Miksi toiset jäävät pienemmästä syystä saikulle kuin toiset? Oletteko huomanneet saman? Siis jos esim. töissä kiertää sama flunssa, niin toiset saikuttavat heti ja toiset tulevat edelleen töihin.

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että vielä pandemiavuosien jälkeenkin päästään keskustelemaan tästä päätä vaivaavasta kysymyksestä. Toiset eivät ilmeisesti oppineet siitä kaikesta yhtään mitään.

Minun työkaverini tuli useampi vuosi takaperin influenssassa töihin. Istui 1,5 metrin päässä minusta ja naureskeli, että kyllä se hänelläkin taitaa influenssa olla kun lapset ja mies ovat kotona sen takia, mutta vielä sujuu työt.

Olin raskaana, sain influenssan ja samaan putkeen keskenmenon. En saa koskaan tietää, johtuiko se työkaverini tartuttamasta influenssasta, mutta muistan tämän tapauksen joka ikinen kerta kun kyseinen henkilö näkyy jossain.

Ja tosiaan, työkaveri itse jäi lopulta yli viikoksi kotiin joka tapauksessa, kuten moni muukin toimistosta joihin hän tautinsa tartutti.

Ihan kamalaa, olen tosi pahoillani.

Just tänään aamulla puolisoni kertoi kuinka uusi vähän muutenkin epäpätevän oloinen kollega oli ollut sairaana eilen töissä. En ymmärrä, miten edes koronan myötä ei opittu mitään.

Nää on kyl jänniä juttuja. Lapsettomana työttömänä ei tule hirveästi sairasteltua. Mutta mutta. Aina se joku "mulla on vaan pieni nuha"-tyyppi lähtee kauppoihin kiertelemään ja pärskimään ja saankin lähes kaikki taudit kauppareissuilta. Viimeksi joku vanha mies aivasti mua päin. Nyt olen ollut pari viikkoa sängyn pohjalla. Miettikää vähän muita, kun lähdette ehdoin tahdoin levittämään pöpöjä. Ja minä olen normaalipainoinen, ap:lle tiedoksi. Näin ne taudit vaan ilmenee eri tavoin eri ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että vielä pandemiavuosien jälkeenkin päästään keskustelemaan tästä päätä vaivaavasta kysymyksestä. Toiset eivät ilmeisesti oppineet siitä kaikesta yhtään mitään.

Minun työkaverini tuli useampi vuosi takaperin influenssassa töihin. Istui 1,5 metrin päässä minusta ja naureskeli, että kyllä se hänelläkin taitaa influenssa olla kun lapset ja mies ovat kotona sen takia, mutta vielä sujuu työt.

Olin raskaana, sain influenssan ja samaan putkeen keskenmenon. En saa koskaan tietää, johtuiko se työkaverini tartuttamasta influenssasta, mutta muistan tämän tapauksen joka ikinen kerta kun kyseinen henkilö näkyy jossain.

Ja tosiaan, työkaveri itse jäi lopulta yli viikoksi kotiin joka tapauksessa, kuten moni muukin toimistosta joihin hän tautinsa tartutti.

Aivan järkyttävää. Miten noin ajattelemattomia ja itsekeskeisiä ihmisiä löytyy joka työpaikalta.

Itse olen taltuttanut monet flunssat sillä, että jään saikulle jo silloin, kun on vähän kipeä olo. Mikäli annan olon kehittyä oikeasti työkyvyttömäksi olen keskimäärin paljon kauemmin saikulla ja taudille kehittyy pitkä häntä mikä tietysti tekee työnteosta tehottomampaa. Fiksua lepäillä jo silloin, kun on vasta sellainen olo, että on tulossa kipeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuota en kyllä allekirjoita. En ole ikinä huomannut meillä töissä, että flunssapoissaolot olisi henkilön painosta kiinni.

Jos itseni vedän tähän esimerkkiin, niin ylipainoa 20kg, flunssapoissaoloja nyt viimeisen 10 vuoden aikana 2 päivää. Minulle erittäin harvinaista edes saada flunssaa.

Sen, minkä olen huomannut, niin on se, että nuoremmat jää herkemmin saikulle. Ei tarvitse olla kuin vähän flunssantuntoa, niin jäädään pois. Tai edellisen päivänä vihlaisi selkää, niin viikko saikkua.

Meilläkin selkävaivaiset yli viisikymppiset raahautuu töihin, vaikka välillä ei pääse edes tuolista ylös ilman apua tai liikkeelle lähtiessä onnutaan ja nilkutetaan.

Saman olen huomaannut, että nuoremmat jää tosi helposti saikulle ja vanhemmat ei niinkään. Ilman lääkärintodistusta saa meillä olla 3 päivää saikulla ja varsinkin yhdellä 30v ihmisellä on todella usein näitä parin päivän sairauspoissaoloja, usen ma-ti ta to- pe.

Jotkut kaipaavat sympatiaa ja huomiota kaikenlaisesta, mikä heillä voisi olla huonosti. Näin ollen toinen kollega ei edes kerro, jos hänellä on vähän huono olo ja jatkaa hommia normaalisti, ja toinen toitottaa siitä kaikille ja aivan varmasti saikuttaa huomiota herättävästi jne.

Joka ikinen saikuttaa, jos on aivan kamala olo, mutta jos on pientä nuhaa, niin siinä on tosiaan eroa, miten ihmiset käyttäytyy.

Oikeesti, osa on vaan helposti pois. Jokainen sen tietää. Meillä etätyöhön siirryttiin muutama vuosi sitten ja ihan samat naamat on jopa viikottain pois. Vaikka nyt ei voi muitakaan tartuttaa.....

Vain typerykset menevät kipeänä töihin tartuttamaan. Kuvittelevat olevansa korvaamattomia.

Harmi että jotkut tulevat flunssassa töihin ja tartuttavat muut ja aiheuttaa useamman ihmisen ja myös heidän perheiden sairasloman.

Syy ei aina ole sairastuneen, vaan sairastuneen lähimmäisen. Jos perheessä on vakavasti sairas ja riski pienestäkin flunssasta on jäätävä kotiin välttääkseen työpaikan tartunnat. Ettei pöpö siirry kotiin, jos sen voi suinkin välttää.Jos ei muuta, ettei tauti pahenisi.

Olen saanut noottia flunssaisena töihin menosta, mutta kun EN OSAA OLLA TÖISTÄ POIS! Kynnys olla pois on korkealla. Tarkoitukseni ei ole ketään tartuttaa, mutta en kertakaikkiaan ilkeä mennä lääkäriin valittamaan pikkuvaivoja ja pyytämään sairauslomaa. Vatsatauti on se raja, mutta siinäkin olen vessan lattialla maatessani ajatellut, että ilkeänkö esimiehelle soittaa, etten kertakaikkiaan nyt pääse.

Mies aina huomautteli, ettei mitalia ole suorituksesta kuitenkaan tulossa.

Työssäni toiset joutuvat tekemään poissaolijankin työt, pahimmillaan tekemään yksin, kun hiki päässä siellä täysmiehitykselläkin vedetään. En haluaisi heille sitä, siksi menen vaikka pää kainalossa. Apu se on pienikin apu, jos joku vajaakuntoisen työpanosta ajattelee.