Miksi nykyään lapsen harrastuksena ymmärretään aikuisten bisnes, jossa rahaa virtaa ja pyritään tekemään voittoa? Mitkä lajit ovat pahimpia tässä asiassa?
Kaupalliset voimat ovat tehneet joistakin lasten harrastuksista ihan järkkykalliita. Toisille niistä on tullut liian kalliita, toisille keino näyttää perheen taloudellista menestystä muille.
Ainakin lasten jääkiekko ja jalkapallo on pilattu sotkemalla niihin aikuisten rahanahne bisnes. Ihan turha selittää, että se olisi nostanut pelaamisen tasoa, kun nähdään kuinka Suomi ei pärjää jalkapallossa, mutta maailmanmestarit ovat treenanneen lapsena slummin hiekkakentällä.
Sen lisäksi että jääkiekko- ja jalkapalloperheiltä revitään kaikki rahat kuukausimaksujen muodossa, heitä juoksutetaan kaiken maailman myyjäisissä ja rahankerjuuhommilla.
Mihin ihmeessä katosivat ne entisaikojen kylien hiekkakentät, joissa lapset ja nuoret keskenään pelasivat arki-iltaisin? Mukaan pääsi saapumalla paikalle, ei isin paksulla lompakolla.
Kommentit (36)
Olin vuoden lapseni joukkueen rahastonhoitaja. Suurimmat kulut oli hallivuokrat, bussimatkat, hotelliyöt, jne
Vierailija kirjoitti:
Olin vuoden lapseni joukkueen rahastonhoitaja. Suurimmat kulut oli hallivuokrat, bussimatkat, hotelliyöt, jne
Maailman epäkiitollisin homma.
Vierailija kirjoitti:
Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.
Missä päin asut? Koska täällä missä minä asun ja missä mun lapset harrastaa, seuroissa on sekä kalliit akatemiat että halvat harrasteryhmät. Ihan sinne ikäluokkiin saakka kun niihin riittää osallistujia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Tämä alkoi jo 90-luvulla. Lisäisin vielä kaunoluistelun, jossa aletaan prepata maailman mestareita ja Helsingin jäähaliin suurta spektaakkelia varten.
Pieniä nappuloita Hesa Cupiin, jossa pientä innokasta nappulaa nöyryytetään heti vilttiketjussa. Liikunnan pitäisi olla terveellistä yhdessäoloa ja liikunnan iloa. Eivät kaikki lapset halua huippu-urheilijoiksi, haluavat yhdessäoloa. Lahjakkuudeet kyllä vähemmälläkin löytyvät, juoksevat vaikka paljain jaloin hiekkakentiltä maailman huipulle.
Mihin ne kerätyt rahat tosiaan valuvat, urheilujohtajaa riittää, heistä ei ole varmasti pulaa. Lasten vanhemmat tekevät kaiken talkootöinä hiki hatussa. Varusteista nyt puhumattakaan, ei kelpaa että äiti ostaa sopivat ja edulliset varusteet, sopivan urheilupuvun, mailan ja luistimet, pitää olla määrättyä merkkiä.
Vieläkö muuten lapset viedään luokkaretkille, siinä pitää isin ja äidin ahertaa että lapsi pääsee vaikkapa Pariisiin tai Roomaan, muiden mukana.
Jos muutaman kohdan korjaan:
1) TAITOluistelu
2) nappulasarjoissa, muuallakin kuin Hesa Cupissa, on sääntö "Kaikki pelaa", jos seura ei noudata sitä, Palloliitto antaa sakot
3) nimenomaan ammattimaisista urheilutoimenjohtajista on ainakin pk-seudulla verinen tappelu, heitä ei vaan ole tarpeeksi. Ja huonoa ei kannata palkata. Seuroissa kilpajoukkueilla tosiaan on yhtenäiset varusteet, ja näitä kierrätetään seuran siällä paljonkin. Harrastejoukkueilla ei tarvitse olla.
4) Omat lapset on jo lukionkin käyneitä ja kyllä: esikoinen kävi (lukiossa) Roomassa ja kuopus (lukiossa) Ranskassa. Viikon kestävä hieno reissu maksoi noin 350€, oli rahansa väärtti mun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.
Missä päin asut? Koska täällä missä minä asun ja missä mun lapset harrastaa, seuroissa on sekä kalliit akatemiat että halvat harrasteryhmät. Ihan sinne ikäluokkiin saakka kun niihin riittää osallistujia.
En ole tuo kirjoittaja, mutta omalla paikkakunnalla harrastefutis loppui sinä kesänä kun pojat oli menossa yläkouluun. Ei ollut enää osallistujia. Jääkiekossa ei ollut varsinaista harrastesarjaa missään vaiheessa, vaan kaikki pelasivat jonkun tasoista sarjaa (3 eri). Harkat oli yhtä usein mutta ylin sarja pelasi eniten. Yläkoulun aikana heikoin sarja jäi kokonaan pois eli oli vain sm/akatemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Tämä alkoi jo 90-luvulla. Lisäisin vielä kaunoluistelun, jossa aletaan prepata maailman mestareita ja Helsingin jäähaliin suurta spektaakkelia varten.
Pieniä nappuloita Hesa Cupiin, jossa pientä innokasta nappulaa nöyryytetään heti vilttiketjussa. Liikunnan pitäisi olla terveellistä yhdessäoloa ja liikunnan iloa. Eivät kaikki lapset halua huippu-urheilijoiksi, haluavat yhdessäoloa. Lahjakkuudeet kyllä vähemmälläkin löytyvät, juoksevat vaikka paljain jaloin hiekkakentiltä maailman huipulle.
Mihin ne kerätyt rahat tosiaan valuvat, urheilujohtajaa riittää, heistä ei ole varmasti pulaa. Lasten vanhemmat tekevät kaiken talkootöinä hiki hatussa. Varusteista nyt puhumattakaan, ei kelpaa että äiti ostaa sopivat ja edulliset varusteet, sopivan urheilupuvun, mailan ja luistimet, pitää olla määrättyä merkkiä.
Vieläkö muuten lapset viedään luokkaretkille, siinä pitää isin ja äidin ahertaa että lapsi pääsee vaikkapa Pariisiin tai Roomaan, muiden mukana.
Jos muutaman kohdan korjaan:
1) TAITOluistelu
2) nappulasarjoissa, muuallakin kuin Hesa Cupissa, on sääntö "Kaikki pelaa", jos seura ei noudata sitä, Palloliitto antaa sakot
3) nimenomaan ammattimaisista urheilutoimenjohtajista on ainakin pk-seudulla verinen tappelu, heitä ei vaan ole tarpeeksi. Ja huonoa ei kannata palkata. Seuroissa kilpajoukkueilla tosiaan on yhtenäiset varusteet, ja näitä kierrätetään seuran siällä paljonkin. Harrastejoukkueilla ei tarvitse olla.
4) Omat lapset on jo lukionkin käyneitä ja kyllä: esikoinen kävi (lukiossa) Roomassa ja kuopus (lukiossa) Ranskassa. Viikon kestävä hieno reissu maksoi noin 350€, oli rahansa väärtti mun mielestä.
Onkoon taitoluistelu ja kyllä se Rooman reissu oli rahansa väärti. Monta iltaa jouduin myyntihommiin ja pullaa leipomaan, kyllä kannatti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmintähän tässä on se, että näissä kalliissa kilpailevissa ryhmissä on ne lapset, joiden vanhemmilla on varaa, mutta joilla ei ole edellytyksiä pärjätä kilpailuissa tai lahjoja lajiin muutenkaan. Isät ja äidit tsemppaavat ja kannustavat pää punaisena, mutta lapsella ei ole lajiin lahjoja ja harrasteryhmä olisi parempi vaihtoehto. Jos tätä edes ehdottaa vanhemmille, saa kuunnella pää punaisena tapahtuvaa huutoa.
Junnuvalmentaja
On harvinaista, että kyvyt ja raha olisi samassa paketissa. Kukaan ei tule niitä rahattoman lahjakkaan maksuja maksamaan, joten ainut vaihtoehto on oikeastaan lopettaa koko ryhmä.
Meillä on mahdollista saada kyllä seurassa stipendi, jolla voi kattaa kaikki harrastuksen kulut (myös matkat), jos lapsi osoittaa riittäviä lahjoja lajiin ja sitoutumista. Stipendejä riittää toki vain harvoille ja suurin osa ei ole kilpailuryhmissäkään riittävän lahjakkaita kilpavalmennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Se on tämä nykyajan takakireä helikopterivanhemmuus. Lapsia saadaan vähemmän ja myöhemmin, joten heihin investoidaan valtavasti ja heistä halutaan jotain suurta. Kasvurauhaa ei enää ole.
Olen monesti miettinyt että ihan hyvä ettei itselle siunaantunut lapsia kun musta tuskin olisi olut tähän nykyisen lauseen suorittajavanhemmuuteen. Ei taloudellisesti mutta ei kyllä henkisestikään. Tää miten aikuinen ihminen uhraa rahan ohella myös suunnilleen kaiken vapaa-aikansa johonkin junnukiekkoiluun, eihän tällaista edes ollut vielä parikymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tämä nykyajan takakireä helikopterivanhemmuus. Lapsia saadaan vähemmän ja myöhemmin, joten heihin investoidaan valtavasti ja heistä halutaan jotain suurta. Kasvurauhaa ei enää ole.
Olen monesti miettinyt että ihan hyvä ettei itselle siunaantunut lapsia kun musta tuskin olisi olut tähän nykyisen lauseen suorittajavanhemmuuteen. Ei taloudellisesti mutta ei kyllä henkisestikään. Tää miten aikuinen ihminen uhraa rahan ohella myös suunnilleen kaiken vapaa-aikansa johonkin junnukiekkoiluun, eihän tällaista edes ollut vielä parikymmentä vuotta sitten.
Väittäisin pienellä kokemuksella, että lapsi on kasvattanut minua monessa, hän minulle siunaus.
Vierailija kirjoitti:
Olin vuoden lapseni joukkueen rahastonhoitaja. Suurimmat kulut oli hallivuokrat, bussimatkat, hotelliyöt, jne
Nämä pelimatkat jo junnuilla on ihan älyttömät, lähdetään Helsingistä Rovaniemelle pelaamaan yksi peli. Kyllä näitten lajiliittojenkin pitäs saada sarjajärjestelmään jotain järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.
Missä päin asut? Koska täällä missä minä asun ja missä mun lapset harrastaa, seuroissa on sekä kalliit akatemiat että halvat harrasteryhmät. Ihan sinne ikäluokkiin saakka kun niihin riittää osallistujia.
En ole tuo kirjoittaja, mutta omalla paikkakunnalla harrastefutis loppui sinä kesänä kun pojat oli menossa yläkouluun. Ei ollut enää osallistujia. Jääkiekossa ei ollut varsinaista harrastesarjaa missään vaiheessa, vaan kaikki pelasivat jonkun tasoista sarjaa (3 eri). Harkat oli yhtä usein mutta ylin sarja pelasi eniten. Yläkoulun aikana heikoin sarja jäi kokonaan pois eli oli vain sm/akatemia.
Lihavoin sulle tuosta ton syyn, miksi teidän paikakunnalla ei ole niitä harrastusryhmiä. Tyhjälle hallille on turha treenejä vetää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.
Missä päin asut? Koska täällä missä minä asun ja missä mun lapset harrastaa, seuroissa on sekä kalliit akatemiat että halvat harrasteryhmät. Ihan sinne ikäluokkiin saakka kun niihin riittää osallistujia.
En ole tuo kirjoittaja, mutta omalla paikkakunnalla harrastefutis loppui sinä kesänä kun pojat oli menossa yläkouluun. Ei ollut enää osallistujia. Jääkiekossa ei ollut varsinaista harrastesarjaa missään vaiheessa, vaan kaikki pelasivat jonkun tasoista sarjaa (3 eri). Harkat oli yhtä usein mutta ylin sarja pelasi eniten. Yläkoulun aikana heikoin sarja jäi kokonaan pois eli oli vain sm/akatemia.
Lihavoin sulle tuosta ton syyn, miksi teidän paikakunnalla ei ole niitä harrastusryhmiä. Tyhjälle hallille on turha treenejä vetää.
kai minä nyt itse tiedän tuon syyn kun sen tuohon kirjoitin. Pojat siirtyi yksi kerrallaan muiden asioiden pariin niinkuin nyt tuossa iässä on tapana tehdä. Seura teki itse aktiivisesti työtä sen eteen, että parempia pelaajia houkuteltiin kesken kauden niihin tasokkaampiin ryhmiin. Ei vaan riittänyt osallistujat enää. Pienemmillä paikkakunnilla ryhmät loppuu usein jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vuoden lapseni joukkueen rahastonhoitaja. Suurimmat kulut oli hallivuokrat, bussimatkat, hotelliyöt, jne
Nämä pelimatkat jo junnuilla on ihan älyttömät, lähdetään Helsingistä Rovaniemelle pelaamaan yksi peli. Kyllä näitten lajiliittojenkin pitäs saada sarjajärjestelmään jotain järkeä.
Oman lapsen joukkue pelasi yhden syyskauden niin, että jokainen vastustaja oli noin 300 km päässä. Lajiliittojen mielestä hyvä juttu, niin saadaan oikean tasoisia pelejä kaikille. Yllättäen loppui 14-vuotiaiden vanhemmilta mielenkiinto sitä maksamista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.
Missä päin asut? Koska täällä missä minä asun ja missä mun lapset harrastaa, seuroissa on sekä kalliit akatemiat että halvat harrasteryhmät. Ihan sinne ikäluokkiin saakka kun niihin riittää osallistujia.
En ole tuo kirjoittaja, mutta omalla paikkakunnalla harrastefutis loppui sinä kesänä kun pojat oli menossa yläkouluun. Ei ollut enää osallistujia. Jääkiekossa ei ollut varsinaista harrastesarjaa missään vaiheessa, vaan kaikki pelasivat jonkun tasoista sarjaa (3 eri). Harkat oli yhtä usein mutta ylin sarja pelasi eniten. Yläkoulun aikana heikoin sarja jäi kokonaan pois eli oli vain sm/akatemia.
Lihavoin sulle tuosta ton syyn, miksi teidän paikakunnalla ei ole niitä harrastusryhmiä. Tyhjälle hallille on turha treenejä vetää.
Ei ole omalla paikkakunalla harrasteryhmiä kiekossa tai pallossa. Ei tiedä olisko poika niihin kehdannut edes siirtyä kilpasarjan jälkeen. Lopetti kun ei jaksanut joka ilta asua hallilla. Tosin en tiedä kehtaako niitä ketään edes aloittaa kun ei halua olla muita huonompi. Ehkä pitäisi olla sama joukkue mutta eri ryhmät niillä jotka tavoittelee sm-tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuroissa pitäs olla kallis kilparyhmä ja halpa harrasteryhmä. Nyt lapsille ei ole mitään harrastetyhmiä ja maksetaan turhaan kalliita kisamatkoja ja ammattivalmentajia. Tai voi sitä käskeä mennä pihaan potkimaan palloa tai jääkokkareita.
Missä päin asut? Koska täällä missä minä asun ja missä mun lapset harrastaa, seuroissa on sekä kalliit akatemiat että halvat harrasteryhmät. Ihan sinne ikäluokkiin saakka kun niihin riittää osallistujia.
En ole tuo kirjoittaja, mutta omalla paikkakunnalla harrastefutis loppui sinä kesänä kun pojat oli menossa yläkouluun. Ei ollut enää osallistujia. Jääkiekossa ei ollut varsinaista harrastesarjaa missään vaiheessa, vaan kaikki pelasivat jonkun tasoista sarjaa (3 eri). Harkat oli yhtä usein mutta ylin sarja pelasi eniten. Yläkoulun aikana heikoin sarja jäi kokonaan pois eli oli vain sm/akatemia.
Lihavoin sulle tuosta ton syyn, miksi teidän paikakunnalla ei ole niitä harrastusryhmiä. Tyhjälle hallille on turha treenejä vetää.
Ei ole omalla paikkakunalla harrasteryhmiä kiekossa tai pallossa. Ei tiedä olisko poika niihin kehdannut edes siirtyä kilpasarjan jälkeen. Lopetti kun ei jaksanut joka ilta asua hallilla. Tosin en tiedä kehtaako niitä ketään edes aloittaa kun ei halua olla muita huonompi. Ehkä pitäisi olla sama joukkue mutta eri ryhmät niillä jotka tavoittelee sm-tasoa.
Yleensä siihen harrastuksen lopettamiseen liittyy jotain negatiivista, eli ei ole mahtunut pelaavaan kokoonpanoon tai on loukkaantunut tms. Aika harvalla teinillä kestäisi pää siinä vaiheessa sitä häpeää, että siirtyisi höntsäilemään. Alemmat ryhmät olisi pitänyt olla toiminnassa jo lapsesta lähtien, mutta niiden vetäminen ei kiinnosta ketään. Harrastus alkaa kenties uudestaan sitten kun traumat on käsitelty eli nuorena aikuisena.
Mun lapsen molemmissa harrastuksissa on sekä kilpa- että harrasteryhmät. Molempiin riittää tulijoita. Pieni kaupunki pk-seudun kupeessa. Toki ovat molemmat yksilölajeja.