Kun lapsi muuttaa pois kotoa. Kokemuksia!
Tytär lukion 3. luokalla ja muuttaa pois kotoa lukion jälkeen. Asun sitten sen jälkeen yksin.
Kertokaa kokemuksianne, miltä se tuntui. Ja varsinkin te, jotka jäitte yksin asumaan. En kaipaa kokemuksia pariskunnilta/aviopareilta.
Haikeaa? Helpotusta?
Kertokaa :)
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta muuttanut kotoa pois, toinen reilu 1,5 vuotta sitten ja toinen muutama viikko sitten. Molemmat muuttivat aika lähelle 13-17 kilsan päähän työ- ja opiskelupaikkojensa viereen.
Molemmat muutot olivat harkittuja ja hyvällä tuulella tehtyjä, jossa kaikki auttoivat miten pystyivät. Minä ostin heidän kanssaan huonekaluja, astioita yms. kaikkea tarvittavaa ja osan esimerkiksi huonekaluista nuori uudisti isänsä kanssa mieleiseksi. Veli oli kantoapuna, mummolasta tuli matot ja tekstiilejä jne. Heille jäi omat huoneet kotiin lähes entiselleen ja asuntoihin tuli onat huonekalut.
Muutot ovat tuntuneet kaikista tosi hyviltä asioilta ja on tosi mukava, kun nuoret ovat tulleet mielellään kotiinkin vapailla. Ensimmäisestä lähtijästä huolehdin vähän enemmän, mutta ovathan molemmat ennenkin pois kotoa olleet omissa menoissaan. Kun näki, että he pärjäävät oikein hyvin, niin rauhotuin. Kotiin jäi vielä yksi lapsi pariksi vuodeksi. En ole hössöttävä mamma ja yhteys toimii hyvin.
Jaaha, sorry, huomasin, että en olisikaan saanut vastata.
Haikeaa, mutta kuitenkin hyvä mieli että nuori lähtee oma-aloitteisesti innoissaan eikä pelkää.
Miksi et laittanut vaatimuksiasi heti otsikkoon? Pidä tunkkisi.
Itse jäin juuri tänä syksynä yksin asumaan kun lapsi muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Huomasin jo lapsen täytettyä 18 hänellä huomattavaa itsenäistymisen tarvetta joten osasin varautua hänen lähtöönsä.
Täytyy sanoa, että minulle koitti tietynlainen vapaus elää omaa elämääni ja tiedän että hänkin haluaa asua yksin.
Kaikki siis voitti.
Mun täytyy myös muuttaa pienempään mutta täytyy hetki katsella miten lähtee lapsen oma elämä sujumaan. Tinderin ajattelin laittaa laulamaan :) kovasti siis odotan jo uutta omaa elämääkin.
Kaksi lasta muuttanut kotoa pois, toinen reilu 1,5 vuotta sitten ja toinen muutama viikko sitten. Molemmat muuttivat aika lähelle 13-17 kilsan päähän työ- ja opiskelupaikkojensa viereen.
Molemmat muutot olivat harkittuja ja hyvällä tuulella tehtyjä, jossa kaikki auttoivat miten pystyivät. Minä ostin heidän kanssaan huonekaluja, astioita yms. kaikkea tarvittavaa ja osan esimerkiksi huonekaluista nuori uudisti isänsä kanssa mieleiseksi. Veli oli kantoapuna, mummolasta tuli matot ja tekstiilejä jne. Heille jäi omat huoneet kotiin lähes entiselleen ja asuntoihin tuli onat huonekalut.
Muutot ovat tuntuneet kaikista tosi hyviltä asioilta ja on tosi mukava, kun nuoret ovat tulleet mielellään kotiinkin vapailla. Ensimmäisestä lähtijästä huolehdin vähän enemmän, mutta ovathan molemmat ennenkin pois kotoa olleet omissa menoissaan. Kun näki, että he pärjäävät oikein hyvin, niin rauhotuin. Kotiin jäi vielä yksi lapsi pariksi vuodeksi. En ole hössöttävä mamma ja yhteys toimii hyvin.