tai vähemmän pitkiä. Vähemmistössä siis ovat. Näin helsinkiläisenä.