1,5-vuotias on monien vanhempien mielestä tarpeeksi vanha varhaiskasvatukseen

Jos lapsen sopeutumista ajattelee, niin helpoiten sopeutuu mahdollisimman pienenä. Minulla on kaksi lasta, jotka ovat aloittaneet vähän reilu 1,5-vuotiaina päiväkodissa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen olivat sopeutuneita päiväkotielämään. Yksi lapsistani aloittaa päiväkodissa 3,5-vuotiaana eikä sopeutunut oikein ikinä, vasta eskarissa tykkäsi olla. Ja yksi lapsistani meni suoraan kotihoidosta eskariin, jota hän vihasi syvästi.

Monet menevät päiväkotiin jo alle 1-vuotiaana. Niitä lapsia välillä mietin, että miten pärjäävät, kun ovat täysin autettavia eivätkä kävelekään. Mutta monessa muussa maassa tuo olisi toki jo vanha ikä aloittaa päiväkodissa. Ja kyllähän se kotihoidontuki on todella pieni eli monen on pakko mennä töihin, vaikka kurjalta tuntuisi. Mutta hädin tuskin 1-vuotiaseen verrattunahan 1,5-2-vuotias on jo tosi pärjäävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarin tutkimukset on aina sitä mieltä, mitä vihervasemmisto.

Jos olisit käynyt vähän kouluja, olisit ymmärtänyt, että kyseessä ei ole Hesarin tutkimus.

Jos sinä osaisit ajatella, tietäisit että ei se vihervasemmiston voima rajoitu pelkkään Hesariin.

Tutkimus on julkinen metodejaan myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin korkeakoulutettuna ihmettelen mikä kiire sinne töihin muka on, seuraava tauko on edessä eläkkeellä jos sinne asti elää. Talous on viritetty liian tiukille jos ei kotihoidontuella toinen vanhemmista vuotta paria pärjää.

Oman kokemukseni mukaan hyvä ikä aloittaa varhaiskasvatus on minimissään n. 2 vuotta, koska silloin lapsi jo kykenee kommunikoimaan ja kävelee.

Niin, sitä ei hyvin tienaavat näytä ymmärtävän. En pärjää 300€ kuukaudessa, mikä kotihoitotukeni on ollut. Se ei riitä edes omaan puoleeni vuokrasta, joten olemme olleet mieheni palkasta riippuvaisia, helppoa ei ole ollut. Lapsen aloitti päiväkodin nyt 1,5- vuotiaana ja hänelle aloitus on ollut helpompaa kuin ensimmäiselle joka oli aloittaessa 2-vuotias. Hän kommunikoi ja kävelee. Lapset on erilaisia eikä aloitus ole helppoa kenellekään lapselle oli minkä ikäinen tahansa, se on varmaa. Mutta pikkuhiljaa päiväkoti arki alkaa sujumaan ja he tottuvat siihen. Oman pk ryhmän kaikki lapset aloittanut aikaisemmin sillä emme asu rikkaiden alueella. Ei vain ole vaihtoehtoja. En osaa edes kuvitella miten tiukkaa yksinhuoltajilla on :(   

Kummallisesti noita alle vuotiaina aloittaneita löytyy paljon Helsingin kantakaupungin päiväkodeissa, joka ei ole kovin köyhää aluetta.

Vierailija kirjoitti:

"pakko" mennä töihin johtuu yleensä siitä ettei saavutetusta elintasosta haluta tinkiä.

Eli kotiin jäävät siis ihmiset, jotka joko jo ovat siellä valmiiksi tai heillä on elintaso, joka pysyy samana olit töissä tai et.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin korkeakoulutettuna ihmettelen mikä kiire sinne töihin muka on, seuraava tauko on edessä eläkkeellä jos sinne asti elää. Talous on viritetty liian tiukille jos ei kotihoidontuella toinen vanhemmista vuotta paria pärjää.

Oman kokemukseni mukaan hyvä ikä aloittaa varhaiskasvatus on minimissään n. 2 vuotta, koska silloin lapsi jo kykenee kommunikoimaan ja kävelee.

Niin, sitä ei hyvin tienaavat näytä ymmärtävän. En pärjää 300€ kuukaudessa, mikä kotihoitotukeni on ollut. Se ei riitä edes omaan puoleeni vuokrasta, joten olemme olleet mieheni palkasta riippuvaisia, helppoa ei ole ollut. Lapsen aloitti päiväkodin nyt 1,5- vuotiaana ja hänelle aloitus on ollut helpompaa kuin ensimmäiselle joka oli aloittaessa 2-vuotias. Hän kommunikoi ja kävelee. Lapset on erilaisia eikä aloitus ole helppoa kenellekään lapselle oli minkä ikäinen tahansa, se on varmaa. Mutta pikkuhiljaa päiväkoti arki alkaa sujumaan ja he tottuvat siihen. Oman pk ryhmän kaikki lapset aloittanut aikaisemmin sillä emme asu rikkaiden alueella. Ei vain ole vaihtoehtoja. En osaa edes kuvitella miten tiukkaa yksinhuoltajilla on :(   

Kummallisesti noita alle vuotiaina aloittaneita löytyy paljon Helsingin kantakaupungin päiväkodeissa, joka ei ole kovin köyhää aluetta.

Päivähoitopaikka osoitetaan kaupungin rajojen sisältä. Ei ne lapset välttämättä asu siellä päinkään.

On kummallista miten paljon ilkeyttä sisältyy keskusteluun toisten lasten päivähoidosta. Jokainen perhe päättää ja arvioi itse mikä heille on mahdollista ja parasta. Toisinaan joudutaan tekemään kipeitä ratkaisuja. Ymmärtääkseni pitkää kotihoitoa suosivat joko täysin persaukiset, jotka elävät sosiaalituilla tai sitten varsin hyväosaiset, jotka haluavat downshiftata. Tästä on ihan tutkimustuloksiakin. Molempien ryhmien on sitten nautinnollista vittuilla työssäkäyville perheille, joiden tulotaso ei riitä siihen, että toinen vanhempi olisi useita vuosia pois tienaamasta, 

Toivottavasti ei tee huonoa kasvavien perusturvallisuuden tunteelle.

Vierailija kirjoitti:

Kalliit asuntolainat tuohon pakottaa.

Me asuttiin tietoisesti pikkulapsiaika halvassa vuokra-asunnossa = ei stressiä asuntolainasta. Hyvin ehti asunnon ostaa myöhemminkin.

Me aiotaan toimia juuri näin. Hirveän moni ihminen on jo ihmetellyt tätä ratkaisua, kun omistusasuntoa pidetään korkeakoulutettujen piirissä ehdottomana ehtona lasten hankkimiselle. Jotkut ovat jopa varovasti kyselleet, että oliko lapsi vahinko. Samaan aikaan laittavat omat lapsensa hoitoon 9kk ikäisenä, kun muuten ei ole varaa maksella asuntolainaa..

Vierailija kirjoitti:

Harvalla perheellä on varaa maksaa asuntolainaa, kun äiti on kotihoidontuella. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äidin palata töihin ja lapsen mennä päiväkotiin. Köyhillä asuminen on ilmaista muutenkin. 

On kyllä melko leväperäistä rahakäyttöä, jos ei isoista tuloista jää säästöön sen verran, että voi jäädä hoitovapaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla perheellä on varaa maksaa asuntolainaa, kun äiti on kotihoidontuella. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äidin palata töihin ja lapsen mennä päiväkotiin. Köyhillä asuminen on ilmaista muutenkin. 

On kyllä melko leväperäistä rahakäyttöä, jos ei isoista tuloista jää säästöön sen verran, että voi jäädä hoitovapaalle.

Mistä repäisit isot tulot? Hyvin harvalla on isot tulot.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei tee huonoa kasvavien perusturvallisuuden tunteelle.

Miten me täällä Ranskassa pärjätään, kun lapset menee paljon nuorempana hoitoon? Perusturvattomia palleroita koko sakki?

Meillä mennyt lapset juuri n 1.5 -vuoden ikäisenä päiväkotiin. Molemmat ehtivät olla kotona hetken. Mielestäni kotona lapsen kanssa on ihan tappavan tylsää, kesällä menee kun on leikkipuistotkin auki, mutta talvi on pitkä ja tylsä ollaan korkeakoulutettuja, ei mitään uraa mutta keskiarvo/mediaanitason palkat. Olisi ollut varaa olla kotona pidempään, mutta mielenterveys ei kestä sitä joutenoloa ja yksinäisyyttä.

Näksisin että lapsetkin nauttivat toisten lasten seurasta. Oma rajani menee siinä että lapsen tulisi osata kävellä, tajuta jotain, ilmaista itseään jollain tavalla ja olla syömisen ja pukemisen suhteen jo omatoiminen, iän mukaan. Tuossa 1v -1,5 välissä tapahtuu todella paljon kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla perheellä on varaa maksaa asuntolainaa, kun äiti on kotihoidontuella. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äidin palata töihin ja lapsen mennä päiväkotiin. Köyhillä asuminen on ilmaista muutenkin. 

Kotihoidontukihan ei vaadi että vanhempi ei tekisi töitä.

Ei kaikilla vanhemmilla ole etätyömahdollisuutta, eikä mummoa, joka alkaisi lasta hoitamaan.

En ole puhunut etätöistä tai mummoista, vaan siitä, että kotihoidontukea saa vaikka tienaisi kuinka.

Töitään voi myös limittää ja lapsen hoitoa.

Sehän riippuu ihan vanhempien ammatista. Jos molemmilla on virkatyöaika 8-16 niin ei siinä paljoa limitellä mitään. 

Ja näitäkö ei voi miettiä sitä lapsentekokumppania valitessa. Että miten ne yhteiset lapset hoidetaan.

Pieni lapsi ei tarvitse "varhaiskasvatusta" eikä varhaiskasvatussuunnitelmaa. Pieni lapsi tarvitsee läheisyyttä ja rauhallisen ympäristön, jossa voi kehittyä omaa tahtia. Toiset oppivat motoriset taidot ensin ja kielelliset myöhemmin ja toiset päinvastoin - turha näitä hoputtaa ja lasta voi kotona opettaa/tukea tarpeen mukaan yksilöllisesti.

Joidenkin on taloudellisesti "pakko" laittaa lapsensa päivähoitoon ja mennä töihin, mutta  valitettavasti myös useat työttömät laittavat lapsensa päiväkotiin - saman rahan saa (työttömyystuki) ja päivähoito todennäköisesti ilmaista. Tämä on silkkaa laiskuutta tai kykenemättömyyttä olla vanhempi. Päivähoito pitäisi olla maksullista työttömille ja ilmaista työssäkäyville (=veronmaksajille, jotka tämän koko kunnallisen hoitosysteemin kustantavat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliit asuntolainat tuohon pakottaa.

Me asuttiin tietoisesti pikkulapsiaika halvassa vuokra-asunnossa = ei stressiä asuntolainasta. Hyvin ehti asunnon ostaa myöhemminkin.

Me aiotaan toimia juuri näin. Hirveän moni ihminen on jo ihmetellyt tätä ratkaisua, kun omistusasuntoa pidetään korkeakoulutettujen piirissä ehdottomana ehtona lasten hankkimiselle. Jotkut ovat jopa varovasti kyselleet, että oliko lapsi vahinko. Samaan aikaan laittavat omat lapsensa hoitoon 9kk ikäisenä, kun muuten ei ole varaa maksella asuntolainaa..

Olen myös ihmetellyt miten monella omaisuuden kerryttäminen menee lapsen turvallisuuden ja mielenterveyden edelle. Omistusasunnon ehtii hankkia myöhemminkin ja pienelle lapselle on tärkeämpää oman vanhemman läsnäolo kuin oma huone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla perheellä on varaa maksaa asuntolainaa, kun äiti on kotihoidontuella. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äidin palata töihin ja lapsen mennä päiväkotiin. Köyhillä asuminen on ilmaista muutenkin. 

Kotihoidontukihan ei vaadi että vanhempi ei tekisi töitä.

Nimenomaan tämä. Minä tienaan kotihoidontuen lisäksi 3000-4500€/kk.

Meillä on vuoden ikäinen vauva ja tässä mitä nyt tutustunut muihin pikkulapsiperheisiin, niin olen huomannut että pelkästään matalapalkkaiset äidit jäävät lasten kanssa kotiin. Jokaikinen korkeakoulutettu äiti on palannut töihin heti vanhempainvapaan jälkeen kotiinjääminen ei vain ole taloudellisesti mahdollista

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut tiedostavat, että tämän päivän päiväkodit eivät enää ole mitään hoitopaikkoja vaan niissä järjestetään lapsille varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista kasvatuksellista toimintaa jossa painottuu erityisesti pedagogiikka ja jonka saaminen on jokaisen lapsen oikeus.

En kyllä usko tuohon. Olen KTM.

Jos minulla olisi lapsi, tarhamyönteisyyteni riippuusi ihan vaan yksinkertaisesti siitä, onko tarhassa kivat ja vastuulliset hoitajat ja minkälaista porukkaa siellä on ne muut lapset. En tosiaankaan veisi, jos en vakuuttuisi.

Mulle olisi ihan yksi hailee se, onko siellä yliopiston jotain tuottamaa kunnianhimoista varhaiskasvatusideologiaa. Noin pienelle lapselle riittää, että on harmitonta meininkiä kaikin puolin siellä kavereiden kanssa. Vanhempien velvollisuus on kasvattaa ja opettaa kieltä ym., ja sitten ongelmia korjaavat ihan muut tahot kuin tarhahoitajat.

Ei tarhan tarvitse olla mitään muuta kuin kiva ja perusvastuullinen paikka, jotta lapsi saa sosiaalisuutta ja vanhemmat pääsevät töihin. Kiva luonne ja peruskunnollisuus ratkaisee noin pienten hoitajilla.

En tykkää ollenkaan laitostamisideologiasta. Vauvasta vaippoihin pitäisi olla jonkun hallintojärjestelmän sieluttomana materiaalina. Onneksi on valinnanvaraa. Tai no ainakin ulkomailla on, jos ei Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ei tee huonoa kasvavien perusturvallisuuden tunteelle.

Miten me täällä Ranskassa pärjätään, kun lapset menee paljon nuorempana hoitoon? Perusturvattomia palleroita koko sakki?

No... Mun kokemus on, että Länsi- ja Etelä-Euroopassa varakkaat valitsevat hyvät tarhat ja koulut. Ja lisäksi naiset ovat tosi usein kotona tai kevyessä työssä, jos rahatilanne vaan mahdollistaa. Lisäksi kun kasvatus on todella paljon tiukempaa (katsotaan perään aivan hulluna jne.) ja suvut paaaljon tiiviimpiä, niin sitä perusturvallisuutta tulee sitä kautta enemmän kuin Suomessa.

Riippuu paljon myös lapsesta mikä on hyvä ikä. Oma lapsi oli 1,5-vuotias, kun aloitti päivähoidossa. Hän oli jo tuolloin todella sosiaalinen ja avoin ja kaipasi esimerkiksi leikkipuistossa muiden seuraa. Hän sopeutui hyvin ja viihtyy päiväkodissa mainiosti. Hänen kanssaan ei tarvinnut miettiä, että voiko häntä viedä päiväkotiin ja pärjääkö siellä. Eriluonteisen lapsen kanssa olisi voinut olla parempi odottaa vaikka puoli vuotta tai vuosi.