Lue keskustelun säännöt.
Miten masennuksesta toipuminen tapahtuu? Nopeasti vai hitaasti?
04.09.2023 |
Onko niin, että kun toipuminen alkaa, niin se lähtee kohisten, vai kaksi askelta eteen ja yksi taakse?
Läheisenä kysyn.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä, kuten kaikki.
Minulle kelpaa yksilölliset kokemukset.
Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.
Nopeasti: lopettaa vaan synkistelyn ja ottaa itteään niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.
Voiko motivaatio iskeä nopeasti, vai kypsyykö se ajannmyötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kokemuksia kaipaat niin olin itse keskivaikeasti masentunut ja paranin pahimmasta olosta aika nopeasti. En osaa sanoa aikaa, mutta puhutaan kuukausista sen jälkeen kun sain diagnoosin. Sitä kuinka kauan olin masentuneena ennen diagnoosia en osaa sanoa. Tilanne pikkuhiljaa paheni etten edes tajunnut kuinka paljon itkin päivän aikana. Kävin hakemassa diagnoosin vasta kun perheenjäsen kuoli yllättäen. Lääkkeitä söin kuukauden, tosin turhaan, eivät vaikuttaneet mitenkään. Olin saikulla päälle kuukauden lepäämässä ja seuraavien 4 kuukauden aikana sain selville omat haitalliset ajatusmallit mikä vauhdittu huimasti parantumistani. Puolen vuoden jälkeen olo oli suurimmaksi osaksi normaali. Mutta väittäisin etten edelleenkään, näin 8 vuotta myöhemmin ole TÄYSIN parantnut vieläkään. Tai koen edelleen helposti masennuskausia vaikkei mitään vakavia, mutta huomaa että elämä menettää merkityksen ajoittain. Onneksi nykyään tiedän että oloa helpottaa kun menee istuskelemaan järvenrannalle nauttimaan hiljaisuudesta.
hitaasti. älä hoputa. ja takapakkeja tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli hidasta. Hoito erikoissairaanhoidossa kesti yli vuoden ennen kuin olin siinä kunnossa että kokoaikainen työ onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.
Voiko motivaatio iskeä nopeasti, vai kypsyykö se ajannmyötä?
Riippuu ihmisestä. Joillekin tulee ajatus, että tästä olotilasta on pakko päästä pois ja siitä syntyy se motivaatio. Kyllä siitä aika usein pääsee oirettomaksi, mutta se ei sama asia kuin kokonaan parantuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitaasti, hyvin hitaasti. Jos ollenkaan.
7. vuosi menossa
Mulla paranee suht nopsaan, mutta mulla onkin bibo, joka on vähän eri mekanismi ja heittää helposti toiselle puolelle myös yli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos masentuneella on kova motivaatio parantua ja hän käy terapiassa, on lääkitys, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, voi parantua hyvinkin nopeasti oireettomaksi. Ratkaisevinta on toivo paremmasta.
Voiko motivaatio iskeä nopeasti, vai kypsyykö se ajannmyötä?
Motivaatiota on jo se, kun masennusta sairastava hakeutuu lääkäriin. Jostain masennus johtuu. Kun se alkaa hahmottua, huomaa miten puhuminen auttaa, edistyy piankin. Vuosi ainakin menee, jos keskivaikea masennus.
Hitaasti ja kannattaa varautua tilanteen huononemiseenkin jossain vaiheessa. Jos on lääkitys niin sitä ei lopeteta heti kun tuntuu paremmalta, silloin todennäköisesti tulee romahdus. Puol vuotta nyt vähintään menee, toki olo saattaa nopeastikkin tuntua paremmalta mutta se ei välttämättä kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla todettiin ensimmäisen kerran masennus 15-vuotiaana ja päälle 30-vuotiaana tuntui ekaa kertaa siltä, etten enää ole masentunut.
Pikku hiljaa, relapseja voi tulla ja tulee kriisien hetkellä. Itselläni meni ehkä kolme vuotta, siinä piti ensin pyristellä haitallisista kuvioista eroon.
Itse sairastanut keskivaikeaa masennusta. Lääkitys nyt vuoden ollut. On hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Kannattaa yrittää pysyä aktiivisenä. Työ on ollut minulle parasta lääkettä. Myös lääkityksestä ollut apua. Musta koira kulkee mukanani mutta pärjään sen kanssa. Elämän täytyy jatkua.
Riippuu miten saa elämänsä ja päänsä balanssiin.
Taipuvaisuus säilynee aina mukana.
Siis se oikea toipuminen missä oireet häviää? Pari viikkoa meni, takana usean vuosikymmenen mittainen vaikea/keskivaikea masennus. Se vain loppui eikä ole takaisin tullut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hidasta. Hoito erikoissairaanhoidossa kesti yli vuoden ennen kuin olin siinä kunnossa että kokoaikainen työ onnistui.
Vuosi on lyhyt aika.
Huhuu