Miten masennuksesta toipuminen tapahtuu? Nopeasti vai hitaasti?

Vierailija kirjoitti:

Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.

Ei masentunut jaksa motivoida itteensa syömään terveellisesti tai harrastaan liikuntaa. Sitä se masennus on, ainaki itellä. Toivoa ei oo, se siitä ratkaisusta.

Vierailija kirjoitti:

Nopeasti: lopettaa vaan synkistelyn ja ottaa itteään niskasta kiinni.

En usko se on synkistelyä, jos sille ei vain voi mitään ettei näe missään mitään iloa, järkeä, ei mikään tunnu miltään. Ei vanhatkaan asiat mitkä ovat saaneet iloiseksi, harrastukset, miehekkäät puuhat ei tunnu miltään. Jos elämä on vain pelkkää suorittamista ja jaksamista, kaikki alkaa tuntua siltä helposti.

Mielekkäät*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.

Ei masentunut jaksa motivoida itteensa syömään terveellisesti tai harrastaan liikuntaa. Sitä se masennus on, ainaki itellä. Toivoa ei oo, se siitä ratkaisusta.

Tuli itsellenikin mieleen, että jos jollakulla on kova motivaatio, harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja syö terveellisesti, hän varmaan tosiaan parantuukin nopeasti, koska hän on joko erittäin lievästi masentunut tai ei masentunut ollenkaan.

Kuten tuolla joku totesi että masennus on loppuelämän sairaus, eli siitä ei voi parantua eikä niin pidä ajatellakaan. Pitäisi pyrkiä hyväksymään se osana itseä ja näin ollen siis saada se edes siedettävälle tasolle. Tavallaan kesyttää, ei poistaa.

Ennaltaehkäisy on myös todella tärkeää ja alkuvaiheessa lääkitys voi olla hyödyllistä mutta myöhemmin sairauden etenemisen estämiseen voi riittää oikeanlainen ruoka, liikunta ja mielekkäiden asioiden tekeminen. Nämä on terveille ihmisille itsestäänselvyyksiä mutta masennusdiagnoosin saanut ihminen joutuu olemaan varpaillaan koko ajan ettei se peikko sieltä taas tule. Tavallaan vaatii työskentelyä koko ajan.

Minulla on toistuva depressio. Omalla kohdallani lääkitys on tuonut huomattavaa helpotusta oireisiin jo parissa kuukaudessa. Terapia taas tuntui ensi alkuun aika turhanpäiväiseltä vatvomiselta, mutta jotain oivalluksia siinä jollain tasolla teki ja yhtäkkiä sitä noin vuoden sessioiden jälkeen tajusi, kuinka paljon jotkut asiat ovat muuttuneet sitten ensimmäisen terapiakäynnin.

Nyt olen ollut ilman mitään lääkkeitä tai kontakteja ehkä nelisen vuotta ja taas tuo pirulainen on hiipinyt elämääni vaivihkaa. Muuttunut elämäntilanne yhdistettynä univelkaan (=perheen perustaminen) ja perusongelmaan (=huono itsetunto) on pistänyt pakkaa taas sekaisin. Tilanne aaltoilee, kenties loppuelämän lääkitys on edessä tyyneyden saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.

Ei masentunut jaksa motivoida itteensa syömään terveellisesti tai harrastaan liikuntaa. Sitä se masennus on, ainaki itellä. Toivoa ei oo, se siitä ratkaisusta.

Tuli itsellenikin mieleen, että jos jollakulla on kova motivaatio, harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja syö terveellisesti, hän varmaan tosiaan parantuukin nopeasti, koska hän on joko erittäin lievästi masentunut tai ei masentunut ollenkaan.

Tai sitten henkilö on suorittaja, ankara itseään kohtaan ja noudattaa elämäntapaohjeita oppikirjan mukaan, mutta on silti masentunut ja kokee siitäkin huonommuutta. Minusta on vahingollista määrittää ihmisen toimintakyvyn perusteella masennuksen astetta, sillä se ei kerro totuutta. Toiset passivoituu, toiset suorittaa. Ei masennus ole yksiselitteinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.

Ei masentunut jaksa motivoida itteensa syömään terveellisesti tai harrastaan liikuntaa. Sitä se masennus on, ainaki itellä. Toivoa ei oo, se siitä ratkaisusta.

Tuli itsellenikin mieleen, että jos jollakulla on kova motivaatio, harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja syö terveellisesti, hän varmaan tosiaan parantuukin nopeasti, koska hän on joko erittäin lievästi masentunut tai ei masentunut ollenkaan.

Masentunut saa lisää voimaa kun hän pääsee kunnollisen hoidon piiriin. Jo kodista poistuminen hoitoon aktivoi masentunutta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko ihminen olla tietämättään masentunut? Eli ihan elämäniloinen, tyytyväinen elämäänsä mutta ei saa aikaiseksi mitään

Hyvä kysymys! Kyllä voi olla. Eikä läheiset ja muut välttämättä huomaa mitään.

esimerkkejä:

- Energisen ja iloisen näköisenä tohottava tyyppi. Hän salaa oireet hyvin, mutta kaatuu illalla uupuneena sänkyyn.

- Vihainen tyyppi. Katkera, ärtyisä, vetäytyvä.

- Hiljainen tyyppi. Raahustaa vaiteliaana päivästä toiseen. Kukaan ei tiedä se ajattelee, kun se ei ole koskaan puhunut mitään. Tämä tyyppi saattaa päättää päivänsä, ja muut ihmettelevät, kun ei olisi kukaan arvannut! Ei niin, mutta masentunut on voinut suunnitella loppuaan pitkään keräten rohkeutta tai odottaen sitä kuuluisaa viimeistä pisaraa.