Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruus eksää kohtaan siitä, että eksä halusi erota
03.09.2023 |
Onko teistä tervettä meininkiä kantaa tuollaista katkeruutta lopun elämää, vain siksi, että toinen halusi eron? Jos siihen ei liittynyt pettämistä ja kumpikin ovat jo tahoillaan uusissa liitoissa?
Mikä siinä oikein onkaan, kun jotkut kuvittelee voivansa omistaa toisen ihmisen eikä sillä toisella saisi olla omaa tahtoa lainkaan? Rakkaus on kaunis asia silloin, kun se toimii ja molemmat ovat siinä vapaasta tahdostaan, mutta ei ketään voi pakottaa pysymään liitossa vain, jotta minulle ei tule paha mieli.
Kommentit (53)
Katkeruutta siitä, että erosi toisesta? Jospa tuon tunteminen on vain yksi vaihe surussa koskien menetystä? On varmasti pettynyt, ehkä useampi asia on mennyt mielestään väärin, on mielestään ollut vääryyden kohteena, ehkä moni asia elämässä on katkeroituneella mennyt eri tavalla kuin olisi toivonut ilman, että on juuri voinut mihinkään tietämättä kaikkea vaikuttaa. Noissa tilanteissa ihminen usein katkeroituu, ainakin niin kävi minulle. Ja itse yhden katkeroituneen miehen kanssa myös seurustelin, mutta se kaatui juuri tuohon kysymääsi.
Huonosti hoidetun/äkkinäisen/sopimattoman eron kanssa voi henkilö katkeroitua, jos tunteita toista kohtaan vielä on mutta asioita ei koskaan saada puhuttua läpi, mutta katkeruus aina tarkoittaa jonkin toisen aiemmin voimassa olleen tunteen peilautumista muihin tunteisiin. Jos toinen vaikka petti, petetty puoli harvemmin katkeroituu siitä ellei taustalla ole muutakin huonoa kokemusta vastaavasta tilanteesta jo ennen tuota kumppania. Ihminen katkeroituu, kun kokemus toisensa perään tapahtuu epäonnisesti samankaltaisesti, eikä henkilö itse koe voineensa vaikuttaa mihinkään, joskus myös se epäonnistunut yritys vaikuttaa ja muuttaa asiaa, ettei sama taas toistu, voi lopulta katkeroittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä! Ei ennen erottu joka pikku syystä!! Nykyään naiset jättävät miehensä. Saavat jälleen bilettää . Lapsista ei välitetä vaikka heillä paha olla, kun joutuvat luopumaan toisesta vanhemmastaan joka yleensä on isä! Monessa perheessä eron jälkeen isä jää. Eivät mene isän luo. Vieraantuvat. Ja äitihän siitäkin huolen pitää! Jos mies on kunnollinen ihminen, niin onko ihan pakko erota ! M u t t a kun äiti haluu bailata !! Miksi tehdä lapsia jos haluu vielä kapakoihin. t. Myös äiti
Toivottavasti ymmärrät hakea apua tuohon katkeruuteesi. Esim. terveyskeskuksesta saa keskusteluapua. Me ollaan kaikki vapaita ihmisiä. Kenelläkään ei velvollisuutta palvella ketään tai olla suhtessa jossa ei halua olla. Minkäänlaista velvollisuutta ei ole. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa tuntuu pahalta, mutta niistä on päästävä yli ja jatkettava omaa elämää. Jos ei yksin pysty, niin esim. terapian avulla.
Kannattaa miettiä miten hoidit eron, jos toinen joutuu prosessoimaan eroa pitkään. Senkin voi hoitaa monella tavalla nätisti ja vähemmän nätisti. Suosittelisin hoitamaan eron kunnialla ja toista arvostavasti loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä! Ei ennen erottu joka pikku syystä!! Nykyään naiset jättävät miehensä. Saavat jälleen bilettää . Lapsista ei välitetä vaikka heillä paha olla, kun joutuvat luopumaan toisesta vanhemmastaan joka yleensä on isä! Monessa perheessä eron jälkeen isä jää. Eivät mene isän luo. Vieraantuvat. Ja äitihän siitäkin huolen pitää! Jos mies on kunnollinen ihminen, niin onko ihan pakko erota ! M u t t a kun äiti haluu bailata !! Miksi tehdä lapsia jos haluu vielä kapakoihin. t. Myös äiti
Miksi se isä ei halua tavata lapsiaan eron jälkeen? Miksi isä ei sen vertaa välitä ja rakasta lapsiaan, että edes tapaisi? Ja, miten se äiti muka kapakoissa juoksee, jos lapset ovat aina äidillä?
Naiset saisi helposti luotettavan kumpaanin, jos huolisi 5/10, eikä ainoastaan 9/10.
Näin harvoin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset saisi helposti luotettavan kumpaanin, jos huolisi 5/10, eikä ainoastaan 9/10.
Näin harvoin käy.
Miksi alempitasoisempi olisi luotettavampi? Luotettavuus on tasokkaan miehen ominaisuus.
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Samaa mieltä. Osa elämäähän ne on. Exät on hyviä tyyppejä, mutta meillä ei vaan sitten jostain syystä pidemmän päälle natsannut. Enkä todellakaan mieti heitä aktiivisesti. Käväisevät mielessä, jos jokin paikka tai tapahtuma muistuttaa heistä. Jotain hyvää ihmisessä on ollut kerta olen hänestä joskus kiinnostunut. Ja toivon heille kaikkea hyvää elämäänsä.
Nuo on jotenkin oksetravimmat sanat, mitkä voi kesältä kuulla... Olet hyvä tyyppi =oot ihan kiva, mutta välitän susta yhtä vähän kuin satunnaisesta hyvänpäivän tutusta.
Loukkasvimmat sanat mitkä voi kuulla, jos itse on rakastanut.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Ja jos toinen ei tunne mitään syvempää, niin vika ei ole oikeastaan kenessäkään. Jokaisen tulee olla rehellinen itselleen, eikä roikkua suhteessa vain koska toinen on kiintynyt sinuun. Rehellisyys on tuossa tilanteessa rakkauden teko.
Ei nyt sentään rakkauden teko. Ja tottakai parisuhteen saa päättää, jos ei toista rakasta.
Mutta jätetylläkin on oikeus omiin tunteisiin. Ei hänen tarvitse pitöö ihmisestä, joka ei häntä ole rakastanut,mutta silti valinnut aloittaa suhteen ja olla suhteessa ihmisen kanssa, jota ei ole rakastanut.
Vierailija kirjoitti:
Naiset saisi helposti luotettavan kumpaanin, jos huolisi 5/10, eikä ainoastaan 9/10.
Näin harvoin käy.
Huoh. Ja tämä liittyy aloitukseen koska?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
No siis sitä turhempi mitä pidempään on siihen aikaansa haaskannut. Jos loppuu kuukaudessa, niin sithän on vain kiitollinen, ettei hassannut sen enempää aikaa ihmiseen, jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
Itse en usko siihen, että asioille ei voi mitään ja niitä nain tapahtuu. Tai siis jos toinen jättää, sille ei jätetty voi mitään. Jättäjälle se taas ei ole vain tapahtunut, vaan hän on tehnyt päätöksen ja ratkaisun.
Jätetyn kannattaisi mennä itseensä ja miettiä että tuliko annettua parhaansa vai kävikö niin että toisesta tuli itsestäänselvyys. Menikö maksut ja kotityöt reilusti molempien mielestä ja tuliko siitä palautetta monta kertaa ennen eroa. Siivosinko jälkeni. Vastasinko viesteihin. Järjestinkö yhteistä laatuaikaa joka oli molempien mieleen. Valittiinko katsottavat leffat joka toinen ja joka toinen. Jne.
No tuota. Joskus ei vaan kemiat natsaa. Eikä siinä välttämättä kyse ole siitä, että joku on jättänyt jotakin tekemättä. Toki kannattaa käydä läpi mitä oppi menneestä parisuhtesta ja mitkä asiat on sellaisia joita haluaa tulevaan parisuhteeseen viedä.
Yllä olevaan sanoisin, että kannattaa relaa. Aina ei mene elämässä pelimerkkt tasan ja noin tarkkaan. Laskemalla saa itselleen ja toiselle ihan varmasti pahan mielen aikaiseksi.
Tais kalikka kalahtaa. Kannattaa pohtia syitä sille miksei natsaa. Suhde on mätä jos vain toinen on onnellinen. Joskus on ihan terveellistä laskea niitä pelimerkkejä jos toinen vain ottaa ja ottaa ja ottaa loputtomasti. Ei pajatsosta voi ottaa ulos enempää kuin sinne on laitettu.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä miten hoidit eron, jos toinen joutuu prosessoimaan eroa pitkään. Senkin voi hoitaa monella tavalla nätisti ja vähemmän nätisti. Suosittelisin hoitamaan eron kunnialla ja toista arvostavasti loppuun asti.
No tämä myös. Olen varmaan lopunelämää jollain tavalla katkera suhteesta, joka päättyi erittäin tympeällä tavalla. Epäilen miehellä myös olleen toinen, koska meidän erosta meni varmaan about kuukausi, niin oli jo toisaalla seurustelusuhteessa. Tietenkään asiaa ei millään rehellisellä eikä rakentavalla tavalla koskaan käsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä! Ei ennen erottu joka pikku syystä!! Nykyään naiset jättävät miehensä. Saavat jälleen bilettää . Lapsista ei välitetä vaikka heillä paha olla, kun joutuvat luopumaan toisesta vanhemmastaan joka yleensä on isä! Monessa perheessä eron jälkeen isä jää. Eivät mene isän luo. Vieraantuvat. Ja äitihän siitäkin huolen pitää! Jos mies on kunnollinen ihminen, niin onko ihan pakko erota ! M u t t a kun äiti haluu bailata !! Miksi tehdä lapsia jos haluu vielä kapakoihin. t. Myös äiti
Miehesi siis lähti toisen naisen matkaan ja sinä haluaisit bilettämään?
Jos kerran erossa isä häviää niin miten ihmeessä se ex-vaimo bilettää? Ottaa ilmeisesti lapset mukaan?
Ja mikä ihme tämä ainainen puhe bilettämisestä on? Suurin osa ihmisistä ei biletä jatkuvasti edes nuorena sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Tapa jolla asiat päättyy, ratkaisee niiden merkityksen. Kuvottavin tapa tulla jätetyksi on jokin hyvät muistot, kiitollisuus olit hyvä tyyppi, kaverilliset tunteet, ollaan ystäviä - liiba laaballa päättyvät suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset saisi helposti luotettavan kumpaanin, jos huolisi 5/10, eikä ainoastaan 9/10.
Näin harvoin käy.
Miksi alempitasoisempi olisi luotettavampi? Luotettavuus on tasokkaan miehen ominaisuus.
Matematiikkaa. Lisäksi et voi alussa päätellä onko mies luotettava.
Tasokas miehen huomaa ainoastaan siitä, että se on tavoiteltu. Esim. Fyysisesti vetoava, itseluottamus yms.
Näillä miehillä löytyy kysyntää.
Pitkäaikainen sinkku taas ei hevillä halua luopua naisesta ja on tilastollisesti luotettavampi.
Lisäksi lapset+ikä alentaa naisen seksuaalista markkina-arvoa ja suurin osa itse alle 5/10.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä miten hoidit eron, jos toinen joutuu prosessoimaan eroa pitkään. Senkin voi hoitaa monella tavalla nätisti ja vähemmän nätisti. Suosittelisin hoitamaan eron kunnialla ja toista arvostavasti loppuun asti.
No en nyt syyttelisi sitä eroa hakenutta osapuolta, vaan jos toinen katkeroituu erosta ja märehtii sitä pitkään, niin se on hänen ongelma.
Jos ei ole enää yhtään mitään yhteistä ja mukavaa toisen kanssa, niin miksi ihmeessä siihen suhteeseen pitäisi jäädä hetkeäkään pitemmäksi aikaa? Valitettavasti jokaisen pitää ajatella omaa napaa ensin ja tottakai ero on paras hoitaa mahdollisimman nätisti, mutta joillekin sekään ei ole tarpeeksi. Jos toinen on asettanut kaikki pelimerkkinsä kumppaniinsa, niin se on taas kerran hänen oma ongelmansa.
Toisen tunteista ei voi olla vastuussa koskaan, ei ennen eroa eikä jälkeen. Jokaisen pitää hoitaa ihan itse päänsä sisäiset asiat ja jos niistä ei pääse omin avuin selville vesille, niin ammattiauttaja voisi olla paikallaan. Ehkä taustalta löytyy muitakin käsittelemättömiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Tapa jolla asiat päättyy, ratkaisee niiden merkityksen. Kuvottavin tapa tulla jätetyksi on jokin hyvät muistot, kiitollisuus olit hyvä tyyppi, kaverilliset tunteet, ollaan ystäviä - liiba laaballa päättyvät suhteet.
Kerropa siis mikä on hyvä ja oikea tapa jättää toinen? Mielenkiinnolla odotan vastausta, sillä veikkaan, että kaikki eivät ole samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset saisi helposti luotettavan kumpaanin, jos huolisi 5/10, eikä ainoastaan 9/10.
Näin harvoin käy.
Huoh. Ja tämä liittyy aloitukseen koska?
Koska tämä jätettyjen naisten trendi alkaa olla jo vanha näky.
Ps. Koko aloitus idioottimainen. Mies otti repsahtaneen naisen tilalle hotimman. Nyt itketään jonkun miehen perään, joka ei edes pitäisi ansaita mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
No siis sitä turhempi mitä pidempään on siihen aikaansa haaskannut. Jos loppuu kuukaudessa, niin sithän on vain kiitollinen, ettei hassannut sen enempää aikaa ihmiseen, jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
Itse en usko siihen, että asioille ei voi mitään ja niitä nain tapahtuu. Tai siis jos toinen jättää, sille ei jätetty voi mitään. Jättäjälle se taas ei ole vain tapahtunut, vaan hän on tehnyt päätöksen ja ratkaisun.
Jätetyn kannattaisi mennä itseensä ja miettiä että tuliko annettua parhaansa vai kävikö niin että toisesta tuli itsestäänselvyys. Menikö maksut ja kotityöt reilusti molempien mielestä ja tuliko siitä palautetta monta kertaa ennen eroa. Siivosinko jälkeni. Vastasinko viesteihin. Järjestinkö yhteistä laatuaikaa joka oli molempien mieleen. Valittiinko katsottavat leffat joka toinen ja joka toinen. Jne.
No tuota. Joskus ei vaan kemiat natsaa. Eikä siinä välttämättä kyse ole siitä, että joku on jättänyt jotakin tekemättä. Toki kannattaa käydä läpi mitä oppi menneestä parisuhtesta ja mitkä asiat on sellaisia joita haluaa tulevaan parisuhteeseen viedä.
Yllä olevaan sanoisin, että kannattaa relaa. Aina ei mene elämässä pelimerkkt tasan ja noin tarkkaan. Laskemalla saa itselleen ja toiselle ihan varmasti pahan mielen aikaiseksi.
Tais kalikka kalahtaa. Kannattaa pohtia syitä sille miksei natsaa. Suhde on mätä jos vain toinen on onnellinen. Joskus on ihan terveellistä laskea niitä pelimerkkejä jos toinen vain ottaa ja ottaa ja ottaa loputtomasti. Ei pajatsosta voi ottaa ulos enempää kuin sinne on laitettu.
Täh? Mitä märiset tuolle äskeiselle vastaajalle? Ei tarvitse pohtia yhtään mitään syitä. Jos itsestä suhde ei tunnu oikealta, niin en ymmärrä miksi siinä pitäisi kituuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Minusta tämä nimenomaan on katkeruutta. Millään yhteisillä hyvillä muistoilla, aikaansaannoksilla, yhdessä vietetyllä ajalla, millään ei enää ole mitään merkitystä, vai merkitys muuttuu negatiiviseksi, vain koska suhde päättyi?
Eihän mikään täällä maanpäällä muutenkaan kestä ikuisesti. Tekeekö se siitä automaattisesti huonoa?
Tapa jolla asiat päättyy, ratkaisee niiden merkityksen. Kuvottavin tapa tulla jätetyksi on jokin hyvät muistot, kiitollisuus olit hyvä tyyppi, kaverilliset tunteet, ollaan ystäviä - liiba laaballa päättyvät suhteet.
Kerropa siis mikä on hyvä ja oikea tapa jättää toinen? Mielenkiinnolla odotan vastausta, sillä veikkaan, että kaikki eivät ole samaa mieltä.
Mua kanssa kiinnostaa. Jos on kauhea tapa päättää suhde hyvässä hengessä, ilman riehumista ja haukkumista, niin mikä on sitten se hyvä tapa?
Sitäkin voisi miettiä, että ei se ole sillekään kivaa, joka on rakastunut toiseen, etenkin jos kyseessä on rakastuminen eikä mikään ohimenevä panetus. Se on hirveää ja repivää.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin tämä. Jotkut pitää oikeutenaan vaatia, että toinen ei saa lähteä suhteesta, mutta samalla eivät viitsi panostaa siihen suhteeseen lainkaan. Ei heitä kiinnosta, onko se toinen osapuoli onnellinen, voiko hyvin, suhde voi olla ihan järkyn huono, mutta siinä pitäisi vaan rimpuilla ja roikkua, vaikka hirveää on.