Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruus eksää kohtaan siitä, että eksä halusi erota
03.09.2023 |
Onko teistä tervettä meininkiä kantaa tuollaista katkeruutta lopun elämää, vain siksi, että toinen halusi eron? Jos siihen ei liittynyt pettämistä ja kumpikin ovat jo tahoillaan uusissa liitoissa?
Mikä siinä oikein onkaan, kun jotkut kuvittelee voivansa omistaa toisen ihmisen eikä sillä toisella saisi olla omaa tahtoa lainkaan? Rakkaus on kaunis asia silloin, kun se toimii ja molemmat ovat siinä vapaasta tahdostaan, mutta ei ketään voi pakottaa pysymään liitossa vain, jotta minulle ei tule paha mieli.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset saisi helposti luotettavan kumpaanin, jos huolisi 5/10, eikä ainoastaan 9/10.
Näin harvoin käy.
Huoh. Ja tämä liittyy aloitukseen koska?
Koska tämä jätettyjen naisten trendi alkaa olla jo vanha näky.
Ps. Koko aloitus idioottimainen. Mies otti repsahtaneen naisen tilalle hotimman. Nyt itketään jonkun miehen perään, joka ei edes pitäisi ansaita mitään huomiota.
Aloitus kertoo kylläkin miehestä, joka aikoo vakaasti olla lopunelämää katkera ex-vaimolle, joka halusi eron.
Ja kyseisellä miehellä on jo uusi vaimo ja uusi perhe. Siitä huolimatta on katkera ja vihainen, yhä vuosien jälkeen. Eikä liittynyt pettämistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sitä mieltä että sellaiset ketkä haukkuvat aina kaikkia eksiään ei itsessä ole kauheasti hyvää.
En minäkään jokaista hauku, vaan tarvittaessa voin vaikka keskustella, ja tarpeen vaatien vähän enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Tapa jolla asiat päättyy, ratkaisee niiden merkityksen. Kuvottavin tapa tulla jätetyksi on jokin hyvät muistot, kiitollisuus olit hyvä tyyppi, kaverilliset tunteet, ollaan ystäviä - liiba laaballa päättyvät suhteet.
Kerropa siis mikä on hyvä ja oikea tapa jättää toinen? Mielenkiinnolla odotan vastausta, sillä veikkaan, että kaikki eivät ole samaa mieltä.
Sanoo rehelliset syyt eikä suolla mitään pehmentävää pas K a a joukkoon. Ei yritä olla kaveri eron jälkeen, vaan antaa jätetylle rauhan toipua erosta ja olla olematta tekemisissä jättäjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset saisi helposti luotettavan kumpaanin, jos huolisi 5/10, eikä ainoastaan 9/10.
Näin harvoin käy.
Miksi alempitasoisempi olisi luotettavampi? Luotettavuus on tasokkaan miehen ominaisuus.
Matematiikkaa. Lisäksi et voi alussa päätellä onko mies luotettava.
Tasokas miehen huomaa ainoastaan siitä, että se on tavoiteltu. Esim. Fyysisesti vetoava, itseluottamus yms.
Näillä miehillä löytyy kysyntää.Pitkäaikainen sinkku taas ei hevillä halua luopua naisesta ja on tilastollisesti luotettavampi.
Lisäksi lapset+ikä alentaa naisen seksuaalista markkina-arvoa ja suurin osa itse alle 5/10.
Siis se pitkäaikainen sinkku on valmis huijaamaan ja valehtelemaan, jotta suhde ei päättyisi. Ei kuulosta luotettavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
No miksi olit siinä suhteessa monta vuotta, jos et edes pidä ihmisestä ja se oli ihan turhaa? Kai siinä jotain hyvää oli.
Samaa täällä hymähdin. Ihan itse sait valita oletko tyypin kanssa vai etkö ole. Kukaan ei pakottanut. Ja kai hänessä oli tosiaan jotain hyvääkin, kun monta vuotta jaksoit toista katsoa. Sinussakin oli varmasti jotain hyvää, mutta se ei riittänyt. Toinen osasi lähteä eteenpäin, mutta sinä jäit ilmeisesti räkä poskella nyyhkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruutta siitä, että erosi toisesta? Jospa tuon tunteminen on vain yksi vaihe surussa koskien menetystä? On varmasti pettynyt, ehkä useampi asia on mennyt mielestään väärin, on mielestään ollut vääryyden kohteena, ehkä moni asia elämässä on katkeroituneella mennyt eri tavalla kuin olisi toivonut ilman, että on juuri voinut mihinkään tietämättä kaikkea vaikuttaa. Noissa tilanteissa ihminen usein katkeroituu, ainakin niin kävi minulle. Ja itse yhden katkeroituneen miehen kanssa myös seurustelin, mutta se kaatui juuri tuohon kysymääsi.
Huonosti hoidetun/äkkinäisen/sopimattoman eron kanssa voi henkilö katkeroitua, jos tunteita toista kohtaan vielä on mutta asioita ei koskaan saada puhuttua läpi, mutta katkeruus aina tarkoittaa jonkin toisen aiemmin voimassa olleen tunteen peilautumista muihin tunteisiin. Jos toinen vaikka petti, petetty puoli harvemmin katkeroituu siitä ellei taustalla ole muutakin huonoa kokemusta vastaavasta tilanteesta jo ennen tuota kumppania. Ihminen katkeroituu, kun kokemus toisensa perään tapahtuu epäonnisesti samankaltaisesti, eikä henkilö itse koe voineensa vaikuttaa mihinkään, joskus myös se epäonnistunut yritys vaikuttaa ja muuttaa asiaa, ettei sama taas toistu, voi lopulta katkeroittaa.
Jätetty ja petetty henkilö voi todellakin vaikuttaa ihmissuhteisiinsa. Kuka muu niihin muka pystyisi vaikuttaa? Ovatko kaikki muut syyllisiä aina vai olisiko syy ihan niissä omissa valinnoissa...?
Ainoa yhdistävä tekijä taitaa olla se joka peilistå katsoo.
No ei petetty ja jätetty todellakaan ole syypää, läheskään aina. Pettäminen on pettäjän vastuulla. Ja joskus voi olla tehnyt kaiken "oikein" suhteessa, mutta rakkaus ei kestä, tai toinen osapuoli on rakastunut toiseen.
Ei muita ihmisiä ja elämää sillälailla voi kontrolloida, että itse on syypää kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Tapa jolla asiat päättyy, ratkaisee niiden merkityksen. Kuvottavin tapa tulla jätetyksi on jokin hyvät muistot, kiitollisuus olit hyvä tyyppi, kaverilliset tunteet, ollaan ystäviä - liiba laaballa päättyvät suhteet.
Kerropa siis mikä on hyvä ja oikea tapa jättää toinen? Mielenkiinnolla odotan vastausta, sillä veikkaan, että kaikki eivät ole samaa mieltä.
Sanoo rehelliset syyt eikä suolla mitään pehmentävää pas K a a joukkoon. Ei yritä olla kaveri eron jälkeen, vaan antaa jätetylle rauhan toipua erosta ja olla olematta tekemisissä jättäjän kanssa.
Olet näitä, joille rehellinen syy kohteliaasti esitettynä ei kelpaa, vaan jäät jankkaamaan vaatien "todellista syytä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Tapa jolla asiat päättyy, ratkaisee niiden merkityksen. Kuvottavin tapa tulla jätetyksi on jokin hyvät muistot, kiitollisuus olit hyvä tyyppi, kaverilliset tunteet, ollaan ystäviä - liiba laaballa päättyvät suhteet.
Kerropa siis mikä on hyvä ja oikea tapa jättää toinen? Mielenkiinnolla odotan vastausta, sillä veikkaan, että kaikki eivät ole samaa mieltä.
Mua kanssa kiinnostaa. Jos on kauhea tapa päättää suhde hyvässä hengessä, ilman riehumista ja haukkumista, niin mikä on sitten se hyvä tapa?
Sitäkin voisi miettiä, että ei se ole sillekään kivaa, joka on rakastunut toiseen, etenkin jos kyseessä on rakastuminen eikä mikään ohimenevä panetus. Se on hirveää ja repivää.
Se että ei lässytä ei tarkoita riehumista ja haukkumista.
Mä oon huomannut, että jostain syystä joidenkin jättäjien on vaikea hyväksyä sitä, jos parisuhde päättää myös ihmissuhteen. Tosi moni haluaa jollain tasolla roikkua ihmisessä, jonka jättää... haluaa, että jätetty pitää hänestä edelleen, moikkaa kun tavataan, vastas kerran vuodessa Hyvää joulua - toivotuksen... Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymisiä on joka liitossa. Paras ratkaisu ei ole heti erota. Asiat pitää puhua. Ero on kova paikka kaikille, etenkin lapsille. Tyhmä se on joka rikkoo perheen!
Kaikki asiat eivät ole puhuttavissa, kai ymmärrät sen asian? Ja vaikka olisi kymmenen lasta, niin voi erota oikein hyvin, ei sitä tarvitse hukata elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olo on ikävä, jonka naama ärsyttää ja jutut ällöttävät. Lapset ymmärtävät asian varmasti aikanaan ja jos eivät ymmärrä, niin ehkä tajuavat sen sitten, kun ovat itse vastaavassa tilanteessa.
Älkää tuhlatko elämää huonoon, vaan menkää aina parempaa kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Tapa jolla asiat päättyy, ratkaisee niiden merkityksen. Kuvottavin tapa tulla jätetyksi on jokin hyvät muistot, kiitollisuus olit hyvä tyyppi, kaverilliset tunteet, ollaan ystäviä - liiba laaballa päättyvät suhteet.
Kerropa siis mikä on hyvä ja oikea tapa jättää toinen? Mielenkiinnolla odotan vastausta, sillä veikkaan, että kaikki eivät ole samaa mieltä.
Sanoo rehelliset syyt eikä suolla mitään pehmentävää pas K a a joukkoon. Ei yritä olla kaveri eron jälkeen, vaan antaa jätetylle rauhan toipua erosta ja olla olematta tekemisissä jättäjän kanssa.
Olet näitä, joille rehellinen syy kohteliaasti esitettynä ei kelpaa, vaan jäät jankkaamaan vaatien "todellista syytä"
Höpsis. Mä hyväksyn eron heti ja just se on ollut jättäjälle ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymisiä on joka liitossa. Paras ratkaisu ei ole heti erota. Asiat pitää puhua. Ero on kova paikka kaikille, etenkin lapsille. Tyhmä se on joka rikkoo perheen!
Kaikki asiat eivät ole puhuttavissa, kai ymmärrät sen asian? Ja vaikka olisi kymmenen lasta, niin voi erota oikein hyvin, ei sitä tarvitse hukata elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olo on ikävä, jonka naama ärsyttää ja jutut ällöttävät. Lapset ymmärtävät asian varmasti aikanaan ja jos eivät ymmärrä, niin ehkä tajuavat sen sitten, kun ovat itse vastaavassa tilanteessa.
Älkää tuhlatko elämää huonoon, vaan menkää aina parempaa kohti.
Tämä. Älkää tyytykö, älkää odottako huinon muuttuvan hyväksi ehkä joskus ja suunnatkaa katse tulevaan, mutta yrittäkää aina oppia virheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän tapauksia, että lasten rippijuhlat on jouduttu järjestämään erikseen äidin ja isän puolen suvuille siksi, kun toinen vanhemmista on vieläkin niin katkera ex-puolisolle, ettei voi sietää tätä silmissään, vaikka kummallakin olisi jo uudet kumppanit.
Alue: Aihe vapaa
Jätetty ja petetty henkilö voi todellakin vaikuttaa ihmissuhteisiinsa. Kuka muu niihin muka pystyisi vaikuttaa? Ovatko kaikki muut syyllisiä aina vai olisiko syy ihan niissä omissa valinnoissa...?
Ainoa yhdistävä tekijä taitaa olla se joka peilistå katsoo.