Oletteko huomanneet, että uudet tuotteet ovat hetken hyviä, kunnes valmistuksessa aletaan pihistellä?

Myös muita vastaavia löytyy.

Lähes kaikki Grandiosa-pitsat ovat tällaisia.

2000-luvun alkupuolella olivat maukkaita ja mielenkiintoisia, nykyään tuntuu siltä, että se pahvilaatikko siinä päällä olisi paremman makuinen.

Ai että se Dr. Oetker Ristorante tonno oli hyvää joskus muinoin kun se tuli markkinoille. Oli mun ja pikkusiskon lemppari ja saatiin aina pitsaperjantaina.

Vierailija kirjoitti:

En syö tommosii. 

Et mitään uutuutta? Parempi tietysti tyytyä tuttuun perinteiseen perunaan ja nakkikastikkeeseen .

Sama kävi Maalaiskananpojalle. Taitaa olla broileria nykyään. Ensin valtava kampanja, että omg, ei oo gmo. Ja nyt sitten kaikessa hiljaisuudessa gmo-vapaat merkinnät poistettu tuotteista. Kysyin siitä heti, niin suoraan valehtelivat, että uudistettiin pakkauksia mutta sisältö ei ole muuttunut. Kunnes sitten tunnustivat, että ei olekaan enää gmo-vapaa. 🤬 Tuossa välissä ostin vielä pari pakkausta ja ihmettelin, kun laatu oli muuttunut surkeaksi, niin kuin broilerissa yleensäkin.

Ostan siipikarjan lihaa enää yhtä harvoin kuin riistaa, pieniltä tuottajilta. Odotan sitä päivää, kun Snellman saa siipikarjatuotteensa gm-vapaiksi. Varsinkin kalkkuna olisi hyvää, mutta jää nyt ostamatta, kun laatua on vaikea löytää.

Hyvä vinkki tuo, että isot valmistajat automaattisesti säästävät tuotteensa käyttökelvottomiksi. Just eilen suutuin ostettuani 4,5 eurolla runsaat 2 desiä keitettyä putkimakaronia jossain lisäaineessa...GRRR

Olis niin kiva saada kelvollinen mikroateria silloin kun on niin kiire, ettei ruokaa ehdi itse valmistamaan. Ja saakin, kun suosii pieniä merkkejä.

Kävin kauppaopiston 70-luvulla ja jo silloin kerrottiin erilaisista markkinointikikoista. Sentään vielä enimmäkseen suomenkielisillä termeillä.

Esim. näin: laaditaan uusi tuote. Sitä mainostetaan laadukkaana ja sille asetetaan aluksi ns. kermankuorintahinta. Eli kallis.

Näin annetaan tuotteesta mielikuva, että se on vain harvojen saatavilla. Se myös on oikeasti laadukas, koska sitä ostavat varakkaat ihmiset ja he haluavat vain parasta.

Kun tuote on saatu markkinoille ja sillä on se hyvä imago, sen hintaa voidaan alkaa alentaa, jotta markkinat laajenisivat. Nyt vähän varattomammatkin voivat ostaa tuotteen ja tällä tavalla kokea tyytyväisyyttä.

Vähitellen voidaan sitten laatuakin heikentää, koska tuotteella on jo hyvä maine ja menekki. Tämä pätee parhaiten erilaisiin kodin koneisiin ja laitteisiin, mutta itse asiassa melkein mihin tahansa.

Tätä ei tietenkään meille opetettu, että näin pitää tehdä, vaan yksinkertaisesti kerrottiin miten hinnanmuodostukset tapahtuvat.

Finduksen kalapuikot.  Viimeksi taisin ostaa niitä 80-luvulla ja ne oli lasten suurta herkkua.  Ja oli ne aikuisenkin makuun hyviä ja helppoja tietenkin laittaa ruuaksi.  Kun vain pannulla paistoi molemmin puolin.

Nyt muistin ne ja päätin ostaa paketin.  

No, jo paketti sinänsä vaikutti pieneltä ja pieniä ne oli tosiaan ne puikotkin, ohuita littanoita.  Pannulla ne alkoi hajota, joka ikisestä irtosi se kuorrutus päältä.  Niitä oli tosi vaikea kääntää toisinpäin, kun ne hajosi siinä kääntäessä.

No syötiin me ne riekaleet sitten miehen kanssa ja ei ne nyt suorastaan pahoja olleet, mutta jokseenkin mauttomia.  Todettiin, että tämä tästä.

Vallilan matot.  Eikös Vallilan pitänyt olla hyvä merkki?

Yhden talven kesti yksi matto lattialla, kun siitä jo alkoi purkua ne käännetyt päät.   

Fiskarsin saksia mainostettiin aikoinaan, että ne on ikuiset.  No voihan ne olla, mutta ei ne ole ikuisesti terävät.  Mainostettiin kyllä, että ne pysyy terävinä ikuisensti.  Mulla on aika monet sellaiset, jotka on tylsyneet harvinaisen nopeasti.  Muun merkin saksia ei taida olla olemassakaan, eli Fiskarsilla lienee monopoli.

Kirjat ei nykyään kestä mitään.  Tämä ilmiö on kyllä tuttu jo 70-80 -luvulta lähtien.  Kunnon sidosten tilalle on tullut liimasidokset, jotka saattaa rikkoutua jo ensimmäisessä avaamisessa.  Se lienee jo tarkoituskin.

Outoa on. Manipulaatio?