Parisuhde ei ilmeisesti ole enää minua varten
Kokeeko kukaan täällä tuskaa asiassa, että kun ei oikein jaksaisi seurustella, mutta ei oikein huvittaisi olla yksinkään. Poukkoilen edestakaisin tämän asian kanssa ja olen epäjohdonmukainen. Avioerostani on vuosia ja vuosia ja kaikki suhdeyritelmät ovat päättyneet tahdostani. En ole jäänyt ikävöimään KETÄÄN. Olen ollut helpottunut jokaisen päättyneen suhteen kohdalla. Ikään kuin pystynyt taas hengittämään ja ollut vapaa. Kuitenkin mieleni on kummallinen ja aina jonkin ajan kuluttua päädyn hakemaan seuraa todetakseni taas, että ei, en jaksa. Miten saan tämän loppumaan? Miten saan taottua kaaliini, että unohda ja anna olla ja elä hyvä elämä yksin? Onko täällä sellaisen periaatepäätöksen tehneitä? Mitään viisaita neuvoja kellään?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Ajatuksen tasolla parisuhde olisi kiva, mutta käytännössä siitä on liikaa vaivaa.
Olen kuvannut asiaa ihan samoin sanoin tai no ilman tuota "siitä on liikaa vaivaa" :D
Kun ymmärrät, että parisuhde ei ole ketään varten yksin, vaan parisuhde on aika kahta ihmistä varten, olet jo lähellä totuutta.
Sinun pitää siis kohdata ihminen, jonka kanssa yhdessä voitte todeta: "Parisuhde on meitä varten."
En minä sinkkunakaan koe yksinäisyyttä, enkä koe tarvetta minkäänlaiselle seksielämälle. Tuntuu vain, että ikäni (noin kolmekymppinen) vuoksi on pakko etsiä suhdetta, kun "kohta on liian myöhä". Perheen perustamiseen tai edes yhteen muuttoon ei ole silti vielä kenenkään kanssa edetty. Tapaamiset tuntuvat työltä, kuin tekisin opiskelun lisäksi palkatonta työtä.
Tämä kuulostaa siltä, että ap ei osaa tai saa olla oma itsensä suhteissa.
Haluaisin jonkun, mutta en kuitenkaan ketään. Mitään satuttavaa panosuhdetta en halua missään nimessä. Olen myös todennut, että sinkkuna olevat ihmiset ovat vaan tavalla tai toisella vaikeita ihmisiä. Olen useamman kuukauden ihmetellyt , että mitenkä eräs 28 vuotias komea, parhaassa lisääntymisiässä oleva nuori mies voi olla sinkku. Työni puolesta näen häntä n.kerran viikossa. Nyt kun olen oppinut tuntemaan häntä paremmin, niin hänhän on oikea kusipää. Kyllä se on niin, että hyvät miehet ei vaan ole vapaina.
Olen sitä mieltä, ettei parisuhteessa olemisessa ole yhtään mitään järkeä, jos elämä on kivempaa, helpompaa ja kaikin tavoin mukavampaa yksin kuin siinä suhteessa. Silloin se suhde on huono ja kumppani väärä/vääränlainen, tai ei vaan jaksa/viitsi/pysty panostamaan suhteeseen.
Eihän kellään ole mitään velvollisuutta uhrata omaa emotionaalista hyvinvointia, jaksamista ja aikaansa asian takia, josta ei saa itselleen mitään hyvää vastineeksi. Yllättävän monilla miehillä on vaikeuksia ymmärtää tätä asiaa naisen näkökulmasta. Liian monet miehet ovat järkyttävän itsekeskeisiä, etenkin sitten kun ovat mielestään saaneet naisen "nalkkiin" joko suhteeseen, tai avioliittoon kanssaan.
Miehestä voi olla normaalia, ettei nainen saa koskaan orgasmia, kun harrastetaan seksiä, miehestä voi olla normaalia vaatia kumppaniaan syömään ehkäisypillereitä, joista saa rajuja sivuvaikutuksia ja koko elämään negatiivisesti vaikuttavia oireita vain sen takia, jotta mies saa sen 5min jyystää paljalla. Ja nainen ei edelleenkään saa edes sitä orgasmia. Moni mies voisi kysyä itseltään, milloin viimeksi teit jotain kumppanisi eteen, tai edes yritit ilahduttaa häntä jollain tavalla? Tai edes hetken ajan ajattelit jotain muuta kuin itseäsi ja heppiäsi? Niinpä!
Minun on myös vaikea olla tyytyväinen parisuhteessa vaikka kumppani olisi oikein hyvä. Juuri tuota, että sinkkuna haluaa suhteen ja suhteessa haluaakin olla sinkkuna. Astrologia-hörhönä ajattelen sillä olevan yhteyttä, että minulla on Venus - Ketu - yhtymä kartassani :D olisi jännä tietää onko teillä muillakin!
Infatuation rather than satisfaction in love
Although rarely at peace in a peer relationships, [Venus-conjunct-Ketu] may be subject to infatuations.
[English infatuate from Latin fatus, afool.]
Bored and dissatisfied in partnership
- surrendered arrangements
- empty or incomplete promises
- weird, eccentric, and often unsustainable relationships
- tendency toward devaluation of the partner