Naapurin käytöstapojen puute

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen pahoillani omien penskojen metelöinnistä, mutta viime yönäkin itse kärsin unettomuudesta, aamulla aikaisin heräävät lapset aloittavat "täysillä" elämisen, vaikka kerta toisensa jälkeen sovittu että aamuisin ollaan hiljaa. Itse olen jossain koomassa vihdoin aamulla kun olen unta saanut ja tottunut lasten meteliin, niin pystyn nukkumaan siitä huolimatta.

Epäilen että naapureita vit*ttaa niin ettei veri kierrä kun meillä aletaan kuuden jälkeen loikkia pitkin olohuonetta.

Mutta toistoa toiston perään, kyllä ne lapset jokin pvä oppivat.

Mistä teille ilmestyy näitä kirkuvia ja metelöiviä lapsia?  Niitä, jotka ei yhtäkään sanaa voi sanoa normaalilla äänellä, vaan aina pitää huutaa ja kovaa?  Huutaako teillä aikuisetkin aina jutellessaan niin, että lapset on siitä oppineet?

Näihin huutaviin lapsiin törmää vähän väliä.  Ymmärrän minä, että lapset keskenään leikeissään huutaa ja kirkuu, mutta kotona tavallisissa oloissa se jatkuva juokseminen ja huuto????  Ystäväperheessä oli aikanaan kamalaa vierailla, kun ne lapset riehui ja huusi koko ajan.  Koko ajan piti paukuttaa jotain ovea tai tavaraa, heitellä jotain, juosta, hakata tai potkia seinää jos ei muuta keksinyt, en käsitä.  

Viimeksi odottelin lääkärin vastaanotolla vuoroani, kaksi pikkulasta juoksi koko ajan jotain ympyrää ja hyppi ja kiljui, vanhempi nainen yritti sanoa niille, että jospa rauhoittuisitte kun tämä on kuitenkin sairaala, niin äitinsä ei reagoinut mitenkään.  Yksi henkilökunnan edustajakin kävi kurkkaamassa, että onko joku hätä, niin ei kuulemma, odotellaan vaan.  Ja taas naama kännykkään.

Valehtelematta voin sanoa, että omat pojat ei käyttäytyneet noin.  Koskaan.  Missään tilanteessa.  Sillä kai sitä kiinnittääkin huomiota tuollaiseen.  Voiko kaikkien lapset nykyään olla jollain ihme "kirjolla?"  

Vierailija kirjoitti:

Tohtori tajukankaalta saa apua naapuriongelmiin. Vaihtoehdot ilokaasu ja kestosuosikki anestesia. Tee tilaus jo tänään.

Taitaa olla kokemusta sulla noista. Harmi vaan et noista mikään ei oo auttanu sun pissipää luonteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen pahoillani omien penskojen metelöinnistä, mutta viime yönäkin itse kärsin unettomuudesta, aamulla aikaisin heräävät lapset aloittavat "täysillä" elämisen, vaikka kerta toisensa jälkeen sovittu että aamuisin ollaan hiljaa. Itse olen jossain koomassa vihdoin aamulla kun olen unta saanut ja tottunut lasten meteliin, niin pystyn nukkumaan siitä huolimatta.

Epäilen että naapureita vit*ttaa niin ettei veri kierrä kun meillä aletaan kuuden jälkeen loikkia pitkin olohuonetta.

Mutta toistoa toiston perään, kyllä ne lapset jokin pvä oppivat.

Mistä teille ilmestyy näitä kirkuvia ja metelöiviä lapsia?  Niitä, jotka ei yhtäkään sanaa voi sanoa normaalilla äänellä, vaan aina pitää huutaa ja kovaa?  Huutaako teillä aikuisetkin aina jutellessaan niin, että lapset on siitä oppineet?

Näihin huutaviin lapsiin törmää vähän väliä.  Ymmärrän minä, että lapset keskenään leikeissään huutaa ja kirkuu, mutta kotona tavallisissa oloissa se jatkuva juokseminen ja huuto????  Ystäväperheessä oli aikanaan kamalaa vierailla, kun ne lapset riehui ja huusi koko ajan.  Koko ajan piti paukuttaa jotain ovea tai tavaraa, heitellä jotain, juosta, hakata tai potkia seinää jos ei muuta keksinyt, en käsitä.  

Viimeksi odottelin lääkärin vastaanotolla vuoroani, kaksi pikkulasta juoksi koko ajan jotain ympyrää ja hyppi ja kiljui, vanhempi nainen yritti sanoa niille, että jospa rauhoittuisitte kun tämä on kuitenkin sairaala, niin äitinsä ei reagoinut mitenkään.  Yksi henkilökunnan edustajakin kävi kurkkaamassa, että onko joku hätä, niin ei kuulemma, odotellaan vaan.  Ja taas naama kännykkään.

Valehtelematta voin sanoa, että omat pojat ei käyttäytyneet noin.  Koskaan.  Missään tilanteessa.  Sillä kai sitä kiinnittääkin huomiota tuollaiseen.  Voiko kaikkien lapset nykyään olla jollain ihme "kirjolla?"  

Kiitos tästä postauksesta.

Tätä minäkin olen ihmetellyt, että missä nykylasten käytöstavat?

Eihän heillä voi niitä olla kun ei niitä ole heidän vanhemmillakaan. Sukupolvelta sukupolvelle kasvatetaan meuhkaavia lapsia joissakin perheissä.

Ennen oli kunnia asia että lapset käyttäytyi kylässä ja muualla, eikä kotonakaan eletty kuin pellossa. Varsinkaan ruokapöydässä.

Kotioloista ja kotikasvatuksesta kaikki lähtee vaikka jotkut vajaalla älyllä varustetut vanhemmat haluaa syyttää päiväkotia ja koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtori tajukankaalta saa apua naapuriongelmiin. Vaihtoehdot ilokaasu ja kestosuosikki anestesia. Tee tilaus jo tänään.

Taitaa olla kokemusta sulla noista. Harmi vaan et noista mikään ei oo auttanu sun pissipää luonteeseen.

Se on hienoa kun palstalla ymmärretään huumoria. No joo yleensä se poistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse yritän olla ymmärtäväinen naapureita kohtaan. Välillä kuuluu kolinaa. Se kuuluu elämään. Välillä koira haukahtaa. Sekin on elämää. Välillä lapset kiljuvat. Elämää sekin. Välillä naapuri järjestää juhlat. Elämää.

Minä keskityn omaan elämääni. Yöaikaan käännän kylkeä ja jatkan uniani. Suomi on iso maa. Maaseudulta ja haja-asutusalueilta löytyy halpoja asuntoja ja korpea, jos rauhaa haluaa. Itse olen ihan tyytyväinen siihen, että naapurista kuuluu elämisen äänet ja kaikki on hyvin.

Ja sitten ne samat kirkujat muuttaa sinne maalle naapuriin, niin mihin sitten muka pitää lähteä, että löytää hiljaisuutta? Voisitte ihan oikeasti opetella jotain käytöstapoja 

MissäVitun luukuissa te oikeen asutte!? Meillä ei ole ikinä ollut ongelmia naapurien kanssa omassa talossa.