Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskeluaikana muutto yhteen vai omat asunnot?
10.09.2023 |
Aina sanotaan, että jokaisen on hyvä asua yksin, eikä avopariksi kannata ryhtyä liian nopeasti. Yksin asuminen on kuitenkin kallista ja jos muutenkin haluttaisiin olla paljon yhdessä seurustelukppanin kanssa, niin yhteenmuutto olisi kätevää.
Miten olet itse tehnyt tai mitä suosittelisit lapsellesi hänen tätä kysyessä? Kyse n. 19-20 v nuorista. Muutto yhteen vai omat kämpät molemmille?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Erikseen ehdottomasti.
Opiskeluteho sakkasi alle puoleen kun pienessä asunnossa on toinen ihminen, ei voi opiskella pitkin öitä milloin haluaa ja aikaa hukkaantuu paljon seksiin/parisuhdetouhuihin.
Jos on parisuhteessa niin aikaa menee joka tapauksessa seksiin ja parisuhdetouhuihin. Mutta yhteen muutto vain, jos molemmilla on samanlainen suhtautuminen opintoihin ja kannustetaan toinen toisiaan, jos toinen haluaa valvoa ja juhlia ja toinen päntätä niin eihän se onnistu.
Mun mies oli ekan opiskeluvuoteni intissä, mutta ei sen paluu ja yhteenmuutto kyllä mitenkään vaikuttanut opiskelutehoon. Paitsi ehkä helpotti, kun oli toinen jakamassa kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikseen. Naisen aika menee muuten kodinhoitoon opiskelun sijaan. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että yhteen ei pidä muuttaa, jollei aio perustaa perhettä. Muuten joutuu vain paapomaan aikuista miestä, joka haluaa jonkun maksamaan asumisen ja hoitamaan kodin. Nuoruudessa minulla oli neljä täysin turhaa avioliittoa.
Mä muutin suoraan vanhempien luota miehen kanssa yhteen 21-vuotiaana, kun oltiin seurusteltu vuosi. Mies oli asunu opiskelijasoluissa yksin jo pari vuotta. Edelleen 15 vuotta myöhemmin asutaan yhdessä ja mä en tosiaan yksin oo asunut ikinä enkä koe hirveesti menettäneeni.
Vierailija kirjoitti:
Yhteen kannattaa muuttaa, jos oikeasti uskoo löytäneensä sen loppuelämän kumppanin. Silloin ei haittaa, että ei itse saakaan asumistukea, kun kumppani tienaa hyvin kesätöissä. Tai toisinpäin, ei haittaa maksaa koko vuokraa yksin, jos omat tulot estää kumppania saamasta tukia.
Häh! Jos toinen on onnistunut saamaan kesätöitä ja toinen ei, niin miksi rahattomalta viedään asumistuki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen kannattaa muuttaa, jos oikeasti uskoo löytäneensä sen loppuelämän kumppanin. Silloin ei haittaa, että ei itse saakaan asumistukea, kun kumppani tienaa hyvin kesätöissä. Tai toisinpäin, ei haittaa maksaa koko vuokraa yksin, jos omat tulot estää kumppania saamasta tukia.
Häh! Jos toinen on onnistunut saamaan kesätöitä ja toinen ei, niin miksi rahattomalta viedään asumistuki?
Koska Kelan mielestä samassa taloudessa asuvalla on elatusvelvollisuus. Tämän takia monet, monet nuoret asuvat erikseen ja nostavat jopa valtion kannalta kalliimpia tukia kuin yhdessä asuvina nostaisivat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että teema jakaa ajatuksia. Oma lapseni on pohtinut, että haluaisi ensiksi asua yksin. Kaipaa ihan omaa tilaa ja aikaa itselleen. Odottaa innolla myös sitä itsenäisyyttä, kuten kodista huolenpitoa ja uusien reseptien kokeilua.
On huolissaan, miten yhdessä asuminen sujuisi. Siisteyskäsitykset ovat erilaiset ja kumppanin ruokavalio niukka ja tylsä (ja erilainen).
Ovat seurustelleet jo kohta 2 vuotta, mutta oma lapseni ainakin epäilee seuraavan askeleen ottamista suhteessa. Kumppani vastaavasti ajattelee taloudellista näkökulmaa ja haluaa muutenkin olla enemmän yhdessä, ei kaipaa omaa aikaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muutettiin yhteen kun tuli paljon halvemmaksi. Olisi siitä päässyt sitten helposti erilleenkin jos ei olisi yhteiselo synkannut.
Vierailija kirjoitti:
Erikseen. Naisen aika menee muuten kodinhoitoon opiskelun sijaan. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että yhteen ei pidä muuttaa, jollei aio perustaa perhettä. Muuten joutuu vain paapomaan aikuista miestä, joka haluaa jonkun maksamaan asumisen ja hoitamaan kodin. Nuoruudessa minulla oli neljä täysin turhaa avioliittoa.
No ei se aina mene noin. Meillä mies (eli silloin 19-v poika) oli se, joka oli tottunut tekemään kotitöitä, minä en. Mutta kyllä minäkin sitten opin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yjteenmuutto 21v poikaystävän kanssa vaikuttanut opiskelutehoon muuta kuin positiivisesti. Poikaystävällä löi rutiini mennä ljkusaliin opiskelemaan ja minäkin aloin ttehdä niin. Omin kyllä asunut jo yksin sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen kannattaa muuttaa, jos oikeasti uskoo löytäneensä sen loppuelämän kumppanin. Silloin ei haittaa, että ei itse saakaan asumistukea, kun kumppani tienaa hyvin kesätöissä. Tai toisinpäin, ei haittaa maksaa koko vuokraa yksin, jos omat tulot estää kumppania saamasta tukia.
Häh! Jos toinen on onnistunut saamaan kesätöitä ja toinen ei, niin miksi rahattomalta viedään asumistuki?
Koska Kelan mielestä samassa taloudessa asuvalla on elatusvelvollisuus. Tämän takia monet, monet nuoret asuvat erikseen ja nostavat jopa valtion kannalta kalliimpia tukia kuin yhdessä asuvina nostaisivat :)
Harva vuokranantaja suostuu kahteen erilliseen vuokrasopimukseen. Jos kaksi ihmistä asuu yhdessä ja solmii yhteisen vuokrasopimuksen heidät katsotaan pariskunnaksi, joilla on toisistaan elatusvelvollisuus ja tulot katsotaan yhteisiksi.
Vuokranantajan kannalta erilliset sopimukset ovat hankalia, sillä jos toinen päättää muuttaa pois, on siihen puolikkaaseen asuntoon aika vaikea löytää uutta vuokralaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen kannattaa muuttaa, jos oikeasti uskoo löytäneensä sen loppuelämän kumppanin. Silloin ei haittaa, että ei itse saakaan asumistukea, kun kumppani tienaa hyvin kesätöissä. Tai toisinpäin, ei haittaa maksaa koko vuokraa yksin, jos omat tulot estää kumppania saamasta tukia.
Häh! Jos toinen on onnistunut saamaan kesätöitä ja toinen ei, niin miksi rahattomalta viedään asumistuki?
Koska Kelan mielestä samassa taloudessa asuvalla on elatusvelvollisuus. Tämän takia monet, monet nuoret asuvat erikseen ja nostavat jopa valtion kannalta kalliimpia tukia kuin yhdessä asuvina nostaisivat :)
Harva vuokranantaja suostuu kahteen erilliseen vuokrasopimukseen. Jos kaksi ihmistä asuu yhdessä ja solmii yhteisen vuokrasopimuksen heidät katsotaan pariskunnaksi, joilla on toisistaan elatusvelvollisuus ja tulot katsotaan yhteisiksi.
Vuokranantajan kannalta erilliset sopimukset ovat hankalia, sillä jos toinen päättää muuttaa pois, on siihen puolikkaaseen asuntoon aika vaikea löytää uutta vuokralaista.
Tajuukohan moni kotia leikkivä tuon?
Erikseen, koska meillä poika asuu ostamassamme ja maksamassamme asunnossa enkä todellakaan halua, että tyttöystävä kuvittelee sen voivan olla hänen kotinsa. Toki jos nuoret maksavat minulle 1200 e/kk, niin asia OK, mutta niin kauan kun minä maksan kulut eikä vuokratuloja tule, niin asunnossa asuvat vain ne, joille olen antanut luvan.
Sitähän en voi kieltää, etteikö tyttöystävä voisi asunnossa majailla, mutta juuri siksi kolmion yksi huone on varattu kaupungissakäyntejäni varten. Minulla on lupa olla asunnossa, jos niin päätän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen kannattaa muuttaa, jos oikeasti uskoo löytäneensä sen loppuelämän kumppanin. Silloin ei haittaa, että ei itse saakaan asumistukea, kun kumppani tienaa hyvin kesätöissä. Tai toisinpäin, ei haittaa maksaa koko vuokraa yksin, jos omat tulot estää kumppania saamasta tukia.
Häh! Jos toinen on onnistunut saamaan kesätöitä ja toinen ei, niin miksi rahattomalta viedään asumistuki?
Koska Kelan mielestä samassa taloudessa asuvalla on elatusvelvollisuus. Tämän takia monet, monet nuoret asuvat erikseen ja nostavat jopa valtion kannalta kalliimpia tukia kuin yhdessä asuvina nostaisivat :)
Harva vuokranantaja suostuu kahteen erilliseen vuokrasopimukseen. Jos kaksi ihmistä asuu yhdessä ja solmii yhteisen vuokrasopimuksen heidät katsotaan pariskunnaksi, joilla on toisistaan elatusvelvollisuus ja tulot katsotaan yhteisiksi.
Vuokranantajan kannalta erilliset sopimukset ovat hankalia, sillä jos toinen päättää muuttaa pois, on siihen puolikkaaseen asuntoon aika vaikea löytää uutta vuokralaista.Tajuukohan moni kotia leikkivä tuon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen kannattaa muuttaa, jos oikeasti uskoo löytäneensä sen loppuelämän kumppanin. Silloin ei haittaa, että ei itse saakaan asumistukea, kun kumppani tienaa hyvin kesätöissä. Tai toisinpäin, ei haittaa maksaa koko vuokraa yksin, jos omat tulot estää kumppania saamasta tukia.
Häh! Jos toinen on onnistunut saamaan kesätöitä ja toinen ei, niin miksi rahattomalta viedään asumistuki?
Koska Kelan mielestä samassa taloudessa asuvalla on elatusvelvollisuus. Tämän takia monet, monet nuoret asuvat erikseen ja nostavat jopa valtion kannalta kalliimpia tukia kuin yhdessä asuvina nostaisivat :)
Tätä Kelan näkemystä minä en ymmärrä. Mihin lakiin tämä perustuu? Mun käsittääkseni avioliitossa on lain mukaan elatusvelvollisuus, mutta avoliitossa ei. Korjatkaa jos olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että teema jakaa ajatuksia. Oma lapseni on pohtinut, että haluaisi ensiksi asua yksin. Kaipaa ihan omaa tilaa ja aikaa itselleen. Odottaa innolla myös sitä itsenäisyyttä, kuten kodista huolenpitoa ja uusien reseptien kokeilua.
On huolissaan, miten yhdessä asuminen sujuisi. Siisteyskäsitykset ovat erilaiset ja kumppanin ruokavalio niukka ja tylsä (ja erilainen).
Ovat seurustelleet jo kohta 2 vuotta, mutta oma lapseni ainakin epäilee seuraavan askeleen ottamista suhteessa. Kumppani vastaavasti ajattelee taloudellista näkökulmaa ja haluaa muutenkin olla enemmän yhdessä, ei kaipaa omaa aikaa.
Ap
Eteenkin tätä taustaa vasten, ehdottomasti erikseen.
Minulla on omakohtainen kokemus siitä, että olisin halunnut muuttaa omilleni, mutta silloisen poikaystävän painostuksesta muutimme yhteen. Ja jos jotain olen nuoruudestani katunut, niin se on tämä. Menetin paljon opiskeluajan elämästä siihen kotileikkiin. Nuoruuttani ja haluani miellyttää käytettiin aika lailla hyväksi kaikin tavoin. Ja irti pääseminen oli todella vaikeaa.
Olisin ehkä toivonut vanhemmiltani jyrkempää kantaa yhteenmuuton suhteen. Se olisi helpottanut omassa kannassa pysymistä poikaystävän ja hänen perheensä painostuksen alla. Toki sinun nuoreksi kohdalla tilanne voi olla toinen, mutta omalla kohdallani olisin tarvinnut enemmän taustatukea omassa kannassa pysymiselle.
Ja vielä lisäyksenä aikaisempaan viestiini 37/37, niin taloudellinen asia on viimeinen mitä tässä asiassa pitää miettiä.
Nuorena yhteenmuuttaminen opiskelujen alkaessa voi toki sujua hyvin. Mutta sitten jos se ei suju, kuten minulla, seuraukset nuoren itsetuntoon, käsitykseen parisuhteesta ja kaiken kaikkiaan mielenterveyteen voivat olla todella pitkäkestoiset.
Mikäli nuori vähänkin empii asiaa, tue hänen päätöstään yksin asumisesta kaikin tavoin!
Ehdottomasti erikseen, mikäli vähänkin empii yhteenmuuttoa.
Alue: Aihe vapaa
Ei vielä pelkällä asumistuella, mutta kun kuvioissa on molemmilla tai toisella toimeentulotuki erillään asuminen voi olla hyvinkin kannattavaa.
Itse olen perussairas enkä aio koskaan olla kenenkään kanssa samaa taloutta, koska lääke- ja lääkärikuluni ovat järkyttävä taakka maksukattojen kanssakin.