Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä elämässä on, kun kaiken voi korvata uudella ja paremmalla? Toisiensanoen kukaan ei ole korvaamaton.
05.09.2023 |
Tiedän, että todella masentava ja "diippi" aihe, mutta eikö asia kuitenkin ole näin? Kumppani voi löytyä sattumalta, mutta "kuka" tahansa voisi olla sinun tilalla. Vanhan lemmikin kuoltua uusi on vähintää yhtä rakas, kuin edellinen oli. Vanha "mikä tahansa" on hidas ja vanha. Uusi tekee asian paremmin ja nopeammin. Kenenkään työpanos ei ole niin tärkeä, että sitä ei voisi korvata.
Ei ole onko edes olemassa.
Kommentit (26)
Miten se elämä on enemmän arvokasta silloin, kun olet korvaamaton? Mitä se käytännössä muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut tarkoitus on nauttia elämästä puhtaalla omallatunnolla mikä se sitten onkaan.
Aapee. Mene Tiktokkiin kuuntelemaan nuorena avioituneiden vanhojen rouvien avautumisia. Ei sekään vaikuta tuovan onnea vaikka saisit milteinpä kaiken. Joskus on parempi olla korvattavissa.
Elämästä ei kannata etsiä järkeä eikä oikeudenmukaisuutta. Muuten tulee pettymään. Kaikki todella ovat korvattavissa, mutta ei se poista kenenkään ainutlaatuisuutta eikä suhteen erityisyyttä. Muistelen esimerkiksi menneitä suhteitani hyvällä samoin kuin mennyttä itseäni.
Elämästä kannattaa nauttia silloin kun se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun isää/äitiä/sisaruksia/isovanhempia/sukulaisia voi kukaan uusi ja parempi korvata!
Eli niitä ei voi.
Kyllä minä olen isänä korvaamaton. Kukaan muu ei ole kantanut noita muksuja synnäriltä autoon. Kukaan muu ei ole nukkunut lattialla heidän pinnasänkynsä vieressä ja pitänyt kädestä kiinni. Kukaan muu ei ole rohkaissut tytärtäni juuri ennen ensimmäistä koulupäivää.
Ainahan sitä joku voi ruveta isäpuoleksi tai kasvatti-isäksi, mutta suhde jonka olen luonut heihin on ainutlaatuinen ja isänä olen korvaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksilö, ainutlaatuinen.
Kukaan ei voi korvata minua.
No mitä nopeammin ymmärtää, että loppupeleissä olemme kaikki samaa energiaa ja ainetta joka on jatkuvassa kiertokulussa, niin vähenee se eksistentiaalinen kriisikin.
Kukaan/mikään ei ole niin kovin erikoinen suuremmassa mittakaavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä. Kukaan ei ole korvattavissa. Jos vaikka eroaisin ja löytäisin uuden, ei tämä korvaisi kuluneita vuosia nykyisen kumppanini kanssa. Sitten taas työelämässä nopein ei todellakaan aina ole paras.
Yksi hyvä esimerkki on mielestäni rakentaminen. Kun tehdään nopeasti ja "tehokkaasti", virheitä paikkaillaan sitten jälkikäteen. Uusi rakennus ei mielestäni ole ollenkaan niin hyvä, kuin 200 vuotta vanha. Toinen kun todistetusti kestää käyttöä.
Olen lukenut, että Japanissa kulumaa arvostetaan. Vanha puu tai kolhiintunut astia nähdään arvokkaampana kuin uusi.
Tunnetasolla kukaan ei ole korvattavissa ja se on mikä merkitsee. Kyllä, auton, polkupyörän yms. Ja tietyt työsuoritukset voi korvata. Esim. En henk. koht olisi korvaamaton burgerin paistossa, toisaalta burgereiden paistaminen ei olisi minulle korvaamatonta. Ihmissuhteissa asia on kuitenkin toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä nopeammin ymmärtää, että loppupeleissä olemme kaikki samaa energiaa ja ainetta joka on jatkuvassa kiertokulussa, niin vähenee se eksistentiaalinen kriisikin.
Kukaan/mikään ei ole niin kovin erikoinen suuremmassa mittakaavassa.
Tahtoisitko puolisosi tai ystäviesi toteuttavan ajatustasi kohdallasi?
Olen ainutlaatuinen juuri tässä hetkessä tälle kumppanille, tälle lapselle, tälle ystävälle, tälle työnantajalle. Tilalla voisi olla joku muukin, mutta juuri nyt minä satun olemaan tässä ja muodostan näitä ainutkertaisia yhteyksiä näiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo aina sanoi meille työntekijöille että siellä on tuhansia rajan takana odottamassa pääsyä töihin, jos ei vaikka ylitöitä halunnut tehdä tai jos oli joku nakki joka oli tosi epäoikeudenmukainen yhtä työtenkjää kohtaan.
On se ainakin minusta surullista, koska olen niin lojaali. Ja kiinnyn niin syvästi.
Kaikkihan korvautuu paremmalla koko ajan ja joka hetki?
Eli sä ajattelet että ihminen on joku kulutustavara? Voit korvata äitis ja isäs ihan kenellä muulla ihmisellä vaan, voit korvata lapsesi kenellä tahansa toisella lapsella? Jos sulla on elämää ja kokemuksia jonkun ihmisen kanssa, hyviä muistoja ym. niin ihan sama onko niitä vai ei?
Sitäpaitsi niinkuin tuolla jo todettiin, jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö, ei ketään voi korvata. Vai meinaakko jotta me ollaan jotain klooneja toisistamme.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksilö, ainutlaatuinen.
Kukaan ei voi korvata minua.
"Siinä mies jota ei tarvita minkäänlaisessa yhteisössä: yksilö, ei enempää eikä vähempää."
Louis-Ferdinand Céline: L Église
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan korvautuu paremmalla koko ajan ja joka hetki?
Käytännössä ei. T: elämää downgreidattu tuntuvasti tavoitteista huolimatta.
Ei minun arvoni määrity sen mukaan, olenko korvaamaton. Nautin ihmisten välisistä yhteyksistä niin kauan kuin ne kestävät. Se voi olla mitä tahansa yhden illan ja monen vuosikymmenen välillä. Ei suhteen kestolla ole väliä vaan sillä, kuinka hyvältä se tuntui.
Kaikki suhteet loppuvat, ja vääjämättä me myös kuolemme. Siksi nauti, kun voit.