Lue keskustelun säännöt.
Keskituloiset joutuvat luopumaan lasten harrastuksista - kyynel
04.09.2023 |
Ymmärrän, että bensa maksaa ja siksi harrastuksia ei voi olla määrättömästi.
En ymmärrä, miksi mökkiomistaja kitisee tästä.
Valitse mökin myyminen, niin voit kyllä harrastaa lapsinesi lasten aikuistumiseen asti.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään maksaa lapsille mitään kalliita kilpaurheiluharrastuksia vaikkei se rahasta kiinni olekkaan ja asuinpaikankin puolesta onnistuisi helposti. Tuollainen harrastelu kuitenkin lopahtaa teini-iässä. Mielummin panostan siihen, että pääsevät ja oppivat liikkumaan luonnossa monipuolisesti ilman stressiä.
Elämäkin lopahtaa joskus, miksi siis elää? En tajua logiikkaasi. Harrastuksesta saa paljon eväitä elämään, vaikka se teini-iässä loppuisikin. Kuten ihmissuhteita, ryhmässä toimimista, pettymysten sietämistä, määrätietoisuutta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajat on muuttuneet. Omassa lapsuudessa ei olisi tullut kuuloonkaan valita asuinpaikkaa kaukana kaikesta, ajaa 60 km suuntaansa harrastuksiin ja sitten vielä itkeä, että se maksaa.
Puhumattakaan perheestä, jolla ei ole varaa harrastaa, mutta on varaa omistaa kesämökki, jossa ei kuitenkaan ole varaa käydä. Elämä on sarja valintoja.
Mun lapsuudessa luokkakaverin vanhemmat aikoinaan teki sen päätöksen, että ostivat pojalle enemmin harrasteauton kuin itselleen sisäveskin, Espoossa asuivat.
On niitä vanhempien uhrauksia ollut ennenkin. Suurin osa kuitenkaan ei pitänyt lasten harrastuksia arvossaan. Eihän niihin satsattu.
Kulut sopeutettava tuloihin. Monet harrastukset on ihan maksuttomia. Esim.kirjastosta voi hakea luettavaa, harrastus vois olla perehtyä eri asioihin.
Ulkoilu on naksuton harrastus.
Pihapelit halpoja.
Kekseliäisyyttä ja kiitollisuutta peliin!
Koulu on nro yks lapsilla ja nuorilla.
Harrastukset on ylimäärästä hyvää jos aika sallii. Varallisuus asettaa tietenkin reunaehtoja. Ei kaikki voi olla formulakuskeja, ratsastus on kans kallista. Halpoja ja ilmasiakin harrastuksia on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä katkeruutta toimeentulotuella eläviä ihmisiä kohtaan. Suomessa rehottaa kummallinen viha vähävaraisia kohtaan. Se on pelottavaa. Ja samaan aikaan toisaalla paremmin toimeentulevien ongelmia väheksytään.
Ei ole kuin sata vuotta siitä, kun Suomi jakautui kahtia ja alkoi sotia keskenään. Ihmisiä kuoli ja haavoittui sekä vangittiin, lapsia jäi orvoiksi. Näitä haavoja on nuoltu sukupolvesta toiseen. Ja nytkö historia alkaa taas toistaa itseään? Mitään ei ole opittu? Nyt jarrua pohjaan!
Ei tämä ole vihaa vaan kyllästymistä siitä etteikö keskiluokkainen saisi valittaa kaiken kallistumisesta. Itse kuitenkin jokaikisen sentin saa työllään raataa.
Näinpä juuri. Ja lisää ollaan vaatimassa veroja, jos jotain tienaa. Maksan veroja tällä hetkellä 29.5% ja tulin olen tienannut ylitöillä. Ja lisää pitäisi vielä muka maksaa.
Jos kovalla työnteolla haluaa kartuttaa vähän säästöjä vanhuuden varalle, on kotona loisijat huutamassa, että heille lisää ilmaista rahaa ja ilmaisia palveluitaJos todella säästää itse itselleen pahan päivän varalle, se on vain fiksua, mutta kerskakulutuksessa ei ole mitään kadehdittavaa. En todellakaan sijoittaisi mihinkään harrastukseen tuhansia, vaikka rahaa olisi miljoonia. Lapsen ei tarvitse saada kaikkea, ei ainakaan heti.
Kuvitellaan tilanne, että se lapsi on aloittanut harrastuksen halpana. Hän on kuitenkin siinä hyvä ja haluaa kehittyä aina paremmaksi. Sitä varten tarvitaan tasokasta valmennusta, hyvätasoiset varusteet, ja kilpailemista muita lajissa hyvin pärjänneitä vastaan.
Lapsi pärjää edelleen hyvin ja kehittyy huimaa vauhtia. Missä vaihessa päätät, että lapsen ei enää tarvitse saada jatkaa harrastustaan koska siitä onkin tullut kallis?
Löytyy kyllä hyvin tietoa netistä, että mitä harrastukset mahdollisesti maksavat. Itsellä lapset ovat jo aikuisia, mutta emme vieneet mihinkään kalliisiin harrastuksiin ollenkaan. Hiihtämässä/luistelemassa/uimassa omaksi-iloksi ja harrastukseksi (ei lapset tarvitse kaikessa kilpailua, se on vanhempien huonon itsetunnon pönkitystä, meidän lapsi on paras x lajissa) ei paljoa rahaa mennyt. Samoin mökillä pystyi tekemään kaiken tuon täysin ilmaiseksi, lisäksi opiskelemaan käytännön taitoja, joista varmasti on elämässä hyötyä.
Ohiksena sanon, että tämä kommentti on kyllä huvittava. Kaikki eivät ole kultalusikka syntyneitä niin, että olisi suvun mökki, jota käyttää. Jos taas ostaa mökin niin halvankin mökin hinnalla se lapsi harrastaisi todella kauan. Tämähän on silkkaa vanhempien itsekkyyttä. Käytetään rahat mökkiin, mutta lapselle ei edes suoda mahdollisuutta maksulliseen harrastukseen. Meitä vanhempia on moneen lähtöön.
Edelleen lapset tarvitsevat paljon rakkautta ja läsnäoloa. Rahalla sitä ei saa.
Onneksi maksullinen harrastus ei tätä poista. Sen sijaan lapselta voi jäädä käsittämättömän hienoja kokemuksia ja mahdollisuuksia väliin, kun vanhemmat eivät omaa itsekkyyttään anna lapsen edes kokeilla maksullista harrastusta. Eri asia kallis kilpaurheilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulut sopeutettava tuloihin. Monet harrastukset on ihan maksuttomia. Esim.kirjastosta voi hakea luettavaa, harrastus vois olla perehtyä eri asioihin.
Ulkoilu on naksuton harrastus.
Pihapelit halpoja.
Kekseliäisyyttä ja kiitollisuutta peliin!
Miksi täällä kuvitellaan, että harrastavat lapset eivät tuota kaikkea myös tekis. Etenkin tuo yksi mölisi jotain, että mökillä tutustuu luontoon. :D Onhan sitä luontoa kaikkialla, kyllä ne harrastavat lapset siihenkin pääsee tutustumaan mielin määrin.
Kirjasto, pihapelit, ulkoilu, metsässä samoilut ... pitäisi olla kaikilla normaalia arkea, eikä harrastustoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus yhteen mielekkääseen harrastukseen. Se harrastus voi olla ratkaiseva tekijä vaikeuksien keskellä, jos miettii päätyykö lapsi huonoon porukkaan vai ei. Itselläni oli paljon traumaattisia tapahtumia teini-iässä. Silloin se harrastus oli ainoa asia, joka piti minut hengissä.
Sitten taas monta tonnia vuodessa nielevät harrastukset ovat järjettömiä. Meillä lapsella oli ennen tällainen. Vähän vahingossa päätyi lajin pariin ja kilpailemisen alettua harrastus söi meidän kaikki rahat. 6000€/kk nettotuloista ei jäänyt mitään. Houkuteltiin lapsi halvempaan harrastukseen, jossa oli onneksi paljon lahjakkaampi kuin tässä ensimmäisessä ja pikkuhiljaa siirtyi vain siihen. Elämä on nyt paljon stressittömämpää meille aikuisille, kun joka penniä ei tarvitse laskea. Rahaa siihen harrastamiseen menee edelleen, mutta ei lähes tonnia kuussa.
Pienten lasten vanhemmille vinkkaan nykyisin, että ottakaa selvää harrastuksen kustannuksista pitkällä aikavälillä ja isommilla ennen kuin viette edes pientä. Esim. se luistelukoulu imee mukaansa ja kohta maksatte tähtitieteellisiä summia lapsen alettua kilpailemaan.
Jos teidän nettotuloista ei jäänyt lapsen lähes tonnin kuussa -harrastuksen takia mitään ja piti laskea joka penni, niin... minulla on huonoja uutisia taloudenpidostanne.
Eiköhän heidän taloudenpitonsa ole ihan kunnossa, varsinkin kun lapsen harrastuskin huomattiin turhan kalliiksi ja vaihdettiin halvempaan. Ei se kallein aina ole paras tai sopivin.
Heille jäi lapsen harrastuksen jälkeen kuukaudessa käyttövaraa 5000 euroa. Vaikka harrastus oli kallis, rohkenen epäillä että jos perheen täytyy tuosta laskea pennejä niin jossain muussa on laitettu leveällä kädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulut sopeutettava tuloihin. Monet harrastukset on ihan maksuttomia. Esim.kirjastosta voi hakea luettavaa, harrastus vois olla perehtyä eri asioihin.
Ulkoilu on naksuton harrastus.
Pihapelit halpoja.
Kekseliäisyyttä ja kiitollisuutta peliin!Miksi täällä kuvitellaan, että harrastavat lapset eivät tuota kaikkea myös tekis. Etenkin tuo yksi mölisi jotain, että mökillä tutustuu luontoon. :D Onhan sitä luontoa kaikkialla, kyllä ne harrastavat lapset siihenkin pääsee tutustumaan mielin määrin.
Kirjasto, pihapelit, ulkoilu, metsässä samoilut ... pitäisi olla kaikilla normaalia arkea, eikä harrastustoimintaa.
Harrastukset tapahtuvat siinä normaalissa arjessa ja ovat tärkeä osa arkea lapselle. Sen mitä kenenkin lapsi haluaa harrastaa, ei pitäisi mitenkään hiertää ulkopuolisten kenkää. Jos varat eivät riitä lapsen haluamaan harrastukseen, eikä ole riittävän lahjakas saadakseen tukea säätiöiltä tms ja sitten vanhemmat joutuvat sanomaan, ei onnistu, on tietysti kurjaa, mutta pettymyksiä tulee ja niihin on hyvä oppia jo varhain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään maksaa lapsille mitään kalliita kilpaurheiluharrastuksia vaikkei se rahasta kiinni olekkaan ja asuinpaikankin puolesta onnistuisi helposti. Tuollainen harrastelu kuitenkin lopahtaa teini-iässä. Mielummin panostan siihen, että pääsevät ja oppivat liikkumaan luonnossa monipuolisesti ilman stressiä.
Juuri näin. Meillä oli kesämökki, jossa me lapset opittiin uimahyppyjä laiturilta ja yleensäkin uimaan pitkiä matkoja, kellumaan yms. vesileikkejä eli vesi oli tuttu elementti. Soutamaan ja ajamaan perämoottorivenettä. Kalastamaan virvelillä, ongella ja verkoilla. Perkaamaan kalat ja savustamaan tai tekemään kalaruokia yleensä. Marjastamaan ja samoilemaan metsissä. Varomaan kyykäärmeitä. Lämmittämään puusauna ja etenkin sytyttämään puut pesässä ja takassa sekä miten tulta tulee vahtia ja milloin voi laittaa takan pellit kiinni. Talvella hiihdettiin ja käveltiin jäällä. Opittiin, milloin sinne on turvallista mennä ja missä kulkea. Ajamaan moottorikelkkaa. Miten mökki laitetaan kesä- ja talvikuntoon ja mökin sekä saunan siivous. Takka- ja saunapuiden teko sekä veistämään puukolla kivoja puutöitä.
Näitä aikuisuudessakin tarvitsemiani taitoja en vaihtaisi mihinkään dissaamatta kilpaurheilua. Kuten lainaamani kirjoitti ilman stressiä sujuu aikuisenakin kaikki lapsuudessa opitut taidot. Kiitos vanhempani!
Mitenkä nuo asiat liittyvät lasten harrastuneisuuteen? Eikö saman tien kannattaisi liittyä vaikka purjehdusseuraan jos vesillä liilkuminen kiinnostaa tai vaikka partioon jossa pääsisi isoille ulkomaan leireillekin tutustumaan uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulut sopeutettava tuloihin. Monet harrastukset on ihan maksuttomia. Esim.kirjastosta voi hakea luettavaa, harrastus vois olla perehtyä eri asioihin.
Ulkoilu on naksuton harrastus.
Pihapelit halpoja.
Kekseliäisyyttä ja kiitollisuutta peliin!Miksi täällä kuvitellaan, että harrastavat lapset eivät tuota kaikkea myös tekis. Etenkin tuo yksi mölisi jotain, että mökillä tutustuu luontoon. :D Onhan sitä luontoa kaikkialla, kyllä ne harrastavat lapset siihenkin pääsee tutustumaan mielin määrin.
Kirjasto, pihapelit, ulkoilu, metsässä samoilut ... pitäisi olla kaikilla normaalia arkea, eikä harrastustoimintaa.
Se on outo ajatus, että joku tekisi kaiken sen mitä joku toinenkin, ja sitten vielä päälle hirveästi muuta. Kaikilla kuitenkin on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa.
Itselläni on kolme lasta, joilla onneksi maltillisesti harrastuksia, mutta kyllä siinä kuskauksien lomassa on arki melkoista rämpimistä.
Lähipiirissäni on sitten näitä, joilla on oikeasti aikaa vieviä urheiluharrastuksia ja pitkiä kuskausreissuja. Joku tässä ketjussa sanoi, että jos urheiluun menee paljon rahaa, säästetään rahaa ja ruokaa laitetaan enemmän kotona. Tosiasiassa se menee juuri toisinpäin. Kun illat ja viikonloput menevät harrastuksissa, ruoka on mäkkäriä tai einestä siinä auton penkissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihan jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus yhteen mielekkääseen harrastukseen. Se harrastus voi olla ratkaiseva tekijä vaikeuksien keskellä, jos miettii päätyykö lapsi huonoon porukkaan vai ei. Itselläni oli paljon traumaattisia tapahtumia teini-iässä. Silloin se harrastus oli ainoa asia, joka piti minut hengissä.
Sitten taas monta tonnia vuodessa nielevät harrastukset ovat järjettömiä. Meillä lapsella oli ennen tällainen. Vähän vahingossa päätyi lajin pariin ja kilpailemisen alettua harrastus söi meidän kaikki rahat. 6000€/kk nettotuloista ei jäänyt mitään. Houkuteltiin lapsi halvempaan harrastukseen, jossa oli onneksi paljon lahjakkaampi kuin tässä ensimmäisessä ja pikkuhiljaa siirtyi vain siihen. Elämä on nyt paljon stressittömämpää meille aikuisille, kun joka penniä ei tarvitse laskea. Rahaa siihen harrastamiseen menee edelleen, mutta ei lähes tonnia kuussa.
Pienten lasten vanhemmille vinkkaan nykyisin, että ottakaa selvää harrastuksen kustannuksista pitkällä aikavälillä ja isommilla ennen kuin viette edes pientä. Esim. se luistelukoulu imee mukaansa ja kohta maksatte tähtitieteellisiä summia lapsen alettua kilpailemaan.
Jos teidän nettotuloista ei jäänyt lapsen lähes tonnin kuussa -harrastuksen takia mitään ja piti laskea joka penni, niin... minulla on huonoja uutisia taloudenpidostanne.
Eiköhän heidän taloudenpitonsa ole ihan kunnossa, varsinkin kun lapsen harrastuskin huomattiin turhan kalliiksi ja vaihdettiin halvempaan. Ei se kallein aina ole paras tai sopivin.
Heille jäi lapsen harrastuksen jälkeen kuukaudessa käyttövaraa 5000 euroa. Vaikka harrastus oli kallis, rohkenen epäillä että jos perheen täytyy tuosta laskea pennejä niin jossain muussa on laitettu leveällä kädellä.
Yleensä käyttövaraa arvioitaessa otetaan ensiksi huomioon asumisen pakolliset kulut ja lyhennystä vaativat lainat. Mutta voihan toki sen tehdä niinkin, että vähentää tuloista ensiksi lapsen harrastusmenot ja toteaa että loput on käyttövaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään maksaa lapsille mitään kalliita kilpaurheiluharrastuksia vaikkei se rahasta kiinni olekkaan ja asuinpaikankin puolesta onnistuisi helposti. Tuollainen harrastelu kuitenkin lopahtaa teini-iässä. Mielummin panostan siihen, että pääsevät ja oppivat liikkumaan luonnossa monipuolisesti ilman stressiä.
Juuri näin. Meillä oli kesämökki, jossa me lapset opittiin uimahyppyjä laiturilta ja yleensäkin uimaan pitkiä matkoja, kellumaan yms. vesileikkejä eli vesi oli tuttu elementti. Soutamaan ja ajamaan perämoottorivenettä. Kalastamaan virvelillä, ongella ja verkoilla. Perkaamaan kalat ja savustamaan tai tekemään kalaruokia yleensä. Marjastamaan ja samoilemaan metsissä. Varomaan kyykäärmeitä. Lämmittämään puusauna ja etenkin sytyttämään puut pesässä ja takassa sekä miten tulta tulee vahtia ja milloin voi laittaa takan pellit kiinni. Talvella hiihdettiin ja käveltiin jäällä. Opittiin, milloin sinne on turvallista mennä ja missä kulkea. Ajamaan moottorikelkkaa. Miten mökki laitetaan kesä- ja talvikuntoon ja mökin sekä saunan siivous. Takka- ja saunapuiden teko sekä veistämään puukolla kivoja puutöitä.
Näitä aikuisuudessakin tarvitsemiani taitoja en vaihtaisi mihinkään dissaamatta kilpaurheilua. Kuten lainaamani kirjoitti ilman stressiä sujuu aikuisenakin kaikki lapsuudessa opitut taidot. Kiitos vanhempani!
Mitenkä nuo asiat liittyvät lasten harrastuneisuuteen? Eikö saman tien kannattaisi liittyä vaikka purjehdusseuraan jos vesillä liilkuminen kiinnostaa tai vaikka partioon jossa pääsisi isoille ulkomaan leireillekin tutustumaan uusiin ihmisiin.
Olen se, joka aiemmin tässä ketjussa huomautti, että ihan jokainen meistä joutuu laskemaan elintasoaan tässä tämänhetkisessä rytäkässä. Helpoiten se käy siten, että kohtuullistaa omia odotuksiaan. Jos tykkää luonnossa liikkumisesta, kannattaa laittaa harrastuksensa odotukseksi luonnossa liikkuminen eikä iso ulkomaan leiri.
Partio sinänsä on käsittääkseni ekologinen ja edullinen harrastus.
Juu ei ihan hirveästi riitä sympatiaa. Yritän miettiä tässä miten elätän kolme loppukuun ajan 200 eurolla. Eli ihan mietin ruokaa ja muuta elossa pysymisen kannalta tärkeitä kuluja. Enkä kuule itsekään harrastanut lapsena silloin kun vanhemmilla oli rahasta tiukkaa. Pääsin haluamilleni pianotunneille, kun heillä alkoi mennä taloudellisesti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohtaa kun esimerkiksi tällaiseen kammottavan ahdinkoon luisuneesta keskiluokan edustajasta nostettiin äijä joka ajeluttaa lapsia treeneihin 60 kilometriä suuntaansa monta kertaa viikossa. Jos tuollaiseen hulluuteen on tähän mennessä ollut varaa ja halua, "ongelma" on itseaiheutettu.
Jos lapsi rakastaa lajiaan ja on hyvä siinä, niin todellakin ajellaan vaikka se satakilsaa sinne ja tänne.
En tosin lähtis asiasta muille huutelemaan. Se raha on sitten muualta pois. Esim ruokaa tehdään enemmän itse, ei ostella uusia tennareita joka kuukausi, eikä reissata ulkomailla... Järkevämpäähän olisi tietty kimppakyydit, mutta jos porukkaa tulee eri kylistä ja paikkakunnilta, niin menee hankalaksi. Suomi on metka maa, vähän ihmisiä ja porukka levällään.
Tuollaiset ihmiset kuulostaa siltä, että heillä on nyt ensimmäistä kertaa elämässä sellainen tilanne, että joutuvat miettimään mistä kiristää vyötä. Onhan se varmaan kauheaa ja vaikka mitä, kun keski-ikäinen joutuu ottamaan vastuun omasta talouden hoidostaan. Voi mikä kurja kohtalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohtaa kun esimerkiksi tällaiseen kammottavan ahdinkoon luisuneesta keskiluokan edustajasta nostettiin äijä joka ajeluttaa lapsia treeneihin 60 kilometriä suuntaansa monta kertaa viikossa. Jos tuollaiseen hulluuteen on tähän mennessä ollut varaa ja halua, "ongelma" on itseaiheutettu.
Jos lapsi rakastaa lajiaan ja on hyvä siinä, niin todellakin ajellaan vaikka se satakilsaa sinne ja tänne.
En tosin lähtis asiasta muille huutelemaan. Se raha on sitten muualta pois. Esim ruokaa tehdään enemmän itse, ei ostella uusia tennareita joka kuukausi, eikä reissata ulkomailla... Järkevämpäähän olisi tietty kimppakyydit, mutta jos porukkaa tulee eri kylistä ja paikkakunnilta, niin menee hankalaksi. Suomi on metka maa, vähän ihmisiä ja porukka levällään.
Tuollaiset ihmiset kuulostaa siltä, että heillä on nyt ensimmäistä kertaa elämässä sellainen tilanne, että joutuvat miettimään mistä kiristää vyötä. Onhan se varmaan kauheaa ja vaikka mitä, kun keski-ikäinen joutuu ottamaan vastuun omasta talouden hoidostaan. Voi mikä kurja kohtalo.
Kyllä useimmat keskiluokkaiset ovat aikoinaan eläneet opiskelijaelämää ja tulleet toimeen pikkurahoilla. Mutta ihmisen muisti on lyhyt ja mukavuudenhalu suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohtaa kun esimerkiksi tällaiseen kammottavan ahdinkoon luisuneesta keskiluokan edustajasta nostettiin äijä joka ajeluttaa lapsia treeneihin 60 kilometriä suuntaansa monta kertaa viikossa. Jos tuollaiseen hulluuteen on tähän mennessä ollut varaa ja halua, "ongelma" on itseaiheutettu.
Ihan täyttä todellisuutta monessa pohjoissuomalaisessa pikkukunnassa. Vaikkapa jääkiekkoseuroja ei ole joka pitäjässä, eikä edes lentopallojoukkueita (vaikka siinäkin riittää alakouluiässä vähimmillään 4 - 7 pelaajaa, kun pelataan neljällä tai kolmella pelaajalla).
Eikö syrjäseuduilla asuminen ole oma valinta? Jos 100 km säteellä ei asu tarpeeksi lapsia jääkiekkoseuraa varten, eikö tämä ollut tiedossa kun asuinpaikkaa valittiin?
Työkaveri muutti Toijalaan ja hehkutti sitä joka käänteessä. Heillä on tilaa, hyvä hengittää.
Työpaikka muutti Pasilasta Katajanokalle ja lapset alkoi harrastamaan, narinaa alkoi kuulumaan.
Toijalan työtilanne on surkea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohtaa kun esimerkiksi tällaiseen kammottavan ahdinkoon luisuneesta keskiluokan edustajasta nostettiin äijä joka ajeluttaa lapsia treeneihin 60 kilometriä suuntaansa monta kertaa viikossa. Jos tuollaiseen hulluuteen on tähän mennessä ollut varaa ja halua, "ongelma" on itseaiheutettu.
Jos lapsi rakastaa lajiaan ja on hyvä siinä, niin todellakin ajellaan vaikka se satakilsaa sinne ja tänne.
En tosin lähtis asiasta muille huutelemaan. Se raha on sitten muualta pois. Esim ruokaa tehdään enemmän itse, ei ostella uusia tennareita joka kuukausi, eikä reissata ulkomailla... Järkevämpäähän olisi tietty kimppakyydit, mutta jos porukkaa tulee eri kylistä ja paikkakunnilta, niin menee hankalaksi. Suomi on metka maa, vähän ihmisiä ja porukka levällään.
Tuollaiset ihmiset kuulostaa siltä, että heillä on nyt ensimmäistä kertaa elämässä sellainen tilanne, että joutuvat miettimään mistä kiristää vyötä. Onhan se varmaan kauheaa ja vaikka mitä, kun keski-ikäinen joutuu ottamaan vastuun omasta talouden hoidostaan. Voi mikä kurja kohtalo.
Anteeksi, mitä?!? Ja kukahan sitä taloutta on tähän asti hoitanut??? Tajuatko ollenkaan kommenttisi typeryyttä? 😄
Keskituloiset ovat juuri heitä, jotka ovat hoitaneet asiansa aina itse. Työstään tienaamillaan rahoillaan mahdollistaneet lasten harrastukset ym. Keskituloiset eivät ole mitään kroisoksia, mutta eivät myöskään saa lapsilisää enempää yhteiskunnan tukipennosia. Jos lomalle tekee mieli, siihen säästetään rahat, jos lapsen harrastus on kallis, vanhemmat tinkii omista tarpeistaan jne. KAIKKI MAKSETAAN ITSE.
Joo kyllä talous on kurjistunut. Omat lapset on jo isoja, mutta kun mietin sitä aikaa, kun harrastivat, suurimmaksi osaksi musiikkia, niin meillä ei olisi mitenkään mahdollisuutta tällä hetkellä maksaa sellaisia harrastusmaksuja, mitkä saatiin kuitenkin silloin aikoinaan maksettua.
Onneksi vanhempani pystyivät maksamaan harrastukseni, siitä tuli minulle ihana ammatti.
Jos lapsi rakastaa lajiaan ja on hyvä siinä, niin todellakin ajellaan vaikka se satakilsaa sinne ja tänne.
En tosin lähtis asiasta muille huutelemaan. Se raha on sitten muualta pois. Esim ruokaa tehdään enemmän itse, ei ostella uusia tennareita joka kuukausi, eikä reissata ulkomailla... Järkevämpäähän olisi tietty kimppakyydit, mutta jos porukkaa tulee eri kylistä ja paikkakunnilta, niin menee hankalaksi. Suomi on metka maa, vähän ihmisiä ja porukka levällään.