Olin vielä pari viikkoa sitten varma että ta pan itseni
Oli selkeä suunnitelmakin. Lääkkeet ja syrjäinen paikka, kirjeet läheisille. Nyt kaikki on muuttunut. En missään nimessä tekisi sitä. Olen saanut elämänhalun takaisin. Olin jo aika syvissä vesissä silloin.
Kommentit (25)
Kiva että elämä maistuu paremmalta.
Kuule mikään ei muutu kahdessa viikossa kun olet syvissä vesissä. Vielä tulee päivä kun lopullisen ratkaisun tulet tekemään. Se odottaa oikeaa hetkeä. Lopulta rauhoitut kun ratkaisun teet ja helppo tehdä kun rauhan olet sisääsi saanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oivalsit, miksi kannattaa jatkaa?
Itsellä myös raskaana mielessä.
Oivalsin, että voin itse vaikuttaa elämääni ja muuttaa sitä parempaan suuntaan. Olen aika erakoitunut ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Päätin alkaa altistamaan itseäni pienin askelin. Päivä kerrallaan.
Minä myös olin joitain kuukausia sitten täysin itsemurhan partaalla. Nyt elämä parempaa. Selvisin isosta kriisistä voittajana.
Ihana että kerrot. Ehkä joku muukin saa rohkaisua ja toivoa, että asiat voivat muuttua ja lopullista ratkaisua ei kannata tehdä, kun ongelma voi olla väliaikainen.
Itse kärsin 10 vuotta masennuksesta ja elämän merkityksettömyydestä, en ollut varsinaisesti itsetuhoinen, mutta päässä pyöri vahvana, ettei elämässä ole mitään järkeä eikä merkitystä, ja ihan sama vaikka kuolisin jossain onnettomuudessa tms, voisi olla helpotuskin.
Minut pelasti uskoontulo, elämään tuli värit ja merkitys. Ja vaikka nykyäänkin tulee eteen vastoinkäymisiä, niin jalkojeni alla on vahva peruskallio, joka ei petä, kun vaan muistan sen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oivalsit, miksi kannattaa jatkaa?
Itsellä myös raskaana mielessä.Oivalsin, että voin itse vaikuttaa elämääni ja muuttaa sitä parempaan suuntaan. Olen aika erakoitunut ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Päätin alkaa altistamaan itseäni pienin askelin. Päivä kerrallaan.
Ite en vaan pysty tuohon kun ahdistaa. Pelkään että joku utelee omista asioistani ja rupean lörpöttelemään mikä kaduttaa myöhemmin. Ja myös sosiaalisten tilanteiden jälkeen ihan loppu ja loppupäivä menee levätessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule mikään ei muutu kahdessa viikossa kun olet syvissä vesissä. Vielä tulee päivä kun lopullisen ratkaisun tulet tekemään. Se odottaa oikeaa hetkeä. Lopulta rauhoitut kun ratkaisun teet ja helppo tehdä kun rauhan olet sisääsi saanut.
Mikä h*lvetin viikatemies sinä luulet olevasi? Kusipäistä kirjoittaa tälläisiä provoja.
Ap: lle tsempit ja kaikille muille vaikeaa aikaa eläville!
No, hyvä ettet tappanut. Muuten olisi tämäkin hieno päivä jäänyt näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olin joitain kuukausia sitten täysin itsemurhan partaalla. Nyt elämä parempaa. Selvisin isosta kriisistä voittajana.
Olen lisäksi saanut muutettua elämäni melko stressi vapaaksi. Toki kaikelta stressiltä en voi edelleenkään välttyä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule mikään ei muutu kahdessa viikossa kun olet syvissä vesissä. Vielä tulee päivä kun lopullisen ratkaisun tulet tekemään. Se odottaa oikeaa hetkeä. Lopulta rauhoitut kun ratkaisun teet ja helppo tehdä kun rauhan olet sisääsi saanut.
Mulla muuttui elämä yhdessä hetkessä. Siis kun tulin uskoon, se oli yksi hetki, oivallus, ja ylitsevuotava lämpö. Siis yliluonnollinen kokemus joka muutti ajatukseni ja asenteeni täysin, 10 vuoden masennus ja merkityksettömyys hävisi siinä yhdessä hetkessä.
Ja siis tästä aikaa jo 13 vuotta, että mikään ohimenevä vaikutus ei ollut.
Toki en väitä että kaikille uskoontulo käy näin sormia näpäyttämällä, jokaiselle on oma reittinsä, mutta mulle kävi näin. Eli on mahdollista, että asiat muuttuu kahdessa viikossa, tai jopa hetkessä. Tai mikä aika kenelläkin menee.
T. kommentoija nro 7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oivalsit, miksi kannattaa jatkaa?
Itsellä myös raskaana mielessä.Oivalsin, että voin itse vaikuttaa elämääni ja muuttaa sitä parempaan suuntaan. Olen aika erakoitunut ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Päätin alkaa altistamaan itseäni pienin askelin. Päivä kerrallaan.
Ite en vaan pysty tuohon kun ahdistaa. Pelkään että joku utelee omista asioistani ja rupean lörpöttelemään mikä kaduttaa myöhemmin. Ja myös sosiaalisten tilanteiden jälkeen ihan loppu ja loppupäivä menee levätessä.
Saisitkohan haettua ammattiapua? Heidän kanssaan on helpompi jutella. Toki hoitoon pääsyssä on omat hankaluutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule mikään ei muutu kahdessa viikossa kun olet syvissä vesissä. Vielä tulee päivä kun lopullisen ratkaisun tulet tekemään. Se odottaa oikeaa hetkeä. Lopulta rauhoitut kun ratkaisun teet ja helppo tehdä kun rauhan olet sisääsi saanut.
Mulla muuttui elämä yhdessä hetkessä. Siis kun tulin uskoon, se oli yksi hetki, oivallus, ja ylitsevuotava lämpö. Siis yliluonnollinen kokemus joka muutti ajatukseni ja asenteeni täysin, 10 vuoden masennus ja merkityksettömyys hävisi siinä yhdessä hetkessä.
Ja siis tästä aikaa jo 13 vuotta, että mikään ohimenevä vaikutus ei ollut.
Toki en väitä että kaikille uskoontulo käy näin sormia näpäyttämällä, jokaiselle on oma reittinsä, mutta mulle kävi näin. Eli on mahdollista, että asiat muuttuu kahdessa viikossa, tai jopa hetkessä. Tai mikä aika kenelläkin menee.
On myös mahdollista selvitä ilman uskoontuloa.
T. kommentoija nro 7
Kun on pohjalla, sitä miettii jääkö sinne ja vetää vettä keuhkoihin vai nouseeko takaisin pinnalle ja yrittää vielä vaikuttaa asioihinsa. Olen iloinen, että palasit pinnalle.
Ihana kuulla <3 Hauskaa syksyn alkua AP:lle ja kaikille muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oivalsit, miksi kannattaa jatkaa?
Itsellä myös raskaana mielessä.Oivalsin, että voin itse vaikuttaa elämääni ja muuttaa sitä parempaan suuntaan. Olen aika erakoitunut ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Päätin alkaa altistamaan itseäni pienin askelin. Päivä kerrallaan.
Pieniä positiivisa askeleita kun ottaa, joka päivä niin siitä se elämä alkaa paranemaan.
Watch your thoughts, they become your words; watch your words, they become your actions; watch your actions, they become your habits; watch your habits, they become your character; watch your character, it becomes your destiny.
Vierailija kirjoitti:
Tulet kuolemaan oman käden kautta. Teet itsemurhan kun oikea hetki koittaa. Ota se armona ja vapaudut tästä elämästä. Itsemurha on hyvä vaihtoehto.
Jokaisella on oikeus päättää elämästään, mutta tuo on väärin sanottu itsetuhoisia ajatuksia ja sen eteen konkreettisia tekoja tehneelle henkilölle, että tulee kuolemaan oman kätensä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule mikään ei muutu kahdessa viikossa kun olet syvissä vesissä. Vielä tulee päivä kun lopullisen ratkaisun tulet tekemään. Se odottaa oikeaa hetkeä. Lopulta rauhoitut kun ratkaisun teet ja helppo tehdä kun rauhan olet sisääsi saanut.
Mulla muuttui elämä yhdessä hetkessä. Siis kun tulin uskoon, se oli yksi hetki, oivallus, ja ylitsevuotava lämpö. Siis yliluonnollinen kokemus joka muutti ajatukseni ja asenteeni täysin, 10 vuoden masennus ja merkityksettömyys hävisi siinä yhdessä hetkessä.
Ja siis tästä aikaa jo 13 vuotta, että mikään ohimenevä vaikutus ei ollut.
Toki en väitä että kaikille uskoontulo käy näin sormia näpäyttämällä, jokaiselle on oma reittinsä, mutta mulle kävi näin. Eli on mahdollista, että asiat muuttuu kahdessa viikossa, tai jopa hetkessä. Tai mikä aika kenelläkin menee.
T. kommentoija nro 7
On myös mahdollista selvitä ilman uskoontuloa. Itse kävin niin pohjalla, että nyt kun selvisin siitä joten kuten niin uskon, että jos pohja tulee uudelleen vastaan niin tiedän, että se on ohimenevää kuitenkin.
Mitä oivalsit, miksi kannattaa jatkaa?
Itsellä myös raskaana mielessä.