Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä elämässä on, kun kaiken voi korvata uudella ja paremmalla? Toisiensanoen kukaan ei ole korvaamaton.
05.09.2023 |
Tiedän, että todella masentava ja "diippi" aihe, mutta eikö asia kuitenkin ole näin? Kumppani voi löytyä sattumalta, mutta "kuka" tahansa voisi olla sinun tilalla. Vanhan lemmikin kuoltua uusi on vähintää yhtä rakas, kuin edellinen oli. Vanha "mikä tahansa" on hidas ja vanha. Uusi tekee asian paremmin ja nopeammin. Kenenkään työpanos ei ole niin tärkeä, että sitä ei voisi korvata.
Ei ole onko edes olemassa.
Kommentit (26)
Perheeni on todellakin korvaamaton ja samaa ovat lemmikkini.
Työelämässä kukaan ei ole korvaamaton, yksityiselämässä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koko elämän tarkoitus ja tavoite on tavoitella kokoajan parempaa, hienompaa ja enemmän, niin ei siinä hirveästi järkeä olekaan. Ruumispaidassa ei ole taskuja.
Ollaanhan me korvaamattomia itsellemme. Tärkeintä on se, mitä itse ajattelet itsestäsi. Muiden mielipiteillä ei ole väliä hyvinvointiisi, paitsi jos itse pidät muiden ajatuksia sinusta tärkeinä. Muuten niillä ei ole vaikutusta tai voimaa sinun elämääsi.
Sinä olet korvaamaton ja tärkeä, ehkä ja toivottavasti et yhteiskunnalle/työlle vaan maailmankaikkeudelle. Jos tietäisit totuuden, hämmästyisit tärkeyttäsi.
Sitä se elämänkierto on. Synnytään, eletään ja kuollaan pois. Hankitaan jotain, käytetään ja poistetaan käytöstä. Välttämättä tilalle ei tule parempaa, tulee vain jotain muuta. Tai todetaan, että ei tarvita/haluta enää ollenkaan.
Korvaamattomuuden tavoittelu on tehnyt monista ikäviä ihmisiä, tai rikkonut niin fyysisesti kuin henkisesti.
Oleellista on miettiä, että on just se, mitä tarvitaan juuri nyt. Jos ei riitä, sitten joko korjataan tai vaihdetaan. Jos on enemmän kuin tarpeeksi, ollaan kiitollisia siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä nopeammin ymmärtää, että loppupeleissä olemme kaikki samaa energiaa ja ainetta joka on jatkuvassa kiertokulussa, niin vähenee se eksistentiaalinen kriisikin.
Kukaan/mikään ei ole niin kovin erikoinen suuremmassa mittakaavassa.Tahtoisitko puolisosi tai ystäviesi toteuttavan ajatustasi kohdallasi?
Mitä ajatusta? Totuutta siitä että me kaikki olemme yhtä?
Haluatko itse että kuoltuasi puolisosi ja ystäväsi eivät koskaan pääse yli kuolemastasi vaan hukkaavat elämänsä surien joka päivä, miten ainutlaatuinen olit? Vai lohduttaako enemmän ajatus siitä, että kuolema ei ole mikään päätepiste millekään, vaan ruumiisi hajoaa aineeksi ja energiaksi joka jatkaa eloaan jonakin muuna. Lopulta ei ole enää yhtään ihmistä joka muistaisi juuri Sinun olemassa olosi.
Kuten joku on sanonut: Hautausmaat on täynnä itseään jumalina ja korvaamattomina pitäneitä hallitsijoita, diktaattoreita ja "suur"miehiä/naisia. Maailma pyörii edelleen ja elämä kulkee eteenpäin kuten aina ennenkin ilman heitäkin. En haluaisi olla jokin korvaamaton elämän voima.