Lue keskustelun säännöt.
HS juttu syömishäiriöiden hoidosta Oulussa. Ahdistavalta kuulostaa
12.09.2023 |
Ruoan kanssa pelataan siellä. Hakeudutaan keittiöön "normalisoimaan suhdetta ruokaan" ja ruokailun jälkeen on rentoutushetki.
Miksi sen ruokailun kanssa pitää syslata niin hirveästi? Tekisivät muita, kivoja asioita, niin tulisi nälkä, sitten pikainen ruokailu ja taas jotain täysin muuta kuin ruokailua.
Sairaaksihan tuolla tulee tervekin!
Kommentit (8)
Sulla on aika vääristynyt kuva pelaamisesta, jos pidät tuota pelaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokailun jälkeinen rentoutushetki voi olla siksi, että osalla se ruoka pyrkii ahdistuksen/tottumuksen takia ylös. Rentoutus vie ajatukset pois asiasta ja tukee ruoansulatusta, näin itse veikkaisin.
Osa sairastuneista pelkää ruokaa, siis ihan oikeasti pelkää. Ei halua koskea ruokaa, ei kokata siitä mitään, syömisestä nyt puhumattakaan.
Jos syömishäiriöiden hoidosta pitäisi antaa kritiikkiä, antaisin siitä, ettei meillä osata hoitaa kuin anoreksiaa. Ahmimishäiriöt (bulimia, BED, EDNOS jne.) ovat ihan hepreaa suomalaiselle systeemille, eikä edes tiedetä että niihin kuuluu monella paastojaksot. Minäkään en tätä tiennyt, kunnes löysin ulkomaista kirjallisuutta aiheesta, ja tajusin syy-yhteyden.
Vaikeaoireisen (oma määritelmä) bulimian sairastaneena komppailisin alkua. Ruoka tulee aidosti ylös alussa, jos on pahat ongelmat. Lisäksi se jää sinne pitkäksi aikaa. Mulla kului vuosia ennen kuin alkoi keho tottua ruokaan. Pystyn myös oksentamaan vaivatta halutessani näin vuosienkin jälkeen.
Esim. tietyillä lääkkeillä refleksi laukeaa helposti.
Ahmijoille ei todellakaan pitäisi antaa näitä muotilääkkeitä, jos ne aiheuttavat aitoja haittoja. Hoitotaho ei siitä välitä, koska heillä on vain anoreksia mielessä oli sairaus aidosti mikä tahansa.
Anoreksiaa hoidetaan psyykkisellä ja somaattisella tasolla liian hyvin. He eivät koe vastaavaa tuskaa kuin ahmijat ja se on osa vääristymää, jonka mukaan anoreksiahistorialliset ovat älykkäämpiä kuin muita syömishäiriöitä sairastavat.
En voisi olla sen yksikön hoitaja. Liian masentavaa. Ja sairasta!
Oli muuten myös 20v sitten sama tilanne mitä tämä Moilanen kuvaa. Kun pääsi lääkäriin, sieltä mentiin suljetulle pakkolähetteellä. Aikuisten osastolla minäkin olin psykiatrian puolella ensin, koska nuorisopuoli oli täynnä. Turha väittää ettei näitä samoja ongelmia ole ollut jo aiemmin. Mediaseksikästä vain väittää, että nyt on hirveä kriisi, pandemia jne.
Avohoidossa ahmijoille ei muuten löydy apua Käyvästä hoidosta. Siitä vain kieltäydytään, koska no, voidaan kieltäytyä. Suositusten mukaisia lääkkeitä ei saa, koska lääkäri saa valita työtapansa itse ilman seurauksia.
Turhia nuo suositukset, koska niiden noudattamatta jättämisestä ei seuraa yhtään mitään. Ne eivär velvoita mihinkään, mutta totta kai niitä pitää laatia, jotta saadaan kahvipullaa.
Lähtökohtaisesti lääkäri on oikeassa ja potilas on vain haittatekijä vastaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoreksiaa hoidetaan aikuisilla, kun sen dg kriteerit täyttyy painon osalta ja siihen hoito aika lailla loppuu erikoissairaanhoidossa (toki kokemuksia varmaankin on monenlaisia). Ihan sama pysyykö paino korkeammalla millä keinolla vaan syömällä terveellisesti, mitä vaan tai ravintojuomilla. Myöskin labrojen osalta ei enää seurata tilannetta. Painon noustua dg katoaa kannasta, vaikka ajatusmaailmaa ei kysellä. Eihän edes puntarilla tarvitse käydä. Henkilökunta arvioi tilanteen silmämääräisesti.
Onneksi sentään aikuisiällä pääsee osastolta (ei tietty somaattisilta) lenkkeilemään niin olo helpottuu. Hoitoa saa, jos on vain syömishäiriö dg. Lisäksi jos on aikojen saatossa tehty joku muu esim. masennusdg ei hoideta kuin ravitsemusterapeutin kuntoon painon ollessa matala ja se riittää.
Maallikko ei pysty näitä mitenkään arvioimaan. Vain sen tietää, että vaikeasta sairaudesta on kyse, sekä usein itsetuhoisuudesta. Psykiatriset sairaudet ovat aivan oma outo maailmansa.
Ruokailun jälkeinen rentoutushetki voi olla siksi, että osalla se ruoka pyrkii ahdistuksen/tottumuksen takia ylös. Rentoutus vie ajatukset pois asiasta ja tukee ruoansulatusta, näin itse veikkaisin.
Osa sairastuneista pelkää ruokaa, siis ihan oikeasti pelkää. Ei halua koskea ruokaa, ei kokata siitä mitään, syömisestä nyt puhumattakaan.
Jos syömishäiriöiden hoidosta pitäisi antaa kritiikkiä, antaisin siitä, ettei meillä osata hoitaa kuin anoreksiaa. Ahmimishäiriöt (bulimia, BED, EDNOS jne.) ovat ihan hepreaa suomalaiselle systeemille, eikä edes tiedetä että niihin kuuluu monella paastojaksot. Minäkään en tätä tiennyt, kunnes löysin ulkomaista kirjallisuutta aiheesta, ja tajusin syy-yhteyden.