Mitä vastaisitte, jos joku sanoisi teille työkuvioissa näin?

No en haistattelisi, kuten täällä joku neuvoi tekemään.  Ehkä vain katsoisin tyyppiä ja sanoisin hymyillen "Tsemppiä". Eiköhän itsekin tajua tuosta, että taitaa olla kaukana menestyksestä panetella muita ikävään sävyyn. Oma määritelmäni menestyksestä on hieman eri kuin kys. herralla, mutta eipä siitä sen enempää.

Sait siis minusta niin kunnianhimoisen käsityksen että haluaisin olla enemmän kuin mitä nyt olen ja se piti ääneen todeta? 

En varmaan todellisuudessa keksisi tuossa tilanteessa mitään nerokasta sanottavaa, mutta kyllä mielessäni ihmettelisin, miten joku voi käyttäytyä noin huonosti ja mikä tuommoinen on määrittelemään kenenkin uraa ja aikaansaannoksia.

Ajattelisin että hänellä on varmaan joku alkava muistisairaus, joka aiheuttaa tuollaisia oireita, että laukoo hävyttömyyksiä päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin vain täysin ohittanut kommentin tuossa tilanteessa. Eri asia sitten, jos kyseessä ei olisi ollut työprojekti.

Näin. Töissä ei kannata aukoa päätään. Siinä ei ole mitään voitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin vain täysin ohittanut kommentin tuossa tilanteessa. Eri asia sitten, jos kyseessä ei olisi ollut työprojekti.

Näin. Töissä ei kannata aukoa päätään. Siinä ei ole mitään voitettavaa.

Joo, oli ehkä vähän väärin sanoitettu kysymys aloituksessa. Itse haukoin vain henkeä järkytyksestä tuossa tilanteessa enkä sanonut oikeastaan mitään, jotain diplomaattista vain kuten "kyllä minulla ihan oma urani on" tjsp. Kai se oikeampi kysymys aloituksessa olisi ollut, että mitä pitäisi ajatella tuollaisesta lausunnosta joltakulta. Koska itseäni se kieltämättä melkoisesti järkytti. Kyseessä siis tosiaan henkilö, jonka kokemuksesta oltiin toivottu hyötyvän (vaikka en itse häntä tätä ennen tuntenut enkä ollut se, joka pyysi häntä mukaan) ja jonka kokemusta arvostettiin. Mutta myös minä suhtauduin siihen, sekä häneen, arvostavasti. Senhän takia tuollainen lausunto olikin niin järkyttävä, että hän oli saanut kunnioitusta ja arvostusta ja kohteliasta suhtautumista. ja hänen roolinsa - johon hän oli sitoutunut - oli neuvoa meitä muita, kokenemattomampia, eteenpäin, yhdessä toki monen muun kanssa. Ja sitten hän lähtee laukomaan jotain tuollaista.

 ap

Vierailija kirjoitti:

En varmaan todellisuudessa keksisi tuossa tilanteessa mitään nerokasta sanottavaa, mutta kyllä mielessäni ihmettelisin, miten joku voi käyttäytyä noin huonosti ja mikä tuommoinen on määrittelemään kenenkin uraa ja aikaansaannoksia.

Juuri tuo oli se reaktioni, en osannut sanoa mitään, jotain ympäripyöreää sanoin kuten että minulla on jo kyllä oma urani. Mutta juuri noin, ja siksi tein tämän avauksen, että kyllä todellakin järkyttyneenä jäin ihmettelemään, että miten kukaan kehtaa sanoa tuollaista, varsinkin kun ei edes tiennyt minusta tai urastani käytännössä mitään. Joo, en ole miljonääri enkä tiedä tulenko koskaan olemaan. Eikä se nyt ole edes elämäni tärkein päämäärä. Ei vain koskaan ole tullut mieleen, että se olisi ainoa ihmisarvoa tai arvoa työelämässä määrittävä asia. Joten kyllä, jäin juuri miettimään, että miten joku voi sanoa tuollaista ja miksi, varsinkin tilanteessa jossa hänen olisi pitänyt neuvoa meitä, ei lannistaa.

ap

"Kiitos mielipiteestä. Miksi muuten olet miljonäärinä täällä rahvaan joukossa?"

Sanoja teki itsestään nolon ja typerän, ja varmaan muutkin paikalla olleet tajusivat sen. Edes iän kysyminen ei ollut korrektia, jos ei se liittynyt mitenkään mihinkään.

"Enhän mä ole puoliksikaan niin vanha kuin sä. Ja silti osaan käyttäytyä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin vain täysin ohittanut kommentin tuossa tilanteessa. Eri asia sitten, jos kyseessä ei olisi ollut työprojekti.

Näin. Töissä ei kannata aukoa päätään. Siinä ei ole mitään voitettavaa.

Joo, oli ehkä vähän väärin sanoitettu kysymys aloituksessa. Itse haukoin vain henkeä järkytyksestä tuossa tilanteessa enkä sanonut oikeastaan mitään, jotain diplomaattista vain kuten "kyllä minulla ihan oma urani on" tjsp. Kai se oikeampi kysymys aloituksessa olisi ollut, että mitä pitäisi ajatella tuollaisesta lausunnosta joltakulta. Koska itseäni se kieltämättä melkoisesti järkytti. Kyseessä siis tosiaan henkilö, jonka kokemuksesta oltiin toivottu hyötyvän (vaikka en itse häntä tätä ennen tuntenut enkä ollut se, joka pyysi häntä mukaan) ja jonka kokemusta arvostettiin. Mutta myös minä suhtauduin siihen, sekä häneen, arvostavasti. Senhän takia tuollainen lausunto olikin niin järkyttävä, että hän oli saanut kunnioitusta ja arvostusta ja kohteliasta suhtautumista. ja hänen roolinsa - johon hän oli sitoutunut - oli neuvoa meitä muita, kokenemattomampia, eteenpäin, yhdessä toki monen muun kanssa. Ja sitten hän lähtee laukomaan jotain tuollaista.

 ap

No voin kertoa sinulle, että sinä sait tilanteessa kaikkien läsnäolijoiden sympatiat puolellesi ja arvostuksen, kun et provosoitunut. Tuo toinen puolestaan sai kaikkien hiljaisen paheksunnan.

Jos olisit vain hymähtänyt etkä lähtenyt puolustelemaan mitään että sinulla on ura, olisit vaikuttanut vieläkin itsevarmemmalta, mutta hyvin meni noinkin.

Tähän sopisi klassikko: Ok, boomer. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopisi klassikko: Ok, boomer. 

Tuoko on tepsivin loukkaus nykyään?  Jutun mukaan boomer oli niinkuin sanoi, menestynyt jo ennen boomeriuttaan. Mitä pitäisi sanoa kolmekymppiselle menestyjälle joka huomauttelee vähemmän menestyneelle?

Minusta tuollainen olisi inspiroivaa. Voi toki mennä jollain tunteisiin, mutta kerran kun hän on mentorin osassa, niin kaipa tuo kertoo hänen kompetensiistaan. Toki tuo miten hän vertaa itseään sinuun, niin tapa kertoa omasta menestyksestään on moukkamaista.

Vastaisin että itse olet kohta haudassa ja minä jatkan elämää köyhänä ja onnellisena.

Olisin varmaan naurahtanut ja ihmetellyt, miten on mahdollista, että tuohon ikään mennessä ei ole kertynyt tuon enempää viisautta ja sydämen sivistystä, ja että mistähän oikein mahtaa moinen moukkamaisuus kummuta. Tilaisuuden jälkeen olisin saattanut ottaa tyypin epäasiallisen käytöksen puheeksi projektin johtajan kanssa.

En vastaisi mitään. Selvästi katkera tyyppi ja sun olemus ärsyttää. Ehkä nuoruus.

Mä sanoisin että mä olen silti mukavampi ihminen ja arvostan luontoa enemmän kuin rahaa, jota ei mukaansa arkkuun saa ja sanoisin että entisten hyvätuloisten hoitamattomia hautoja on satoja.  

Oletpa sydämellinen ihminen, kun jaksat olla noin kiinnostunut minun tilanteestani. Vai halusitko vain pönkittää omaa haurasta itsetuntoasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sopisi klassikko: Ok, boomer. 

Tuoko on tepsivin loukkaus nykyään?  Jutun mukaan boomer oli niinkuin sanoi, menestynyt jo ennen boomeriuttaan. Mitä pitäisi sanoa kolmekymppiselle menestyjälle joka huomauttelee vähemmän menestyneelle?

Eihän se, että joku on itse perustamansa yrityksen toimitusjohtaja kolmekymppisenä tee hänestä menestynyttä kolmekymppisenä. Joten tuossa kommentoija ei ollut menestyjä kolmekymppisenä, vasta vanhempana kun firma onnistui ja sen myynnistä tuli rahaa kun henkilö oli jo seitsemänkymppinen. Eli menestys tuli vasta seitsemänkymppisenä.

Mutta oman firman toimariksi voi ryhtyä kuka tahansa, se ei vaadi kuin oy:n perustamisilmoituksen PRH:lle. Nykyään edes vähimmäispääomaa ei vaadita, vain tuo ilmoitus PRH:lle. Jokainen voi ryhtyä toimariksi vaikka heti tänään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi menestynyt tai rikas. Siksikin tuo lausahdus oli niin umpityhmä.