Lapsen koti-ikävästä ja äidin ikävästä.

Me ollaan nyt joulun vietossa mummolassa ja eiköhän sitten eilen illalla iskenyt tuholle koti-ikävä. Ikää hänellä on siis 2v.8kk ja viimeksi ollaan käyty täällä kyläilemässä elokuun alussa. Isovanhempiaan on kyllä nähnyt kuukausittain. No, kuitenkin illalla nukkumaan mennessä tuholle tuli ensin paha mieli, kun kirjassa missä oli ambulanssin kuva ei ollutkaan ambulanssisatua. Kehittelin sadun omasta päästäni sitten, mutta ei kelvannut. Seuraavaksi tuli ikävä betoniautoa mikä on kotona ja sitten lopulta se koti-ikävä. 1,5h rauhoittelin tuhoa ja selitin, että ollaan joulun vietossa mummolassa jne. Lopulta käytiin syömässä jogurtit ja sen jälkeen uni tulikin vartin sisään. Tosin vielä siinäkin vaiheessa koti-ikävä ja paha mieli vaivasivat. Yöllä tuho oli herännyt viisi kertaa itkemään äitiä. Me siis nukutaan niin, että minä nukun vauvan kanssa ja tuho isänsä kanssa. Sama systeemi kotonakin erinäisistä syistä johtuen.



Jotenkin tuli vain niin avuton olo, että miten toimin tuon pojan kanssa?! Eihän mitkään selitykset häneen uppoa eikä oikein rauhoittelutkaan. Ahdistuin vain itse siinä tilanteessa ja tuntui, että en osannut tehdä mitään. Nyt jännittää ilta ja ensi yö, että miten se taas menee. Toisaalta mietin sitäkin, että onko tuho ihan liikaa mun kanssa, kun tuota äidin itkemistä on kotonakin joskus öisin. Joopa joo, vinkkejä otetaan vastaan :-)