Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
C-ptsd ja syömisen hallinta. Elämäni on ihan helvettiä ja edes perusasiat ei onnistu.
05.09.2023 |
Tämä tilannekin tuntuu niin epätodelliselta, etten osaa oikein kertoa. Tuntuu kuin en edes eläisi, sellainen ulkopuolinen ja outo olo. Elämä on vieras ja turvaton. On oikeastaan pelottavaa elää tässä elämässä.
Masennuskausia on ollut kymmeniä ja burnouteja.
Viimeisin väkivaltainen suhde karkasi kamelin selän niin pahasti etten tunnista enää itseäni sitä vähääkään kun mitä opin tuntemaan "hyvän kauden" aikana ennen tuota suhdetta.
Siinä murruin niin, että elämältä katosi pohja ja värit.
Olen yrittänyt ja yrittänyt, yrittänyt selvitä. Olen kokeillut ruokavaliohoitoa, liikuntaa, kirjoittamista, lääkkeitä, puhumista, itkua, sairaslomaa, lepoa.
Kuin se olisi joku tauti joka ei lähde!
Olen lihonut kolmessa vuodessa 40 kiloa. Aivan.
Olen talousongelmissa ja hyvin yksinäinen. Eristäydyin.
Erosin onneksi ja lopetin alkon käytön. Kymmeniä kertoja olen ollut laihdutuskuurilla muutaman vuoden aikana.
Usko itseen on kadonnut. Näen painajaisia, alan itkemään yhtäkkiä tai sitten olen tunteeton ja lamaantuneen väsynyt.
Minulle se vain sitten oli liikaa.
Yksi itsemurhayritys vuosi sitten ja useat suunnitelmat sen jälkeen.
Lapsuuteni oli todella vaikea, varhaisnuoruus myös ja sitten vielä aikuisena kamelin selkä katkesi tosiaan tuohon väkivaltaan (jota olen kokenut usein ennenkin). Luulin ennen suhdetta olevani onnellinen, työssäkäyvä, terveellisiä elämäntapoja noudattava normaalipainoinen ihminen mutta ei. Putosin korkealta ja kovaa.
1,5 vuotta odoteltu psykiatrille aikaa. Jospa nyt sitten valoa näkyisi tunnelin päässä mutta suurimmaksi osaksi olo on toivoton. Tuntuu ettei tämä lika lähde minusta millään irti.
Työssäkäyvä olen taas mutta silti. Ei tässä ole mitään järkeä elää elämää kitumalla. Ihan kuin joku valtava synkkyys olisi niellyt minut ja olisin jossain eksyksissä josta en osaa tulla pois.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Oli ikävä kuulla surullinen tarinasi. Olen pahoillani. Toivottavasti pääset tarvitsemaasi hoitoon pian. Muista pitää itseäsi hyvänä. Olet sen ansainnut. Itke surusi pois. Kyllä se siitä helpottaa. Minulle ainakin luonnossa liikkuminen on terapiaa. Siellä ajattelen syntyjä syviä ja hengittelen raikasta ilmaa.
Kiitos paljon.
Tuntuu, että tämä vaan on loputon suo.
Ensin oli päihdeongelmaiset eronneet vanhemmat, joilla omat mt-ongelmansa ja juominen aiheutti liikaa tuhoa suhteessa heihin. Oli vaarallisia ja kuvotusta aiheuttavia tilanteita. Näitä he eivät myönnä/halua puhua mutta muistan, kuten sisarukseni myös.
Heidän seurassaan voin tänäpäivänäkin huonosti ja juovat ja olen ajatellut katkaista välit tyystin.
Sitten oli väärät kaveripiirit, minulla on ollut halua liikaa miellyttää.
Vanhemmat miehet käyttivät seksuaalisesti hyväkseen. Minulla ei ollut rajoja eikä itsearvostusta, oikeastaan jopa luulin eläväni täällä toisille.
Alaikäisenä ensimmäinen väkivaltainen suhde, abortti ja luottotietojen menetys.
Sitten nousu uralla ja siellä myös ongelmia. Burnout, kaltoinkohtelua, seksuaalista häirintää jne.
Kuitenkin toivuin ja olin jo itseni puolella, kaunis nuori nainen jolla elämä edessä.
Kunnes tapasin viimeisimmän exän, joka romutti minut hyvin yksityiskohtaisesti sellaiseen kuntoon hiljalleen, etten todellakaan ole ollut sen jälkeen kunnossa. Ei ollut täysin hänen vikansa, en vain osannut arvostaa näköjään itseäni ja vanhat traumat myös olivat osasyy tähän olotilaan mitä minulla on viime vuodet olleet.
Täytyy sanoa, että on minulla elämässäni hyviäkin ihmisiä ollut. Niistä saan olla kiitollinen.
Ovat vanhemmat osanneet joskus olla hyviäkin.
Olen myös saanut oppeja elämään.
Ei kaikki ole koko aikaa huonoa ollut mutta pääpiirteittäin melko rajatonta ja turvattomuutta olen kokenut.
Olen ihan normaali, omaan käytöstavat ja ihmiset yleensä pitävät minusta. Ei kukaan välttämättä uskoisi päällepäin minussa olevan suurempia kolhuja.
Sisäisesti olenkin sitten aivan saamarin sekaisin ja tyhjä, avuton ja tekisi mieli huutaa.
Olen epätoivoinen.
Pian pääsen psykiatrille mutta saa nähdä onko sekään avain onneen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule ACA, jos psykiatrille vielä kauhean pitkä odotus :)
Kärsivällisyyttä. Noistataustoista toipuminen voi kestää pitkäänkin. Mitään taikatemppuja ei ole, siis pysyviä. Pysyvä muutos on aina hitaasti rakentuvaa jos on rikkinäinen kotitausta. Toisaalta voi tulla ihan hyvä elämä silti. Ehkä toisenlainen kuin keskiverto (mikä se edes on nykyään) mutta silti oma ja hyvä.
Tältä palstalta harvemmin löytää osaavaa ja ymmärtävää tai halukasta keskusteluseuraa.
Sinun tilanteesi on, niin kuin jo sanotkin; kompleksinen. Sen avaaminen lähtee lapsuudestasi, ei vain viimeisimmästä parisuhteestasi, joka sekin on vain jatko aiemmalle.
Syyt käytökseesi löytyvät menneisyydestäsi ja tarvitset jonkun, joka osaa sinua auttaa ja löytää sanoistasi sen langan, jota kierittämällä saa aikaan eheän lankakerän. Se vie aikaa ja siihen täytyy olla toisena osapuolena ammattilainen. Täällä saattaa saada jopa huonoja ohjeita joskus ja ainakin ymmärtämättömiä.
Yritin etsiä sinulle linkkiä traumaterapeutille, jonka ajatuksia olen lukenut, mutta en löytänyt. Löydän kyllä, mutta siihen menee aikaa.
Tiedän, että olet paljon näistä lukenut, mutta laitan linkin sivulle, jonka tässä äsken löysin. Ehkä jokaisesta murusta jotain löydät ja voit alkaa ymmärtää sitä mitä sinulla on sisälläsi. Huomaan, että dissosioit voimakkaasti ja sekin on ymmärrettävää ja joskus oikein hyväkin asia.
Linkki siis tässä:
https://traumainfo.fi/2020/05/08/miten-ymmartaa-komplisoitunutta-trauma…
En voi itse tehdä muuta, kuin toivoa, että saisit pidettyä ajatuksistasi kiinni ja vietyä ne sille, joka osaa niitä avata.
Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta harvemmin löytää osaavaa ja ymmärtävää tai halukasta keskusteluseuraa.
Sinun tilanteesi on, niin kuin jo sanotkin; kompleksinen. Sen avaaminen lähtee lapsuudestasi, ei vain viimeisimmästä parisuhteestasi, joka sekin on vain jatko aiemmalle.
Syyt käytökseesi löytyvät menneisyydestäsi ja tarvitset jonkun, joka osaa sinua auttaa ja löytää sanoistasi sen langan, jota kierittämällä saa aikaan eheän lankakerän. Se vie aikaa ja siihen täytyy olla toisena osapuolena ammattilainen. Täällä saattaa saada jopa huonoja ohjeita joskus ja ainakin ymmärtämättömiä.
Yritin etsiä sinulle linkkiä traumaterapeutille, jonka ajatuksia olen lukenut, mutta en löytänyt. Löydän kyllä, mutta siihen menee aikaa.
Tiedän, että olet paljon näistä lukenut, mutta laitan linkin sivulle, jonka tässä äsken löysin. Ehkä jokaisesta murusta jotain löydät ja voit alkaa ymmärtää sitä mitä sinulla on sisälläsi. Huomaan, että dissosioit voimakkaasti ja sekin on ymmärrettävää ja joskus oikein hyväkin asia.
Linkki siis tässä:
https://traumainfo.fi/2020/05/08/miten-ymmartaa-komplisoitunutta-trauma…
En voi itse tehdä muuta, kuin toivoa, että saisit pidettyä ajatuksistasi kiinni ja vietyä ne sille, joka osaa niitä avata.
Voimia.
Nyt tämän löysin. Hänellä käsittääkseni on vielä terapiavastaanotto:
Enemmäkin löytää, jos kiinnostusta on.
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta harvemmin löytää osaavaa ja ymmärtävää tai halukasta keskusteluseuraa.
Sinun tilanteesi on, niin kuin jo sanotkin; kompleksinen. Sen avaaminen lähtee lapsuudestasi, ei vain viimeisimmästä parisuhteestasi, joka sekin on vain jatko aiemmalle.
Syyt käytökseesi löytyvät menneisyydestäsi ja tarvitset jonkun, joka osaa sinua auttaa ja löytää sanoistasi sen langan, jota kierittämällä saa aikaan eheän lankakerän. Se vie aikaa ja siihen täytyy olla toisena osapuolena ammattilainen. Täällä saattaa saada jopa huonoja ohjeita joskus ja ainakin ymmärtämättömiä.
Yritin etsiä sinulle linkkiä traumaterapeutille, jonka ajatuksia olen lukenut, mutta en löytänyt. Löydän kyllä, mutta siihen menee aikaa.
Tiedän, että olet paljon näistä lukenut, mutta laitan linkin sivulle, jonka tässä äsken löysin. Ehkä jokaisesta murusta jotain löydät ja voit alkaa ymmärtää sitä mitä sinulla on sisälläsi. Huomaan, että dissosioit voimakkaasti ja sekin on ymmärrettävää ja joskus oikein hyväkin asia.
Linkki siis tässä:
https://traumainfo.fi/2020/05/08/miten-ymmartaa-komplisoitunutta-trauma…
En voi itse tehdä muuta, kuin toivoa, että saisit pidettyä ajatuksistasi kiinni ja vietyä ne sille, joka osaa niitä avata.
Voimia.
Olitpa ihana kun jaksoit etsiä minua varten tuon terapeutin. Varmasti pätevä ja tuon kirjan voisin ostaa työkaluksi. Harmi ettei äänikirjana löytynyt.
Suuri kiitos myös ymmärtämisestä.
Toivon itsekin hartaasti, että vielä helpottaisi. Joskus on niin kivuliasta jopa fyysisesti elää näiden kanssa, että todella tuntuu ettei jaksa enempää.
Etenkin viime aikoina jostain syystä olen ollut todella hauraan tuntuinen, että jos yksikin paha asia tulisi, on olo, että hajoaisin kappaleiksi.
Tänään olen vain itkenyt ja levännyt. Olen todella väsynyt. Taas tuli päiväunet tarpeeseen.
Tuo linkki kertoo paljon asiasta. Vaikka aina välillä olen lukenut niin unohdan asian. Välillä jopa olen ollut varma ettei minulla edes mitään traumaa ole vaikka se on täysin selkeä asia. Etenkin silmäni ovat avautuneet viime vuosina siihen, että minulla on jotain todella syvää haavaa sisälläni. Olen tullut siitä jatkuvaan tietoisemmaksi.
En ole myöskään ymmärtänyt dissosisoivani.
Ei tässä voi kun mennä hetki kerrallaan ja yrittää luottaa siihen, että ehkä joskus vielä on helpompi olla. Jos ei ole, tiedän, etten jaksa, todella tiedän, että lähden sitten oman käden kautta. Tämä ei ole mitään uhkailua tai säälin hakemista vaan fakta, jonka olen itselleni luvannut jos vain kertakaikkiaan ei jaksa enempää. Se on helpottanut ajatuksen tasolla.
Yritän taas tulevat kuukaudet pärjäillä. Pian pääsen psykiatrille.
Kaikkea hyvää sinulle ja muille kommentoijille.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen ollut vastaavassa tilanteessa ja haluaisin sanoa sinulle, että vaikka tilanne tuntuukin nyt lohduttomalta, niin elämäsi voi parantua huomattavasti ja olla hyvää elämää. Jo asian tiedostaminen on suuri askel eteenpäin. Kannattaa jatkaa avun etsimistä, koska kun löytät sen sinulle sopivan avun, elämäsi alkaa hiljalleen mennä parempaan suuntaan. Itse olen löytänyt apua myös eri järjestöjen vertaistuesta ja tukipuhelimista.
Ymmärrän tuon ajatuksen elämän päättymisestä, itsekin ajattelin joskus niin ja se toi kai jonkinlaista turvaakin. Kuitenkin jossakin vaiheessa tajusin, että jonakin päivänä me kaikki kuitenkin kuollaan, joten miksi luovuttaisi, vaan mieluummin taistelee ja katsoo kaikki kortit ja antaa elämälle ja positiiviselle muutokselle mahdollisuuden. Nykyään elämäni on kuin onkin onnellista ja hyvää, vaikka minulla onkin monenlaisia sairauksia ja haasteita. Onnekseni traumoihin liittyviä oireita on paljon aiempaa vähemmän, kiitos terapian. Katselen elämää ja maailman menoa uteliaana kuin avaruudesta saapunut tutkimusmatkailija. Tiedostan elämän rajallisuuden ja mietin sen haurautta ja katoavaisuutta lähes päivittäin. Iloitsen jokaisesta uudesta päivästä, puolisostani ja eläinvanhuksestamme ja toivon meille monta uutta yhteistä elon päivää.
Halaus sinulle, kaikkea hyvää matkallasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä sinne ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Uskon että selviät tästä ja löydät elämänilon uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta harvemmin löytää osaavaa ja ymmärtävää tai halukasta keskusteluseuraa.
Sinun tilanteesi on, niin kuin jo sanotkin; kompleksinen. Sen avaaminen lähtee lapsuudestasi, ei vain viimeisimmästä parisuhteestasi, joka sekin on vain jatko aiemmalle.
Syyt käytökseesi löytyvät menneisyydestäsi ja tarvitset jonkun, joka osaa sinua auttaa ja löytää sanoistasi sen langan, jota kierittämällä saa aikaan eheän lankakerän. Se vie aikaa ja siihen täytyy olla toisena osapuolena ammattilainen. Täällä saattaa saada jopa huonoja ohjeita joskus ja ainakin ymmärtämättömiä.
Yritin etsiä sinulle linkkiä traumaterapeutille, jonka ajatuksia olen lukenut, mutta en löytänyt. Löydän kyllä, mutta siihen menee aikaa.
Tiedän, että olet paljon näistä lukenut, mutta laitan linkin sivulle, jonka tässä äsken löysin. Ehkä jokaisesta murusta jotain löydät ja voit alkaa ymmärtää sitä mitä sinulla on sisälläsi. Huomaan, että dissosioit voimakkaasti ja sekin on ymmärrettävää ja joskus oikein hyväkin asia.
Linkki siis tässä:
https://traumainfo.fi/2020/05/08/miten-ymmartaa-komplisoitunutta-trauma…
En voi itse tehdä muuta, kuin toivoa, että saisit pidettyä ajatuksistasi kiinni ja vietyä ne sille, joka osaa niitä avata.
Voimia.
" Huomaan että dissosioit voimakkaasti". Mikä asiantuntija olet olevinasi kun täällä diagnosoit? Aloittajalle toivon kaikkea hyvää, toivottavasti pääset terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni yli 50 v ptsd-c. Lue kaikki materiaali mitä löydät ja yritä reflektoida materiaalia kaikilla tavoin.
Judith Herman, Bessel Van Der Kolk, Elvin Semrad, traumainfon vetäjä nimeä nyt en muista ym ym. Älä odota että terveydenhuollon puolelta löytyy ymmärtäjiä, se on todella harvinaista. Voi myös löytyä sattumalta joku?
Jos tarvitset lääkkeitä terveydenhuollon puoli / yksityinen lääkäri vain kirjoittaa reseptin. Mutta pidä puoliasi jos eivät tajua historiaasi, oireiluasi, diagnoosi myös menee reisille.
Tieto antaa tukea, vaikka oireilumme on rajua. Jaksamista sinulle isosti, pidetään kiinni siitä mitä on vielä jäljellä.
Syö lihaa ja eläinrasvaa niin a) laihdut ja b) korkearasvainen ruokavalio korjaa aivot.
Alue: Aihe vapaa
Oli ikävä kuulla surullinen tarinasi. Olen pahoillani. Toivottavasti pääset tarvitsemaasi hoitoon pian. Muista pitää itseäsi hyvänä. Olet sen ansainnut. Itke surusi pois. Kyllä se siitä helpottaa. Minulle ainakin luonnossa liikkuminen on terapiaa. Siellä ajattelen syntyjä syviä ja hengittelen raikasta ilmaa.