Mitä odotat nyt alkaneelta syksyltä?
Itse toivon, että löydän uuden työpaikan. Edellinen työsoppari loppui tuossa huhtikuussa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Nuoreni voi huonosti. Toivon että tukitoimet auttavat ja että itse jaksan.
Voimia ja jaksamista teille molemmille. Nykymaailma kun on todella ahdistava ja raadollinen, ainakin omasta mielestä.
T: Ketjun aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Viileämpää keliä
Samaa toivon itsekin.
T: ketjun aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmasti hyvää, kun kommentoit lähes jokaiselle vastaajalle kannustavasti.
Joo, toivottavasti olen kannustava ja hyvää mieltä tuottava, ilkeä en ainakaan halua olla ihmisille, varsinkin kun omassakin elämässä on ollut kaikkia vaikeuksia vuosien saatossa, niin ajattelen, että olemalla ystävällinen muille kantaa pidemmälle, kuin olemalla aina negativinen. Tiedän yhden ihmisen, joka ajatteli päinvastoin, ja en ole hänen kanssa ollutkaan tekemisissä viimeiseen 4 vuoteen juuri tuon takia.
T: ketjun aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Jonkun todellisen ihmiskontaktin. Ensin vaikka hyvän tuttavuuden. Löysin uuden työn ja siitä olen iloinen, työttömyyden jatkuessa olisin varmaan hyppinyt seinille, ryypiskellyt. Nyt helpottaa kun kuuluu edes johonkin päivisin.
Toisaalta olen hirveän halutun lähtemään ihmisten sekaan esim johonkin tapahtumiin. Myönnän, olen varmaan nirso, ei jaksa oikein keskinkertaisuutta, jonninjoutavuutta. Tänne sitten puran turhautumistani. Olisi kaikille parempi jos löytäisin aidon ihmissuhteen. Piilomasennus helpottuisi, nukkuisin paremmin, olisin iloisempi ja aktiivisempi ihan jo yhdestä hyvästä tyypistä.
Äh.
Osaan samaistua tuohon, itse olen vähän samanlainen ihminen.
Johonkin yhteisöön kuuluminen ja muutenkin tyydyttävät ihmissuhteet tuottavat yllättävänkin paljon hyvää mieltä. Sen huomasin silloin kun vielä olin tuossa edellisessä työssäni, joka tosiaan loppui huhtikuussa, ja nyt olen ollut taas työtön.
Tsemppiä sinulle!
T: ketjun aloittaja
Jonkun todellisen ihmiskontaktin. Ensin vaikka hyvän tuttavuuden. Löysin uuden työn ja siitä olen iloinen, työttömyyden jatkuessa olisin varmaan hyppinyt seinille, ryypiskellyt. Nyt helpottaa kun kuuluu edes johonkin päivisin.
Toisaalta olen hirveän halutun lähtemään ihmisten sekaan esim johonkin tapahtumiin. Myönnän, olen varmaan nirso, ei jaksa oikein keskinkertaisuutta, jonninjoutavuutta. Tänne sitten puran turhautumistani. Olisi kaikille parempi jos löytäisin aidon ihmissuhteen. Piilomasennus helpottuisi, nukkuisin paremmin, olisin iloisempi ja aktiivisempi ihan jo yhdestä hyvästä tyypistä.
Äh.