En viihdy Helsingissä

Olen täällä yksinäinen ja kuormitun metelistä ja ihmismassoista. Käyn museoissa ja joskus ehkä keikoilla, mutta minulla ei ole arkipäivässä kavereita, vain työ ja pieni perheeni. Välimatkat ovat pitkiä, tai ainakin niihin menee paljon aikaa, eikä minulla ole autoa, josko se aiba helpottaisikaan. Asuntomme on pieni kaksio, ja vaikka minulla on melko hyvä palkka, en saa kaupunginosastamme enää edes kolmiota, koska asuminen on täällä niin kallista.

Elän puolivaloilla, hiivun, näännyn. Haaveilen poismuutosta satojen kilometrien päähän omalle kotiseudulleni.

8-vuotias lapseni on kuitenkin elämänsä keväässä. Koulussa hyvät tukitoimet, ystäviä, mukava harrastus. Jos muutamme, hajotan häneltä kaiken tämän. Sirettaa, itkettää, enkä tiedä mitä tehdä.