Lue keskustelun säännöt.
Kolmen viikon keskustelu ja kahdet treffit, itketti kun se loppui
12.09.2023 |
Mietin olenko ihan yliherkkä, tuntuu että olen. Tapailin miestä pari kertaa ja lopetin sen, koska minusta tuntui että hän tapaili monia, eikä se ole tyylini.
Nyt olen kuitenkin ihan rikki. Siis pari tapaamista, jotka tosin kestivät 5h kumpikin.
En ole mikään teinikään enää. Miten muilla??
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaako oma kokemukseni miehenä. - Itse pelkään hieman treffeille menoa. Toisaalta haluaisin hyvin paljon päästä treffeille. Mutta samaan aikaan sisältäni nousee mieleeni taas tunne siitä kuinka treffit etenevät. Kuten monesti ovat edenneet hyvin.
On saatettu sopia, että mennään tosille tai mahd. jopa kolmansille. Välissä sitä ehdin hieman jo ihastua, ehkä jopa vähän rakastuakin. Kunnes taas koittaa hetki, jolloin nainen haluaa sanoa minulle jotain.
Nainen on usein korostetun huomaavaine ja tahdikas asetellessaan sanojaan. Hän saattaa kertoa minusta useammanseikan, joista hän kertoo pitävänsä ja tai arvostavansa minua.
Tämän jälkeen tulee usein pieni hetki. (- Nainen saattaa vetää henkeä.)
Kunnes hän jatkaa kertomalla, että emmekö kuitenkin voisi olla tulevaisuudessa vain ystäviä tai mahdollsiesti kavereita. Tai jollei ihan näin sanoin, niin jotain vastaavaa.
Eihän siinä mitään. Jatektaan vain. Ollaan vain. Pidetään yhteyttä soitellaan. - Varon sanomasta, että kuule olen kuullut tuon sanonnan jo ihan liian monta kertaa. Yritän olla toiveikas, että ehkä me oikeasti voimme olla ystävät tai vain kavarit jatkossa. kuten joidenkin naisten kanssa olen onnistunut.
Valehtelisin, jos väittäsin, että en olle pettynyt.
Pettynyt vaikka aikaa myöten saattaisin aatella, että oli oiekastaan minun onneni, ettei meistä tullut heitä, jotka olsivat yhteisymmärryksessä edenneet yhdessä ja eläneet jatkossa yhdessä parisuhteeseesa.
Tai yrittäen saada lohtua siitä, että tapasinpa kuitenkin niin fiksun naisen, ettei hän halunnut vain ns. ghostata, koska ymmärrän, ettei pakkien antaminen aina helppoa ole.
Mutta ei sitä enää haluaisi saada pakkeja. - Tai joutua antmaan niitä itse, koska ihan niin toivotan ja onneton en ole, että haluaisin kenenkään kanssa parisuhteeseen väkisin tai ajatuksella, että tyydympä nyt tuohon kun en ketään muutakaan mahd. koskaan tule saamaan.
Hyvää pohdintaa, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaako oma kokemukseni miehenä. - Itse pelkään hieman treffeille menoa. Toisaalta haluaisin hyvin paljon päästä treffeille. Mutta samaan aikaan sisältäni nousee mieleeni taas tunne siitä kuinka treffit etenevät. Kuten monesti ovat edenneet hyvin.
On saatettu sopia, että mennään tosille tai mahd. jopa kolmansille. Välissä sitä ehdin hieman jo ihastua, ehkä jopa vähän rakastuakin. Kunnes taas koittaa hetki, jolloin nainen haluaa sanoa minulle jotain.
Nainen on usein korostetun huomaavaine ja tahdikas asetellessaan sanojaan. Hän saattaa kertoa minusta useammanseikan, joista hän kertoo pitävänsä ja tai arvostavansa minua.
Tämän jälkeen tulee usein pieni hetki. (- Nainen saattaa vetää henkeä.)
Kunnes hän jatkaa kertomalla, että emmekö kuitenkin voisi olla tulevaisuudessa vain ystäviä tai mahdollsiesti kavereita. Tai jollei ihan näin sanoin, niin jotain vastaavaa.
Eihän siinä mitään. Jatektaan vain. Ollaan vain. Pidetään yhteyttä soitellaan. - Varon sanomasta, että kuule olen kuullut tuon sanonnan jo ihan liian monta kertaa. Yritän olla toiveikas, että ehkä me oikeasti voimme olla ystävät tai vain kavarit jatkossa. kuten joidenkin naisten kanssa olen onnistunut.
Valehtelisin, jos väittäsin, että en olle pettynyt.
Pettynyt vaikka aikaa myöten saattaisin aatella, että oli oiekastaan minun onneni, ettei meistä tullut heitä, jotka olsivat yhteisymmärryksessä edenneet yhdessä ja eläneet jatkossa yhdessä parisuhteeseesa.
Tai yrittäen saada lohtua siitä, että tapasinpa kuitenkin niin fiksun naisen, ettei hän halunnut vain ns. ghostata, koska ymmärrän, ettei pakkien antaminen aina helppoa ole.
Mutta ei sitä enää haluaisi saada pakkeja. - Tai joutua antmaan niitä itse, koska ihan niin toivotan ja onneton en ole, että haluaisin kenenkään kanssa parisuhteeseen väkisin tai ajatuksella, että tyydympä nyt tuohon kun en ketään muutakaan mahd. koskaan tule saamaan.
Toivotaan että löytyy se jonka kanssa on itsestään selvää että tämä on nyt se. Sillä lailla käy monelle. Ehkä sinunkin kannattaisi deittailla sillä ajatuksella että huomaat itsekin melko lailla heti kun se oikea löytyy.
Mitäköhän tuolla tarkoitit, kun kirjoitit, että deittailla heitä, että huomaisi itsekin melko lailla heti, että tuossa on hän, jota voisin pitää oikeana; tai joka yhtälailla voisi pitää minua oikeana.
- Toki on ollut niitä deittikumppaneita, joista minä tai hän tai me molemmat olemme hyvinkin pian tienneet, että emme tulisi jatkamaan yhdessä ainakaan niin. että jatkaisimme yhdessä parisuhteeseen asti.
Mutta on myös heitä, joista, kuten kirjoitin, joihin on jo ehtinyt paitsi ihastua niin pikkaisen jo rakastuakin, vai olsiko oikeampaa sanoa, että vähän jo kiintynyt e. ollut ts. heitä, joista olen jälkeen päin vaoi sanoa, että luullut hyvin pian, että tuossa olisi mahd- nyt se oikea
Siksi se, että tiemme johtaa johonkin muualle kuin yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta on tuntunut niin raskaalta.
- Sitä syyttää itseäänkin kysellen, että miski sitä taas ennätti ihastua jne. eikä nähnyt ja huomannut, että kaikki oli vain omaa unelmaa ja haavetta.
En minä parasta kumppanai varmaan löydä mutta sellainen oikein hyvin sopiva olisi hyvin mukava löytää ja kohdata.
Itse en ole koskaan deittaillut Suomessa. Puolisot ovat löytyneet ystäväpiirin ja työn kautta, joten en tunne skeneä täällä.
Mutta 1990-luvulla asuin Yhdysvalloissa, ja siellä tuli deittailtuakin. Silloin opetettiin, että kolmet treffit voi käydä kenen kanssa tahansa, ja samaan aikaan saa deittailla niin monta tyyppiä kuin haluaa, eikö siinä ole mitään kevytkenkäistä.
Sitten kolmansien treffien jälkeen katsotaan, mikä on homman nimi, ja sitten jos vielä roikotetaan tai tapaillaan muita, on se huonoa käytöstä yhtä lailla mieheltä kuin naiselta.
Tämä oli aikana ennen internetiä, ja positiivisena puolena on sanottava, että sinkut tosiaan deittailivat ahkerasti, ja kavereidenkin puolesta sovittiin deittejä. Eli jos haluaa vilkkaan seuraelämän, niin sitten on hyväksyttävä, ettei omista sitä deittikumppania.
Ja okei, varmasti oli jollain tavalla helpompaa ennen nettiä. Mutta tehtiin sitä silloinkin ohareita ja sydämiä särkyi. Kuitenkin näkisin kaikkien kannalta parempana, että niitä vaihtoehtoja tulee ja menee, kuin että deittailee vain umpirakastuneena.
Vierailija kirjoitti:
Olet herkkä ja niin olen minäkin. Ei tämä nykymaailman deittimaailma sovi meille.
Minäkin olin. Nyt olen kovettanut itseni eikä mikään tunnu enää missään. En välitä kenestäkään enkä jää kaipaamaan ketään, ghostaan myös ilman minkäänlaisia omantunnontuskia.
N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et välttämättä. Tutustuminen ja jatkuva pettyminen voi itsessään myös olla henkisesti kuluttavaa ja se purkautua tunteina. Itse jouduin pitämään taukoja, koska en vain pystynyt motivoimaan itseäni juoksemaan samassa oravanpyörässä.
Entinen deittailija kirjoitti:
Deittailukulttuurin ongelma on, että siinä ollaan harmaalla alueella. Ei olla yhdessä, mutta silti monilla on odotuksia toisen käyttäytymisen suhteen. Niin pitkään, kun ei muuta ole sovittu, molemmat ovat vapaita tekemään mitä haluavat.
Muistan aikoinaan yhden deitin, joka kertoi tapailevansa myös muita. Totesin siihen, että taidan itsekin tehdä samoin. Seuraavana päivänä nainen halusikin tapailla vain minua.
Itselleen kun on helpompaa suoda enemmän vapauksia kuin muille.
Aion kyllä olla jatkossa selkeämpi.
Niinhän tämäkin mies tavallaan suuttui minulle kun kerroin että tapailu loppui nyt, koska en aio olla vain yksi monista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaako oma kokemukseni miehenä. - Itse pelkään hieman treffeille menoa. Toisaalta haluaisin hyvin paljon päästä treffeille. Mutta samaan aikaan sisältäni nousee mieleeni taas tunne siitä kuinka treffit etenevät. Kuten monesti ovat edenneet hyvin.
On saatettu sopia, että mennään tosille tai mahd. jopa kolmansille. Välissä sitä ehdin hieman jo ihastua, ehkä jopa vähän rakastuakin. Kunnes taas koittaa hetki, jolloin nainen haluaa sanoa minulle jotain.
Nainen on usein korostetun huomaavaine ja tahdikas asetellessaan sanojaan. Hän saattaa kertoa minusta useammanseikan, joista hän kertoo pitävänsä ja tai arvostavansa minua.
Tämän jälkeen tulee usein pieni hetki. (- Nainen saattaa vetää henkeä.)
Kunnes hän jatkaa kertomalla, että emmekö kuitenkin voisi olla tulevaisuudessa vain ystäviä tai mahdollsiesti kavereita. Tai jollei ihan näin sanoin, niin jotain vastaavaa.
Eihän siinä mitään. Jatektaan vain. Ollaan vain. Pidetään yhteyttä soitellaan. - Varon sanomasta, että kuule olen kuullut tuon sanonnan jo ihan liian monta kertaa. Yritän olla toiveikas, että ehkä me oikeasti voimme olla ystävät tai vain kavarit jatkossa. kuten joidenkin naisten kanssa olen onnistunut.
Valehtelisin, jos väittäsin, että en olle pettynyt.
Pettynyt vaikka aikaa myöten saattaisin aatella, että oli oiekastaan minun onneni, ettei meistä tullut heitä, jotka olsivat yhteisymmärryksessä edenneet yhdessä ja eläneet jatkossa yhdessä parisuhteeseesa.
Tai yrittäen saada lohtua siitä, että tapasinpa kuitenkin niin fiksun naisen, ettei hän halunnut vain ns. ghostata, koska ymmärrän, ettei pakkien antaminen aina helppoa ole.
Mutta ei sitä enää haluaisi saada pakkeja. - Tai joutua antmaan niitä itse, koska ihan niin toivotan ja onneton en ole, että haluaisin kenenkään kanssa parisuhteeseen väkisin tai ajatuksella, että tyydympä nyt tuohon kun en ketään muutakaan mahd. koskaan tule saamaan.
Toivotaan että löytyy se jonka kanssa on itsestään selvää että tämä on nyt se. Sillä lailla käy monelle. Ehkä sinunkin kannattaisi deittailla sillä ajatuksella että huomaat itsekin melko lailla heti kun se oikea löytyy.
Mitäköhän tuolla tarkoitit, kun kirjoitit, että deittailla heitä, että huomaisi itsekin melko lailla heti, että tuossa on hän, jota voisin pitää oikeana; tai joka yhtälailla voisi pitää minua oikeana.
- Toki on ollut niitä deittikumppaneita, joista minä tai hän tai me molemmat olemme hyvinkin pian tienneet, että emme tulisi jatkamaan yhdessä ainakaan niin. että jatkaisimme yhdessä parisuhteeseen asti.
Mutta on myös heitä, joista, kuten kirjoitin, joihin on jo ehtinyt paitsi ihastua niin pikkaisen jo rakastuakin, vai olsiko oikeampaa sanoa, että vähän jo kiintynyt e. ollut ts. heitä, joista olen jälkeen päin vaoi sanoa, että luullut hyvin pian, että tuossa olisi mahd- nyt se oikea
Siksi se, että tiemme johtaa johonkin muualle kuin yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta on tuntunut niin raskaalta.
- Sitä syyttää itseäänkin kysellen, että miski sitä taas ennätti ihastua jne. eikä nähnyt ja huomannut, että kaikki oli vain omaa unelmaa ja haavetta.
En minä parasta kumppanai varmaan löydä mutta sellainen oikein hyvin sopiva olisi hyvin mukava löytää ja kohdata.
Niistä joista tuntui että nainen on sinulle oikea niin tuliko sellainen olo että tilanne oli sama myös naisen puolelta vai oliko siinä tiettyä tahmeutta? Sitten kun se oikea löytyy niin kaikki vain lutviutuu ikään kuin itsestään kun molemmat puhaltavat samaan hiileen. Tuntuu oudolta että olisit saanut naiselta samanlaista vihreää valoa jos hän kuitenkin epäröi sinua. Sitten kun se oikea osuu kohdalle niin sen huomaa asioiden suurena helppoutena.
Olisit ap vaan jatkanut tutustumista mieheen, voihan olla, että se mies olisi lopulta valinnut sinut.
Se on nykyaikaa, että treffaillaan useita samaan aikaan. Siinä on se hyvä puoli, että sitten kun treffikumppani ilmoittaa, ettei halua tavata enää, niin on muita johon voi keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaako oma kokemukseni miehenä. - Itse pelkään hieman treffeille menoa. Toisaalta haluaisin hyvin paljon päästä treffeille. Mutta samaan aikaan sisältäni nousee mieleeni taas tunne siitä kuinka treffit etenevät. Kuten monesti ovat edenneet hyvin.
On saatettu sopia, että mennään tosille tai mahd. jopa kolmansille. Välissä sitä ehdin hieman jo ihastua, ehkä jopa vähän rakastuakin. Kunnes taas koittaa hetki, jolloin nainen haluaa sanoa minulle jotain.
Nainen on usein korostetun huomaavaine ja tahdikas asetellessaan sanojaan. Hän saattaa kertoa minusta useammanseikan, joista hän kertoo pitävänsä ja tai arvostavansa minua.
Tämän jälkeen tulee usein pieni hetki. (- Nainen saattaa vetää henkeä.)
Kunnes hän jatkaa kertomalla, että emmekö kuitenkin voisi olla tulevaisuudessa vain ystäviä tai mahdollsiesti kavereita. Tai jollei ihan näin sanoin, niin jotain vastaavaa.
Eihän siinä mitään. Jatektaan vain. Ollaan vain. Pidetään yhteyttä soitellaan. - Varon sanomasta, että kuule olen kuullut tuon sanonnan jo ihan liian monta kertaa. Yritän olla toiveikas, että ehkä me oikeasti voimme olla ystävät tai vain kavarit jatkossa. kuten joidenkin naisten kanssa olen onnistunut.
Valehtelisin, jos väittäsin, että en olle pettynyt.
Pettynyt vaikka aikaa myöten saattaisin aatella, että oli oiekastaan minun onneni, ettei meistä tullut heitä, jotka olsivat yhteisymmärryksessä edenneet yhdessä ja eläneet jatkossa yhdessä parisuhteeseesa.
Tai yrittäen saada lohtua siitä, että tapasinpa kuitenkin niin fiksun naisen, ettei hän halunnut vain ns. ghostata, koska ymmärrän, ettei pakkien antaminen aina helppoa ole.
Mutta ei sitä enää haluaisi saada pakkeja. - Tai joutua antmaan niitä itse, koska ihan niin toivotan ja onneton en ole, että haluaisin kenenkään kanssa parisuhteeseen väkisin tai ajatuksella, että tyydympä nyt tuohon kun en ketään muutakaan mahd. koskaan tule saamaan.
Toivotaan että löytyy se jonka kanssa on itsestään selvää että tämä on nyt se. Sillä lailla käy monelle. Ehkä sinunkin kannattaisi deittailla sillä ajatuksella että huomaat itsekin melko lailla heti kun se oikea löytyy.
Mitäköhän tuolla tarkoitit, kun kirjoitit, että deittailla heitä, että huomaisi itsekin melko lailla heti, että tuossa on hän, jota voisin pitää oikeana; tai joka yhtälailla voisi pitää minua oikeana.
- Toki on ollut niitä deittikumppaneita, joista minä tai hän tai me molemmat olemme hyvinkin pian tienneet, että emme tulisi jatkamaan yhdessä ainakaan niin. että jatkaisimme yhdessä parisuhteeseen asti.
Mutta on myös heitä, joista, kuten kirjoitin, joihin on jo ehtinyt paitsi ihastua niin pikkaisen jo rakastuakin, vai olsiko oikeampaa sanoa, että vähän jo kiintynyt e. ollut ts. heitä, joista olen jälkeen päin vaoi sanoa, että luullut hyvin pian, että tuossa olisi mahd- nyt se oikea
Siksi se, että tiemme johtaa johonkin muualle kuin yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta on tuntunut niin raskaalta.
- Sitä syyttää itseäänkin kysellen, että miski sitä taas ennätti ihastua jne. eikä nähnyt ja huomannut, että kaikki oli vain omaa unelmaa ja haavetta.
En minä parasta kumppanai varmaan löydä mutta sellainen oikein hyvin sopiva olisi hyvin mukava löytää ja kohdata.
Niistä joista tuntui että nainen on sinulle oikea niin tuliko sellainen olo että tilanne oli sama myös naisen puolelta vai oliko siinä tiettyä tahmeutta? Sitten kun se oikea löytyy niin kaikki vain lutviutuu ikään kuin itsestään kun molemmat puhaltavat samaan hiileen. Tuntuu oudolta että olisit saanut naiselta samanlaista vihreää valoa jos hän kuitenkin epäröi sinua. Sitten kun se oikea osuu kohdalle niin sen huomaa asioiden suurena helppoutena.
Kiitos kommentistasi. - Kuullostaa melkein ällön romanttiselta; sitten vain kaikki sujui ja tapahtui kuin itsestään- Hups. Ja sitten yks -kak oltiinkin yhdessä ja olimme enemmän kuin yksi plus yks.
- Toki jälkiviisauden valossa voin itse nähdä ja huomata seikkoja tai asioita, joista voin analysoida, että kyllä, kyllä tuosta tai tästä minun olisi pitänyt tajuta ja huomata viimeistään, ettei nanen ole minusta niin kiinnostunut kuin mitä toivoisin ja haluaisin hänen olevan, jotta saattaisimme edetä parisuhteeseen.
Mutta tiedätkö. Kun on saanut niin monta kertaa kuin on saanut pakit (tai tullut antaneeeksi itse pakit), niin ei sitä haluaisi tosien jokaista elettä ja ilmettä tai sanomista ja sanomatta jättämsitä analysoida.
Sitä yrittää heittäytyä ja antaa tilanteen edetä ja lukea omalla painollaan.
Toisaalta kuten jo ensimmäisessä viestissäni tulin kirjoittaneeksi, niin toisaalta huomaan tai olen huomannut pelkääväni tai olisiko paremp sanoa, että arkailevani treffeille menoa.
- Tietysti jonkinlainen jännitys on varmasti ihan luonnollsita; se ikäänkuin kuuluu minusta asiaan.
Mutta toivon, ettei pelkoni, korjaan arkuuteni näy liian paljon käytöksessäni; en halua lsuunnata treffeille, niin että ajattelisin , ei hän ole minusta kiinnostunut. Ei hän ole kuhan haluaa leikkiä kanssani ei hän halua kuin korkeintaan seuraaavaan hetkeen kun ei kukaan muukaan ole.... Johan tällaine arastelu näkyisi pian omassa käytöksessänikin ja tuskin olsi kovin puoleensa vetävää.
Toisaalta yritän vältttä sitä, että olisin liian innokas ja ahdisataisi tai ajaisi tosita nurkkaan innokkuudellani.
Haluaisin edetä levollsiesti ja rauhallsiesti avoiemsti ja antaen ajan näyttää sen, mikä on tarkoiettu. - Tiedän, että sinkkunakin pärjään oikein hyvin, joten ei minun ole pakko pariutua ja löytää itselleni kumppania, vain, jotta vosin sanoa eläväni ja olevani parisuhteessa enkä enää sinkkuna..
- Vaikka välillä voin kokea pienen kateuden piston sisälläni; miksi niin moni muu tuntuu löytävneen ja kohdanneen sen oikean ja oman rakkaansa ja erityisenä niin paljon mutkattomammin ja helpommin.
Tuskin tuota miestä suret, eihän hän ollut mikään elämäsi suuri rakkaus. Väärä ihminen. Suret jotain muuta. Itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuota miestä suret, eihän hän ollut mikään elämäsi suuri rakkaus. Väärä ihminen. Suret jotain muuta. Itseäsi?
Ohis kyllä minä miehenä olen monesti surrut myös itseäni ja kohtaloani kun olen saanut pakit. - Surren sitä, että en saata hahmottaa tai tajuta, että miksi juuri "sen oikean" löytäminen ja kohtaaminen on ni-in vaikeaa.
Miksi juuri minun kohtalon on olla se, joka kyllä hyväksyään ja halutaan kaveriksi tai jopa ystäväksi, jotka ovat monin tavoin paljon antavia ihmissuhteita.
- Tai joidenkin kohdalla ainoastaan kauniimpi tapa hyvästellä esittää pyyntö ystävinä tai kavereina jatkamisesta kuin ghostata.
Mutta yhtä kaikki ovat ne eri asia kuin löytää ja kohdata hä, jonka kanssa saattais edetä ja olla tulevaisuudessa yhdessä keskinäisessä rakastavassa ja välittävässä parisuhteessa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuota miestä suret, eihän hän ollut mikään elämäsi suuri rakkaus. Väärä ihminen. Suret jotain muuta. Itseäsi?
Ohis kyllä minä miehenä olen monesti surrut myös itseäni ja kohtaloani kun olen saanut pakit. - Surren sitä, että en saata hahmottaa tai tajuta, että miksi juuri "sen oikean" löytäminen ja kohtaaminen on ni-in vaikeaa.
Miksi juuri minun kohtalon on olla se, joka kyllä hyväksyään ja halutaan kaveriksi tai jopa ystäväksi, jotka ovat monin tavoin paljon antavia ihmissuhteita.
- Tai joidenkin kohdalla ainoastaan kauniimpi tapa hyvästellä esittää pyyntö ystävinä tai kavereina jatkamisesta kuin ghostata.
Mutta yhtä kaikki ovat ne eri asia kuin löytää ja kohdata hä, jonka kanssa saattais edetä ja olla tulevaisuudessa yhdessä keskinäisessä rakastavassa ja välittävässä parisuhteessa....
Itse kohtasin elämäni rakkauden vasta 48-vuotiaana. Monta väärää ihmistä mahtui elämään ennen sitä. Mutta aina uskoin että mun aika tulee vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on antanut pakit sadoille miehille mutta nyt...
no, mies väisti luodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuota miestä suret, eihän hän ollut mikään elämäsi suuri rakkaus. Väärä ihminen. Suret jotain muuta. Itseäsi?
Ohis kyllä minä miehenä olen monesti surrut myös itseäni ja kohtaloani kun olen saanut pakit. - Surren sitä, että en saata hahmottaa tai tajuta, että miksi juuri "sen oikean" löytäminen ja kohtaaminen on ni-in vaikeaa.
Miksi juuri minun kohtalon on olla se, joka kyllä hyväksyään ja halutaan kaveriksi tai jopa ystäväksi, jotka ovat monin tavoin paljon antavia ihmissuhteita.
- Tai joidenkin kohdalla ainoastaan kauniimpi tapa hyvästellä esittää pyyntö ystävinä tai kavereina jatkamisesta kuin ghostata.
Mutta yhtä kaikki ovat ne eri asia kuin löytää ja kohdata hä, jonka kanssa saattais edetä ja olla tulevaisuudessa yhdessä keskinäisessä rakastavassa ja välittävässä parisuhteessa....
Itse kohtasin elämäni rakkauden vasta 48-vuotiaana. Monta väärää ihmistä mahtui elämään ennen sitä. Mutta aina uskoin että mun aika tulee vielä.
Kiitos valoa tuovista sanoistasi. Itsehän se olisi jaksettava uskoa; mihin nyt sitten haluaakin uskoa. - Joskus on turhauttanut kun on tuntunut, että osa antaa ymmärtää, että he tietävät paremmin miten tai kuinka sitä pitäis olla ja elää.
Toisinaan muistuttelen itseäni siitä, että ajallisesti tuskin Suomessa on ollut ajanjaksoa jolloin olisi ollut yhtä helppoa elää sinkkuna kuin nyt.
Olen onnekseni oppinut arvostamaan sinkkueloani pitäen parisuhdetta mahdollisuutena en velvollisuutena.
Tiedän jo, että ne kateuden aallot, jotka aina välillä iskevät vasten rintaani kun näen tosiinsa kietoutuneneita pareja (tai parioletetlutaja) kestävät aikansa
ja tai kun kaipaan rakkautta ja haaveksin läheisyydestä ja asioiden jakamisesta jne Sen Yhden ja erityisen kanssa kestävät aikansa; kunens havahdun taas, että oikeastaan sinkkunakin olo on oiekastaan ihan kivaa ja mukavaa. - - - -Vaikka sitten jälleen hiipii mieleeni ajatus siitä, että tässäkö syy sinkkuuteni onkin?
Mutta uhriutuminen ja katkeroitumine tuskin auttavat sen löytämisessä .
Vierailija kirjoitti:
ap on antanut pakit sadoille miehille mutta nyt...
no, mies väisti luodin.
Mitä ihmettä hourit? - Joskus varmaan täytyy suudella monta sammakkoa, että voi löytää sen oikean prinssin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaako oma kokemukseni miehenä. - Itse pelkään hieman treffeille menoa. Toisaalta haluaisin hyvin paljon päästä treffeille. Mutta samaan aikaan sisältäni nousee mieleeni taas tunne siitä kuinka treffit etenevät. Kuten monesti ovat edenneet hyvin.
On saatettu sopia, että mennään tosille tai mahd. jopa kolmansille. Välissä sitä ehdin hieman jo ihastua, ehkä jopa vähän rakastuakin. Kunnes taas koittaa hetki, jolloin nainen haluaa sanoa minulle jotain.
Nainen on usein korostetun huomaavaine ja tahdikas asetellessaan sanojaan. Hän saattaa kertoa minusta useammanseikan, joista hän kertoo pitävänsä ja tai arvostavansa minua.
Tämän jälkeen tulee usein pieni hetki. (- Nainen saattaa vetää henkeä.)
Kunnes hän jatkaa kertomalla, että emmekö kuitenkin voisi olla tulevaisuudessa vain ystäviä tai mahdollsiesti kavereita. Tai jollei ihan näin sanoin, niin jotain vastaavaa.
Eihän siinä mitään. Jatektaan vain. Ollaan vain. Pidetään yhteyttä soitellaan. - Varon sanomasta, että kuule olen kuullut tuon sanonnan jo ihan liian monta kertaa. Yritän olla toiveikas, että ehkä me oikeasti voimme olla ystävät tai vain kavarit jatkossa. kuten joidenkin naisten kanssa olen onnistunut.
Valehtelisin, jos väittäsin, että en olle pettynyt.
Pettynyt vaikka aikaa myöten saattaisin aatella, että oli oiekastaan minun onneni, ettei meistä tullut heitä, jotka olsivat yhteisymmärryksessä edenneet yhdessä ja eläneet jatkossa yhdessä parisuhteeseesa.
Tai yrittäen saada lohtua siitä, että tapasinpa kuitenkin niin fiksun naisen, ettei hän halunnut vain ns. ghostata, koska ymmärrän, ettei pakkien antaminen aina helppoa ole.
Mutta ei sitä enää haluaisi saada pakkeja. - Tai joutua antmaan niitä itse, koska ihan niin toivotan ja onneton en ole, että haluaisin kenenkään kanssa parisuhteeseen väkisin tai ajatuksella, että tyydympä nyt tuohon kun en ketään muutakaan mahd. koskaan tule saamaan.
Toivotaan että löytyy se jonka kanssa on itsestään selvää että tämä on nyt se. Sillä lailla käy monelle. Ehkä sinunkin kannattaisi deittailla sillä ajatuksella että huomaat itsekin melko lailla heti kun se oikea löytyy.
Mitäköhän tuolla tarkoitit, kun kirjoitit, että deittailla heitä, että huomaisi itsekin melko lailla heti, että tuossa on hän, jota voisin pitää oikeana; tai joka yhtälailla voisi pitää minua oikeana.
- Toki on ollut niitä deittikumppaneita, joista minä tai hän tai me molemmat olemme hyvinkin pian tienneet, että emme tulisi jatkamaan yhdessä ainakaan niin. että jatkaisimme yhdessä parisuhteeseen asti.
Mutta on myös heitä, joista, kuten kirjoitin, joihin on jo ehtinyt paitsi ihastua niin pikkaisen jo rakastuakin, vai olsiko oikeampaa sanoa, että vähän jo kiintynyt e. ollut ts. heitä, joista olen jälkeen päin vaoi sanoa, että luullut hyvin pian, että tuossa olisi mahd- nyt se oikea
Siksi se, että tiemme johtaa johonkin muualle kuin yhteisymmärryksessä kohti parisuhdetta on tuntunut niin raskaalta.
- Sitä syyttää itseäänkin kysellen, että miski sitä taas ennätti ihastua jne. eikä nähnyt ja huomannut, että kaikki oli vain omaa unelmaa ja haavetta.
En minä parasta kumppanai varmaan löydä mutta sellainen oikein hyvin sopiva olisi hyvin mukava löytää ja kohdata.
Nykyihmisillä on joku vamma päässä. Ei uskalleta heittäytyä rakkauteen. Isovanhempani salamarakastuivat kadulla, kun kävelivät toisiaan vastaan. Olivat kihloissa suunnilleen seuraavalla viikolla. Miksei näin ihania tarinoita enää tapahdu?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole koskaan deittaillut Suomessa. Puolisot ovat löytyneet ystäväpiirin ja työn kautta, joten en tunne skeneä täällä.
Mutta 1990-luvulla asuin Yhdysvalloissa, ja siellä tuli deittailtuakin. Silloin opetettiin, että kolmet treffit voi käydä kenen kanssa tahansa, ja samaan aikaan saa deittailla niin monta tyyppiä kuin haluaa, eikö siinä ole mitään kevytkenkäistä.
Sitten kolmansien treffien jälkeen katsotaan, mikä on homman nimi, ja sitten jos vielä roikotetaan tai tapaillaan muita, on se huonoa käytöstä yhtä lailla mieheltä kuin naiselta.
Tämä oli aikana ennen internetiä, ja positiivisena puolena on sanottava, että sinkut tosiaan deittailivat ahkerasti, ja kavereidenkin puolesta sovittiin deittejä. Eli jos haluaa vilkkaan seuraelämän, niin sitten on hyväksyttävä, ettei omista sitä deittikumppania.
Ja okei, varmasti oli jollain tavalla helpompaa ennen nettiä. Mutta tehtiin sitä silloinkin ohareita ja sydämiä särkyi. Kuitenkin näkisin kaikkien kannalta parempana, että niitä vaihtoehtoja tulee ja menee, kuin että deittailee vain umpirakastuneena.
Usaa ei voi kyllä verrata Suomeen, täysin eri kulttuuri. Eijän täällä edes ole sellaista deittikulttuuria kuin siellä. Ja juu, siellä pitää erikseen sanoa toiselle, että no nyt olemme kimpassa. Täällä taasen ja juurikin 90-luvulla aika äkkiä pariuduttiin ja oli jo nopeasti selvää että ollaan pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuota miestä suret, eihän hän ollut mikään elämäsi suuri rakkaus. Väärä ihminen. Suret jotain muuta. Itseäsi?
Ohis kyllä minä miehenä olen monesti surrut myös itseäni ja kohtaloani kun olen saanut pakit. - Surren sitä, että en saata hahmottaa tai tajuta, että miksi juuri "sen oikean" löytäminen ja kohtaaminen on ni-in vaikeaa.
Miksi juuri minun kohtalon on olla se, joka kyllä hyväksyään ja halutaan kaveriksi tai jopa ystäväksi, jotka ovat monin tavoin paljon antavia ihmissuhteita.
- Tai joidenkin kohdalla ainoastaan kauniimpi tapa hyvästellä esittää pyyntö ystävinä tai kavereina jatkamisesta kuin ghostata.
Mutta yhtä kaikki ovat ne eri asia kuin löytää ja kohdata hä, jonka kanssa saattais edetä ja olla tulevaisuudessa yhdessä keskinäisessä rakastavassa ja välittävässä parisuhteessa....
Itse kohtasin elämäni rakkauden vasta 48-vuotiaana. Monta väärää ihmistä mahtui elämään ennen sitä. Mutta aina uskoin että mun aika tulee vielä.
Ihanaa kuulla! Minä olen 36 ja vielä on oikea rakkaus löytämättä. En jaksaisi odottaa :D
T. Eri
Pääasia että homman nimi on selvä molemmille osapuolille. Sitä ei kummankaan ikinä pitäisi salailla ja voihan se parisuhdekin siitä pikkuhiljaa syntyä.