Miten akateeminen mies eroaa duunarimiehestä?

liian pitkä akateeminen koulutus tuhoaa luovuuden ja muuttaa luonnetta kylmäksi...

En luokittele ihmisiä koulutuksen tai työn perusteella. Sitä paitsi, ihmisellä voi olla hyvin monta syytä, miksei hän ole opiskellut ammattikoulua pidemmälle, vaikkei hänen älyssään olisikaan mitään vikaa: toiset vain pitävät enemmän käytännönläheisestä työstä, jollain voi olla huono stressinsietokyky, jotkut eivät ole riittävän pitkäjänteisiä, toiset haluavat mahdollisimman nopeasti työelämään jne.

Kumpia sitten ovat AMK:n tai vanhan opistoasteen käyneet?

Nykyisin on paljon korkeakoulutettuja jotka ovat hanttihommissa tai mäkkärin luukulla töissä.

Ei ne siinä yhdessä asiassa eroa mitenkään, ei duunarit, akateemiset, suomalaiset, ulkomaalaiset miehet.

In out, in out, in out jne.

Työskentelen akateemisessa maailmassa ja ympärillä akateemisia miehiä, fiksuja, ei niin fiksuja ja tylsiäkin. Suurimman ihailuni saa kuitenkin ryhdikäs haalarimies, oman alansa ammattilainen, jolla usein vielä pilkettä silmäkulmassa. Onneksi minulla on juuri sellainen mies, joka on vielä mielenkiintoinen keskustelija.

Enpä ole juuri huomannut eroja ihmisissä ammatin tai koulutuksen perusteella. Tavallisia, työssäkäyviä ihmisiä ovat kaikki tietämäni duunarit ja akateemiset.

Vierailija kirjoitti:

En luokittele ihmisiä koulutuksen tai työn perusteella. Sitä paitsi, ihmisellä voi olla hyvin monta syytä, miksei hän ole opiskellut ammattikoulua pidemmälle, vaikkei hänen älyssään olisikaan mitään vikaa: toiset vain pitävät enemmän käytännönläheisestä työstä, jollain voi olla huono stressinsietokyky, jotkut eivät ole riittävän pitkäjänteisiä, toiset haluavat mahdollisimman nopeasti työelämään jne.

Jep, tunnen useita duunarimiehiä jotka on kyllä fiksuja, mutta syystä tai toisesta ne opinnot ei ole kiinnostaneet. Toiset on vähän myöhemmin kypsyviä ja nuorena on menojalka vipattanut eikä koulu kiinnostanut, vaikka aikuistuttuaan tyyppi olisi ihan asiallinen, joillain se on vahvasti perheestä ja kodista tullut malli että näin kuuluu tehdä eikä ole tullut edes mieleen että muuhun voisi pyrkiä. Tai yksinkertaisesti on ihmisenä sellainen että tekee mieluummin käsillään asioita vaikka päätä olisi. Moni näistä kuitenkin sitten menestyy siinä valitsemallaan uralla ja jotkut saattaa myöhemminkin kouluttautua ja edetä vaikka mihin.

Toisaalta akateemisetkin miehet saattaa vastoin stereotypioita olla varsin käytännönläheisiä ja nauttia myös ruumiillisesta työstä sen päivätyönsä vastapainona.

Ja nämä akateemiset ja duunarit voi myös tulla ihan hyvin toimeen keskenään. Voi toki olla että ei tule, onhan sitä ennakkoluuloista porukkaa molemmissa jotka ei edes halua tutustua toisenlaisesta taustasta ja koulutuksesta tuleviin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse duunarimies, teen ihan ok palkkaista ja haastavaa työtä. Minulla on ystävinä akateemisia miehiä sekä duunarimiehiä, en mitään eroa ole huomannu heissä. Ihmiset ovat yksilöitä ja se mitä kouluja tai mitä työtä ihminen tekee ei määrittele sitä minkälainen hän on ihmisenä.

Varmaan jossain pitkäaikaistyöttömissä on sitten eniten niitä päihdeongelmaisia ja mt ongelmaisia ihmisiä.

Taida olla uusi täällä, kun käytit aikaasi asiallisen viestin kirjoittamiseen. Täälläpäin kun ei ole tavattu sellaista harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

pukeutuvat eri lailla ja huumori on erilaista duunarimiehillä...itse en viihtyisi pukupelle akateemikon kanssa....tosin kaikki eivät ole samanlaisia.

Itse et liene akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen akateemisessa maailmassa ja ympärillä akateemisia miehiä, fiksuja, ei niin fiksuja ja tylsiäkin. Suurimman ihailuni saa kuitenkin ryhdikäs haalarimies, oman alansa ammattilainen, jolla usein vielä pilkettä silmäkulmassa. Onneksi minulla on juuri sellainen mies, joka on vielä mielenkiintoinen keskustelija.

Riippuu tietysti omasta tasostasi, kenen kanssa koet keskustelun mielenkiintoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

liian pitkä akateeminen koulutus tuhoaa luovuuden ja muuttaa luonnetta kylmäksi...

Ei tuhoa, mutta liian henkevä kumppani ei sovellu keskimääräiselle suominaiselle. Tyhmille naisille sopii paremmin henkisesti samalla tasolla oleva autonraiskaaja rane.

Jos vertaan isääni (duunari) ja miestäni (akateeminen).

Isäni on hyvä käsistään eikä pelkää tarttua töihin, oli se miten sottaista puuhaa tahansa. Mieheni taas on enemmän sisätyöihmisiä, jotkin remppahommat sujuvat kyllä.

Isäni on arvoiltaan lähimpänä persuja, mieheni taas vasemmistoa.

Isäni tykkää kaiken maailman kovaa ääntä pitävistä vehkeistä ja tykkää rassata niitä. Auton pitää olla iso ja kallis. Mieheni pitää tietotekniikasta ja kasaa esimerkiksi oman tietokoneensa. Käyttää rahansa kaiken maailman pelivehkeisiin, kaiuttimiin yms.

Kumpikin ovat mukavia ihmisiä ja molemmille on tärkeintä tässä elämässä oma perhe ja muut rakkaat ihmiset. Kumpikin ovat eläinrakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Jos vertaan isääni (duunari) ja miestäni (akateeminen).

Isäni on hyvä käsistään eikä pelkää tarttua töihin, oli se miten sottaista puuhaa tahansa. Mieheni taas on enemmän sisätyöihmisiä, jotkin remppahommat sujuvat kyllä.

Isäni on arvoiltaan lähimpänä persuja, mieheni taas vasemmistoa.

Isäni tykkää kaiken maailman kovaa ääntä pitävistä vehkeistä ja tykkää rassata niitä. Auton pitää olla iso ja kallis. Mieheni pitää tietotekniikasta ja kasaa esimerkiksi oman tietokoneensa. Käyttää rahansa kaiken maailman pelivehkeisiin, kaiuttimiin yms.

Kumpikin ovat mukavia ihmisiä ja molemmille on tärkeintä tässä elämässä oma perhe ja muut rakkaat ihmiset. Kumpikin ovat eläinrakkaita.

Onko persut siis työväenluokan puolue? Ennen vasemmistoliitto ja sdp edusti työväenluokkaa mutta nykyään monet sanoo "duunarit on persuja".

Duunarius on ammatinvalinta, ei suo, eikä pitkä koulutus ole mitään erityistä kehittymistä, se on vain ammatin opiskelua. Jotkut ammatit vaativat pidemmän koulutuksen, toiset lyhyemmän. Myöskään pitkä opiskelu ei ole mitään tikapuiden kiipeämistä huipulle. Ei ole mitään huippua, on vain ihmisiä, jotka toimivat eri ammateissa ja saavat niistä eri liksaa. Jos palkka on hyvä, hieno juttu, jos huono, aina voi kouluttautua ja siirtyä toisiin hommiin. Yhtään ylemmäs ja lähemmäs mitään huippua näin ei kuitenkaan elämässä pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vertaan isääni (duunari) ja miestäni (akateeminen).

Isäni on hyvä käsistään eikä pelkää tarttua töihin, oli se miten sottaista puuhaa tahansa. Mieheni taas on enemmän sisätyöihmisiä, jotkin remppahommat sujuvat kyllä.

Isäni on arvoiltaan lähimpänä persuja, mieheni taas vasemmistoa.

Isäni tykkää kaiken maailman kovaa ääntä pitävistä vehkeistä ja tykkää rassata niitä. Auton pitää olla iso ja kallis. Mieheni pitää tietotekniikasta ja kasaa esimerkiksi oman tietokoneensa. Käyttää rahansa kaiken maailman pelivehkeisiin, kaiuttimiin yms.

Kumpikin ovat mukavia ihmisiä ja molemmille on tärkeintä tässä elämässä oma perhe ja muut rakkaat ihmiset. Kumpikin ovat eläinrakkaita.

Onko persut siis työväenluokan puolue? Ennen vasemmistoliitto ja sdp edusti työväenluokkaa mutta nykyään monet sanoo "duunarit on persuja".

Persuja varmaan äänestävät enemmän oikeistoon kallellaan olevat duunarit ja vasemmistoon kallellaan olevat taas demareita. Vasemmistoliitto ei enää aja duunareiden etua.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse duunarimies, teen ihan ok palkkaista ja haastavaa työtä. Minulla on ystävinä akateemisia miehiä sekä duunarimiehiä, en mitään eroa ole huomannu heissä. Ihmiset ovat yksilöitä ja se mitä kouluja tai mitä työtä ihminen tekee ei määrittele sitä minkälainen hän on ihmisenä.

Varmaan jossain pitkäaikaistyöttömissä on sitten eniten niitä päihdeongelmaisia ja mt ongelmaisia ihmisiä.

Näin on! Totta joka sana.

terveisin Ope - puusepän onnellinen vaimo

Olin 15 vuotta duunari, kunnes hain yliopistoon ja luin itsekin maisteriksi. En koe muuttuneeni ihmisenä opintojeni aikana.

Vierailija kirjoitti:

Jostain rasvanahkaisesta duunariperheesta tulevasta yliopistoon päässeestä miehestä ei koskaan tule oikeasti keskiluokkaista.

Sehän siitä nyt vielä puuttuisi, että joutuisi ripustamaan Lokki-lampun keittiön kattoon ja juomaan jouluna punaviiniä kinkun kanssa!

Puhumattakaan siitä hölmöstä itsensä kehittämisen eetoksesta.

Akateeminen ei osaa edes lamppua vaihtaa.