Miten te muut kahden pienen äidit jaksatte?

Mutta aina vaan paremmin. Mulla lapset 4 v 7 kk ja 2 v 3 kk ja nyt tämä syksy on ollut oikeasti aivan ihanaa aikaa! Lapset leikkivät koko ajan kimpassa, isompi on hirmu iso, pienempikin jo tosi fiksu ja itsekin jaksan taas.

Esikoinen oli 2,5 v kun toinen syntyi. Aluksi tuntui, että kaikki, mikä voi mennä pieleen meni. Mutta vähitellen tilanne rauhoittui ja kun kuopus oli puolivuotias, aloin uskoa, että saatan selvitä hänen vauva-ajastaan hengissä.



Nyt kuopus reilun vuoden ja olen yhä hengissä. Joten vauva-ajasta selvisin, nyt jatkuu taistelu kahden leikki-ikäisen kanssa. Mutta aion selvitä siitäkin.

Itsellä elokuussa 3.v täyttänyt esikoinen (poika) ja nyt 7 viikkoa vanha kuopus (tyttö)... Välillä tuntuu että elämä on rankkaa kun ei saa tarpeeksi unta ja esikoisella välillä ihme raivokohtauksia (kun en ymmärrä jotain sanaa minkä hän sanoo). ONNEKSI ei sentään ole tuollaista mustasukkaisuutta ilmennyt vaan hän lähinnä suojelee pikkusiskoa, antaa pusuja yms. Tuntuu että on kauhee duuni näissä kahdessa kun mies on paljon töissä ja ja muutenkin todella laiska hoitamaan muksuja jos olen itse kotona. Niin ja meillä taas tämä 3.v esikoinen on todella vauva.. ei suostu potalle, ei pue eikä syö itse... ainakaan hyvin....huoh...

Mulla pojilla 1,4 v ikäeroa ja joka päivä meinasin jomman kumman heittää parvekkeelta alas. Hyvin selvisin ja nyt pojat on isoja. Kiitollinen olen kuitenkin ollut kun niin ovat toisensa tärkeiksi kokeneet!

Aika kovilla olen, kun yritän pitää pienemmän turvassa ja isomman poissa pahanteosta ja hoitaa muut kotiäidin hommat samalla. Meillä tuo mustasukkaisuus ei alkanut heti, vaan vasta kun nuorempi oli ehkä puolivuotias. Kahden kesken esikoisen kanssa on oikein mukavaa, eikä hän temppuile ollenkaan, mutta päivällä, kun olemme kolmisin kotona, on usein ihan kauhea sota pystyssä. Onneksi lapset ovat pikkuhiljaa alkaneet leikkiä myös yhteisiä leikkejä, ja pysyvät joskus hetken aikaa ihan rauhallisina ja sopuisina...

Toimin itse kuten kaksosten äidit- omani olivat tasan vuoden ikäerolla--- eli-



- tiukat rytmit-herääminen klo 6.30, aamupala klo 7.30, ulkoilu klo 9 jne...

- tarkka ennakointi- esim. vaatehuolto valmiiksi jo illalla, tumput nipsuilla kiinni hihoihin, vaihtotoppapuvut, että ollaan aina kuivissa vaatteissa, kun ulos mennään, helpou kuomat kengiksi...( ei nauhoja)

- kerhoja, avointa päiväkotia, neuvoloita ei aamu 8. 00 vaan myöhemmin- virkistystä ( myös äidille)

- harrastuksia- jumppaa, muskaria

- PALJON ulkoilua!!!

- Paljon leluja

-paljon askartelutarvikkeita- muovailuvahaa, vesivärejä, liituja- konekirjoituspaperi tuli edullisimmaksi...

- Paljon vaatteita( kirppikseltä ja mummoilta kummeilta saa...)

- kunnon kuivaava pyykkikone tai kuivausrummullta tai - kaapilla varustettu kylpyhuone

- hyvä hella ja iso pakastin

- valmisruokia ja pakasteita ja

- purkkiruokia sumeilematta

- kylpyläloma porkkanana!

Niin jaksaa TAAS...



-------

Ps, jouduin jättämään aika pian lapsilta päiväunet, kun kukkuivat puolelle yötä... VINKKINÄ...



JOULUILOA!

- isi alusta asti remmiin- ettei äiti näänny

-kaksotenrattaat

- huumoria

- muiden äitien tapaamista!

poika nyt 2v ja tyttö 1v. Syntyivät niin pienellä ikäerolla ettei esikoinen ehtinyt edes huomata että on ainut lapsi :) kuopus on todella kova tekemään kaikki isovelin perässä ja nyt jo leikkivät yhdessä yms. Mutta kyllä ne ensimmäiset kuukaudet kun imetti tms oli rankkoja kun olisi pitänyt revetä kahteen paikkaan.

Voimia!

Ikäeroa heillä 1v7kk ja nyt kun pienenpi on melkein vuoden, niin en muista kertaakaan menettäneeni hermoja.



Vauva-aika sujui huvin, mitä nyt pientä vatsa vaivaa, mutta rauhottui kantoliinassa. Isompi halusi tietysti olla myös vauva ja sai olla myös " kuljetettavana" kun pienempi nukkui.



Pienet kinat ja mustasukkasuudet kuuluvat asiaan eikä niitä tule ottaa niin vakavasti. Huutoa mahtuu maailmaan!

Ja imettämiseta vielä, menkää imettämään lattialle,pöydän viereen tai minne tahansa missä se isompi haluaisi olla. Piirtäminen, lukeminen, pikkuautoilla ajaminen tai mikä tahansa muu onnistuu samalla. Kekseliäisyyttä ja virikkeitä isolle, niin arki on mieluisaa.

siis tuo edellinen kirjoittaja.