Kaverin lapsen ongelmat - vika minun lapseni etääntymisessä

Minun ja kaverini lapset olivat ainakin kymmenen vuotta hyviä ystäviä, parivuotiaista lähtien. Kymmenvuotiaina alkoi kuitenkin olla jo kovin eri suuntiin meneviä intressejä. Omani oli ja on edelleen rauhallinen ja ehkä vakavakin, kaveri taas kipuili kovasti vanhempiensa päihde- ja parisuhdeongelmia.
Suunnilleen 12-vuotiaana oma lapseni ilmoitti, ettei halua viettää aikaa tämän kaverinsa kanssa, koska painostaa kokeilemaan alkoholia ja nuuskaa sekä painostaa katsomaan puhelimelta videoita, joita lapseni ei halunnut katsella (väkivaltaa ja aikuisviihdettä pääasiassa) ja koki epämukavaksi lapsen puheet.

Kerroin tästä myös kaverilleni, mutta sehän ei tietenkään mennyt kovin hyvin. Joka tapauksessa, sanoin omalle lapselleni, että hän saa ja hänen myös pitääkin asettaa rajat ja on oikein ottaa etäisyyttä sellaisiin ystäviin, jotka yrittävät painostaa asioihin.

Lapset ovat nyt 15- ja 16-vuotiaat, omani on se vanhempi, ja ero on vuosien varrella kasvanut ihan valtavaksi. Kaverini puhuu toistuvasti siitä, miten maadoittavaa ja tasapainottavaa seuraa minun lapseni olisi hänen lapselleen, ja miten kivaa heillä oli aina yhdessä. Näkee jotenkin ongelman ytimenä sen, että lapseni otti etäisyyttä eikä niitä syitä, miksi lapseni otti etäisyyttä. Hänestä siis kaiken ratkaisu olisi, että rohkaisisimme näitä teinejä viettämään aikaa yhdessä ja että lähtisimme vaikka yhdessä syyslomaviikoksi matkalle.

Oma lapseni ei edes tiedä, mihin kaikkiin asioihin tämän entisen ystävän tie on vienyt etääntymisen jälkeen, tietää kyllä alkoholista ja tupakoinnista, koulukodista ja huostaanottojaksoista, mutta ei kaikkea. Enkä minäkään varmasti tiedä kaikkea, vaikka näiden päälle tiedän väkivallasta, varastamisesta ja laittomista päihteistä, joita on kokeillut tai käyttää useampaa kuin yhtä.

Tuntuu kohtuuttomalta, että kaverini näkee oman lapseni etääntymisen jotenkin sellaisena nivelkohtana, jossa kaikki on alkanut mennä pieleen. Todellisuudessa lapseni etääntyi, koska asioita oli mennyt pieleen. Sanoin, että lapseni ei halua viettää aikaa yhdessä ja sanoin myös, että minustakaan se ei ole hyvä idea. Hän on 16-vuotias ei mikään terapeutti, päihdetyöntekijä tai tukihenkilö. Tietenkään kaverini ei ottanut tätä hyvin vastaan, vaan sain haukut siitä, että "käsken lasta karttamaan ystävää, jolla on hankalaa", vaikka tästä ei ole edes kyse.