Miks mä oon tällainen? Häpeän itseäni joka asiassa
Oltiin viikonloppuna kyläilemässä. Olen sen jälkeen taas kokenut häpeäntunnetta, että sanoin jotain tyhmää, olin liian hiljainen/liikaa äänessä, jotkut puolisonkin sanomiset nolottavat. Mistä tällainen juontaa?
Kommentit (9)
Sama. En käy missään kyläilemässä ettei tarvitse hävetä omaa puhetta tai puhettomuutta. Nämä vaihtelee omasta energiatasosta ja seurasta riippuen, ja jotkut ihmiset tykkää arvostella. En halua altistua arvostelulle.
Lopettakaa häpeöminen. Ei muut ole sen kummempia, menee vaan elämää hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama. En käy missään kyläilemässä ettei tarvitse hävetä omaa puhetta tai puhettomuutta. Nämä vaihtelee omasta energiatasosta ja seurasta riippuen, ja jotkut ihmiset tykkää arvostella. En halua altistua arvostelulle.
Se arvostelijahan olet siis tässä tapauksessa sinä itse.
Minä häpeän jopa tämän viestin kirjoittamista
Huonoitsetunto
Monesti jo lapsuudessa kasvatettu
On arvosteltu kaikkea mitä teet tai sanot, sinua ei ole hyväksytty omana itsenäsi, on verrattu muihin lapsiin, miksi et ole yhtä hyvä urheilia, yhtä viisas ja nopea oppimaan, yhtä sosiaalinen kuin joku toinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Huonoitsetunto
Monesti jo lapsuudessa kasvatettu
On arvosteltu kaikkea mitä teet tai sanot, sinua ei ole hyväksytty omana itsenäsi, on verrattu muihin lapsiin, miksi et ole yhtä hyvä urheilia, yhtä viisas ja nopea oppimaan, yhtä sosiaalinen kuin joku toinen lapsi.
Ei itsetunto vaan itseluottamus. Sen rakentaa jokainen aikuinen itse. Ikuinen uhriutuminen vanhempien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä on epäkypsää. Ihminen ei ole aikuinen ennenkuin rakentaa itsensä aikuiseksi.
Itsetunto on väline siihen. Pitää tajuta, mikä ja millainen oikeasti on, missä on hyvä ja missä ei. Pitää hyväksyä itsensä ja kehittää niitä puoliaan, joita voi ja haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. En käy missään kyläilemässä ettei tarvitse hävetä omaa puhetta tai puhettomuutta. Nämä vaihtelee omasta energiatasosta ja seurasta riippuen, ja jotkut ihmiset tykkää arvostella. En halua altistua arvostelulle.
Se arvostelijahan olet siis tässä tapauksessa sinä itse.
Hän kertoi joidenkin arvostelevan energiatasojensa vaihtelua. Tarkoittaa varmaankin, että jotkut huomattelevat tai pitävät outona saman henkilön erilaista käytöstä.
Jotkut ovat herkkiä (ja herkkyys ei ole syy haukkua ketään) eri tilanteille ja eri tunteille ja ja eivät pysty peittämään herkkyyttään. Energiatasojen vaihtelu voi näyttäytyä muille avoimuutena ja innokkuutena tai hiljaisuutena ja syrjäänvetäytymisenä tai jonain muuna. Toiset saattavat tulkita näitä väärin vihaisuudeksi, välinpitämättömyydeksi jne. Näistä muut sitten arvostelevat, loukkaantuvat tai ikävimmillään puhuvat selän takana.
Itseäkin voi haitata asioiden töksäyttely lyhyesti tai vaihtoehtoisesti liiallinen avoimuus tai vaivaantunut olo jne. energiatasoista riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoitsetunto
Monesti jo lapsuudessa kasvatettu
On arvosteltu kaikkea mitä teet tai sanot, sinua ei ole hyväksytty omana itsenäsi, on verrattu muihin lapsiin, miksi et ole yhtä hyvä urheilia, yhtä viisas ja nopea oppimaan, yhtä sosiaalinen kuin joku toinen lapsi.Ei itsetunto vaan itseluottamus. Sen rakentaa jokainen aikuinen itse. Ikuinen uhriutuminen vanhempien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä on epäkypsää. Ihminen ei ole aikuinen ennenkuin rakentaa itsensä aikuiseksi.
Itsetunto on väline siihen. Pitää tajuta, mikä ja millainen oikeasti on, missä on hyvä ja missä ei. Pitää hyväksyä itsensä ja kehittää niitä puoliaan, joita voi ja haluaa.
Aika vaikeaa rakentaa aikuisena hyvä itseluottamus jos pohjana on pahimmillaan vuosikausien kokemus ettei riitä sellaisenaan.
Eikä ne arvostelijat ole tietenkään aina vanhempia. Erittäin vahingollista on myös joutua omien ikätovereiden hylkäämäksi lapsena.
Ei siinä mikään itseluottamus pääse kehittymään jos ainoa asia minkä tietää on, että on vääränlainen.
Lapsuudesta, on siisteyskasvatus ehdollistettu liian hyvin. Kokeile pottailla.