Miten masennuksesta toipuminen tapahtuu? Nopeasti vai hitaasti?
Onko niin, että kun toipuminen alkaa, niin se lähtee kohisten, vai kaksi askelta eteen ja yksi taakse?
Läheisenä kysyn.
Kommentit (49)
Jenkeissä on alettu kokeilemaan metsäterapiaa. Metsään sijoittuvaa terapiamuotoa ei kuitenkaan suositella tehtäväksi yksin. Tervemielisen tutun toivotaan lähtevän mukaan. Jotkut saattaa löytää itsensä jo yhden yön jälkeen, toiset vasta viikkojen päästä. Tätä pitää toteuttaa tutun lisäksi yhteistyössä terapeutin kanssa, esim. BetterHelp.
Varmaan pitää muuttaa elämänsä, meinaan että elämäntyyli auttanut masentuun.
Minulla masennus parantui noin kuuden vuoden jälkeen, kun masennusta aiheuttavat olosuhteet muuttuivat riittävästi. Sitten muutos oli nopeaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla masennus parantui noin kuuden vuoden jälkeen, kun masennusta aiheuttavat olosuhteet muuttuivat riittävästi. Sitten muutos oli nopeaa.
Tätä mieltä olen myös että vaaditaan elämänmuutosta.
Pitää selvittää itselleen mistä masennus on seurausta, mistä masennus johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on sairastunut masennukseen on sitä loppuelämänsä. Välillä on vaan parempia kausia, eli siitä ei koskaan parane vaan on piilevänä koko elämän
Aika leimaavaa, ettei voi parantua ikinä??
Kestänyt jo noin 30 vuotta. Taas muutaman vuoden mennyt huonommin, ensin jäivät yhteydenpidot kaukaisempiin ihmisiin, sukulaisiin, tuttaviin. Nyt kaikkiin.
Minulla oli masennus kytenyt varmaankin useita vuosia, ehkäpä jopa 10 vuotta taustalla, mutta stoppi tuli kun 2017-19 olin jokseenkin toimintakyvytön.
Nyt voin todella hyvin!
Annoin itselleni mahdollisuuden aloittaa ns. palikkatehtävistä ja etenin pikkuhiljaa takaisin haastaviin, koulutustani vastaaviin tehtäviin.
Ilman masennusta en varmaankaan olisi vaihtanut alalle, joka tuntuu nyt omalta jutulta. Sairaus pakotti minut uusiutumaan ja olen nyt aiempaa maanläheisempi, empaattisempi ja inhimillisempi. Arvomaailmani on perusteellisesti muuttunut humaanimmaksi ja pohdin paljon elämän merkityksellisyyttä.
Olen saanut taidepainotteisen kasvatuksen ja taiteella oli luonnossa olemisen ohella toipumisessani suuri merkitys. Etenkin elokuvat, teatteritaide ja kirjallisuus antoivat syitä elää, kun en sellaisia itse keksinyt. Nyt jälkikäteen tuntuu käsittämättömältä, että mieli voi olla niin synkkä, mutta olen todella kiitollinen, että selvisin ja voin nauttia elämästä. Teatteri ja kirjallisuus ovat minulle edelleen säännöllistä sielunhoitoa.
DI
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on sairastunut masennukseen on sitä loppuelämänsä. Välillä on vaan parempia kausia, eli siitä ei koskaan parane vaan on piilevänä koko elämän
Tämän takia kannattaa miettiä kenelle avautuu kyseisestä sairaudesta. Itse olin masentunut ikävuosina 14-18 ja vielä kolmekymppisenäkin terveydenhuolto tuputtaa masennuslääkkeitä ties mihinkä vaivaan, vaikka korvasärkyyn. Kerran masentunut, aina masentunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla masennus parantui noin kuuden vuoden jälkeen, kun masennusta aiheuttavat olosuhteet muuttuivat riittävästi. Sitten muutos oli nopeaa.
Tätä mieltä olen myös että vaaditaan elämänmuutosta.
Sen takia onkin niin surkeaa, että masennus myös oleellista heikentää ihmisen kykyä tehdä noita muutoksia elämäänsä. Kamala tunne, kun tietää, miten pitäisiä toimia, mutta ei vain pysty.
Voiko ihminen olla tietämättään masentunut? Eli ihan elämäniloinen, tyytyväinen elämäänsä mutta ei saa aikaiseksi mitään
Folaatista tai metylfolaatista voi olla apua:
https://methyl-life.com/blogs/methylfolate-facts/folic-acid-in-depressi…
enniesteri kirjoitti:
Itse sairastanut keskivaikeaa masennusta. Lääkitys nyt vuoden ollut. On hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Kannattaa yrittää pysyä aktiivisenä. Työ on ollut minulle parasta lääkettä. Myös lääkityksestä ollut apua. Musta koira kulkee mukanani mutta pärjään sen kanssa. Elämän täytyy jatkua.
Minua talutti keskivaikeassa masennuksessa musta koira.
Nyt minä talutan mustaa koiraa. Vei useamman vuoden, mutta selvisin. Vakava trauma tausta.
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihminen olla tietämättään masentunut? Eli ihan elämäniloinen, tyytyväinen elämäänsä mutta ei saa aikaiseksi mitään
Ihminen voi täyttää päivänsä kaikenlaisella tekemisellä ja esittää onnellista, sivuuttaakseen ikävät tunteet. Hän ei kykene kohtaamaan asioita, jotka aiheuttavat hänelle piilevää masennusta, joten hän yrittää kaikin tavoin tehdä ihan muita asioita ja irvikuvaksihan se lopulta menee. Ihminen saattaa saada aikaiseksi paljonkin, mutta mikään ei tuo hänelle tyydytystä tai hyvää mieltä.
Tietämättään voi olla masentunut.
Vaikea selittää. Sekä että. Tarvitaan tietynlainen riehtaisu ulos siitä sulkeutuneisuudesta. Pitää pakottaa itsensä ottamaan ne ensiaskeleet. Sitten siitä pikkuhiljaa kohti parempaa. T. Toistuvaa masennusta sairastava
Masennus on ominaisuus. Tai syndrooma. Ei sairaus. Se on periaatteessa oire, joka puhkeaa tietyille ihmisille liiasta kuormittavuudesta, nepsyongelmista, vaikeasta elämäntilanteesta, tunteiden käsittelyn vaikeudesta, traumoista jne.
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihminen olla tietämättään masentunut? Eli ihan elämäniloinen, tyytyväinen elämäänsä mutta ei saa aikaiseksi mitään
Jos olet elämäniloinen, et ole masentunut. Sinulla voi olla vaikka autismia.
Ei taida olla yhtä kaavaa tälläiseen asiaan, joka kaikkiin masentuneisiin pätisi.
Harvalla sormia napsauttamalla oireet katoaa ja elämä muuttuu.